mistä alkaen uskottomuus hyväksyttävämpää kuin uskollisuus

olen kanssasi samaa mielta ja annan sinulle 10 pistetta kun olet uskollinen miehellesi ja kunnioitat perhettasi. Sita vartenhan me naimisiin mentiin, etta ollaan yhden miehen kanssa, eiks vaan?
Avioliiton ulkopuoliset suhteet eivat ole mielestani hyva asia ja varmasti ennemmin tai myoh. se jossain vaiheessa tulee myos puolison tietoon. Myos hapea on koko perheelle ei vain hanelle joka on pettanyt puolisoaan. Ole ylpea itsestasi!!!

se on niin harvinaista nykyään. Itse pysyn samassa periaatteessa. Käräyttäysin kyllä varmasti jos olisi todisteet.

Olen miettinyt ihan samaa. Mikä ihmisiä vaivaa?
Ja entä lapsemme, niistä taitaa tulla vielä pahempia , kun ottavat vanhemmistaan esimerkkiä?

mahdollista sisällyttää avioehtoon pykälää lapsista, jolla lapset automaattisesti jäisivät sen uskollisen puolison huollettaviksi uskottomuuden esiintyessä.
Kaippa senkin voisi jo etukäteen sopia yhteisellä sopimuksell niinkuin omaisuudestakin voi sopia.
EN sitten missään tapauksessa vertaa lapsia omaisuuteen. Tarkoitan vain sitä että he saisivat rauhallisen kasvupaikan toisen sekoiluista huolimatta.
Kannattaa harkita jos olette avioitumassa.
Eikös tilastollisesti joka toinen petä puolisoaan ja taisipa naisista jopa yli puolet??

Mutta tottahan on suurin osa pettää. Se on vain ihmisluonto, toi uskollisuus on laeissa määritelty juttu. Kunnia sulle sun päätöksen osalta. Mutta tuo rehellisyydestä puhuminen koska en usko ettetkö koskaan olisi mitään valetta suustasi päästänyt. Toki helppohan se toisten tekemisiä on kritisoida ja kertoa eteenpäin, suomalainen peruskateus kai siinäkin tulee kyseeseen.

Minun mieheni oli varmaan juuri sillä reissulla.
Ihan täysi sika mieheksi.
Avioliittomme loppui juuri herran firman pikkujouluihin.
Ajattelen samalla tavalla kuin sinä. Olen nähnyt paljon paskaa ja mieheni oli yksi niistä pahimmista joita tuolla tapaa....

"os jonkun vaimoke tai mieheke tulisi kysymään, onko hänen kumppaninsa pettänyt niin kertoisin mitä itse omin silmin olen nähnyt. En tarkoita että juoksisin kertomaan kenellekään vaan olisin REHELLINEN. "

"Paha saa palkkansa aivan varmasti...jonain päivänä."

Muista, että mikäli sinua kohdellaan huonosti, sinulla on aikamoinen suostuttelukeino käytössäsi. Jos joskus tlee ongelmia, vihjaat vain että kaikki tarinat työreissuista lähtevät eteenpäin asianosaisille.

Itse olen kerran ehdoin tahdoin käräyttänyt yhden kaverini ja se sai kenkää eukoltansa. Olisi kannattanut vähän miettiä, kenen silmille alkaa hyppimään. Sen jälkeen oltiin niin nöyrää poikaa...

on sellainen asia, että jokainen taaplaa tyylillään. Sinä olet (tähän asti) valinnut uskollisuuden, muttei se poista sitä tosiasiaa, että monet eivät ole (ehket sinäkään loppuelämääsi). Minä olin exälle uskollinen 22 vuotta. Sitä ennen olin nuoresta pitäen ollut sitä mieltä, etten ikinä voisi olla uskoton. Pelkäsin myös vuosia, että exäni olisi uskoton. Pari vuotta liittomme loppupäästä olisin toivonut hänen olevan uskoton!

Ihan rehellisyyden nimissä tunnustan, etten sanonut exälle kuin oikeastaan 5% kaikesta mitä hänestä lopulta ajattelin: Eli kaikista lievimmät "julmuudet". Niihin aikoihin tajusinkin, että ihmiset hajottavat ja repivät toisiaan sanomalla kumppanilleen aina kaiken mitä ajattelevat tai toisille ihmisille kaiken mitä tietävät. Rehellisyydellä ei joissain tilanteessa ole oikein käyttöä, mutta tilannetajulla on.

Minäkin olen uskollinen ja rehellinen ihminen. Olen ihmetellyt samaa, että onko ihmiset tulleet ihan hulluiksi ja seonneet, kun tuntuu, että uskottomuus on kohta jo muotia. Hävettää ihan toisten puolesta. Hävettää, että suomalaisilla lapsilla on tuollaisia vanhempia, jotka pettävät tilaisuuden tullen. Karmeaa. Hävettää, kun meillä on työyhteisöjä, joissa uskottomuus on sallittua - naureskellaan vaan sille kuka panee ja ketä eikä jonkun puoliso edes tajua. Todella karmeita ihmisiä. YÖK. Onneksi tiedän itse, että en ole samanlainen. Olen ylpeä itsestäni, vaikka taidankin kohta olla harvinaisuus, kuten aloittaja. Olen silti edelleen uskollinen, vaikka tilaisuuksia pettämiseen on kyllä ollut ja tulee olemaan. Siis oikein ihmetellään, kun mua ei saada isketyksi. Varmaan lyövät firmassakin vetoa, kuka ensin panee mua...yök.

Rehellisyys on hyvä asia. Luotettavuus syntyy siitä, että tietää toisen puhuvan totta.

Kysyt ” Tästäkin olen saanut kuulla...että minä olen se pahis jos paljastan petoksen. Siis täh. Rehellisyys siis pahasta?”

Rehellisyys alkaa aina omasta itsestä. Kun on saanut tietoonsa jotain, millä voi olla merkitystä toisen elämään, on ensimmäisenä mietittävä oma mielensä tila. Mikä on minun syyni kertoa asia eteenpäin? Jos omat tunteet nousevat esiin, onko kyse halusta satuttaa tai kostaa joku vanha vääryys? Liittykö se tähän tilanteeseen? Miten asia vaikuttaa pitkän ajan tähtäimellä ja keihin kaikkiin? Kuinka teen sen niin, että lopputulos on rakentava?

Tieto on valtaa. Jos tiedän jotain, mitä toiset ei tiedä, minulla on ase, jota voin käyttää oman vallan tavoitteluun. Valta huumaa, saan toiset tekemään oman mieleni mukaan (tanssitan toisia). Olo on vahva ja tunnen itseni yhä vahvemmaksi. Voin käyttäytyä huonosti ja ylimielisesti niin kauan kun minulla on tuo tieto hallussani. Tämä saattaa olla se jännite, mikä ohjaa niin pettäjää, sitä kakkosta kuin ulkopuolista tarkkailijaa. Halu saada valtaa toiseen ihmiseen nähden?

Vaatii siis pientä nöyryyttä, että ei sorru tuohon loukkoon.

Sen jälkeen on hyvä miettiä tapaa, jolla ilmaisee asian. Itse olen kertonut tuttaville että en voi valehdella, joten miettikää mitä minun edessäni teette. Kun on ollut tilanteita, ensimmäisenä olen puhunut sen pettäjän kanssa.

Onko hän ajatellut mitä tästä seuraa? Onko hän valmis siihen, että petos tulee ilmi. Annan myös ennakkovaroituksen, että jos minulta tullaan kysymään, kerron sen minkä tiedän. Onko hän valmis siihen?

On henkilöitä jotka ovat suuttuneet rajusti. Tähän täytyy varautua, se suuttuja kun voi olla myös se petetty! Ellet tätä kestä, jätä kertomatta - heitä on turha syyttää. Sama koskee sitä, että se petetty saattaa romahtaa, etkä ole valmis tukemaan häntä siinä tilanteessa. Totuuden voi kertoa niin, että se rikkoo mahdollisemman vähän, koska joka tapauksessa se satuttaa ja lujaa. Vastuu on kertojalla. (Tätä kai sitä eniten pelätään?)

Jokainen ihminen on oikeutettu itse valitsemaan mitä elämälleen tekee, vaikka muista se olisi väärin. Toista tulee arvostaa ja kunnioittaa silloinkin kun tietää hänen toimivan väärin. Vain se mahdollistaa muutoksen ja rakentavan lopputuloksen. Miksi iloita siitä, että toisilla elämä menee murskaksi?

Pokelle, erikseen ovat tilanteet, jotka liittyvä työhön. On ammatteja, joissa on ehdoton vaitiolovelvollisuus (pappi, psykologi, sosiaalityö jne), ammatteja joissa se ei ole niin ehdoton, eli koskee yleistä vaitiolovelvollisuutta. Silloin on hyvä miettiä, mitä suustaan päästää.