töissä puhutaan sydänviastani. ihmetellään mikä arpi minulla on rintojeni välissä ja sitten sanotaan et "se on merkki siitä ettei hän välitä" tai et "estää hyvin paskanjauhantaa". eihän tossa mitää pahaa, mut ottaa se silti päähän.
sydänvian
omistava nainen
7562
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nyt en ymmärrä. Eikö sinulla ole vaatteita töissä päällä, kun rintojen välissä oleva arpi näkyy?
Niille, jotka eivät tiedä, niin sydänleikkauksessa eteen tehty leikkausarpi voi alkaa melko ylhäältä, jolloin jo normaali v-aukkoinen paidat tuo esiin arven.
Minua huolettaa vähemmän se, miten ihmiset kokevat ulkoisen arpeni. Peitän sen yleensä sopivalla vaatetuksella. Enemmän minua kiusaa se, että sydänsairaudet ja viat eivät näy kanssaihmisille. Rytmihäirön sattuessa on pakko huilata ja jaksaminen on aika ajoin niin ja näin. Vierestäkatsojat pitävät vain laiskana ja osa alkaa puhua urheilun avulla kunnon kohottamisesta. Kun punppu reistaa, siitä on kulkaa leikki kaukana. Sydämmen rääkkääminen voi pahimmassa tapauksessa johtaa sydänkohtaukseen.
Ymmärrän hyvin sitä Brittityttöä, joka päätti kieltäytyä sydänleikkauksessa. Meillä länsimaissa vajaakuntoisia ei juurikaan arvosteta.
yritin sanoa sitä, että minun sydänviastani puhutaan töissä
Tätä kyllä vähän arvelinkin, että tarkoitit.
Minulla on useampi sukulainen naisia ja miehiä, joille on tehty ohitusleikkaus (sukuvika huono sydän) ja joilla on tosi iso arpi sekä rinnassa että jalassa, josta on otettu suonta. Heillä ei ole ollut ongelmia työssä. Se voi johtua siitä, että he kaikki selittivät työpaikalla, mitä on tehty ja miten se vaikuttaa heidän kuntoonsa eli kaikilla kunto lopuksi parani.
Asiakaspalvelutyössä ei kannnata käyttää niin avonaisia puseroita, että arpi näkyy. Asiakkaita se saattaisi haitata. Samoin on kyllä muussakin työssä. Työkaveri voi ruveta ihan tahtomattaankin tuijottamaan arpea ja menettää keskittymisen työasiaan.
Tällä kaikella haluan vain sanoa, että usein tilanne paranee, kun asia otetaan puheeksi työpaikalla.
Kyllä minullakin ihan hyvin työkavereiden keskuudessa tähän suhtauduttiin, mutta minulla vaiva on iän myötä pahentunut eikä kuntouskaan tai leikkaukset ole auttaneet kuin hetkellisesti, vuoden pari verran. Kyllä se on paljon elintavoistakin kiinni ja toisaalta kiireinen stressaava työ syö peruskuntoa aika tavalla. Minulla vika on synnynnäinen ja minun lapsuudessani pieniä lapsia ei leikattu heti, niinkuin nykyään tehdään.
on sitä sydänvikasellakin oikeus käyttää paitoja, joissa on iso kaula-aukko. eiköhän ongelma ole sillä joka siitä puhuu