Petin miestäni

Miehet useimmiten haluaisivat olla tietämättä koko asiasta. Olen usein yllättynyt tuosta, koska itse toivoisin nimenomaan rehellisyyttä.

Miehille on ilmeisen vaikeaa (lähes mahdotonta) antaa naiselleen uskottomuutta anteeksi. Jos siis päätät kertoa, varaudu siihen, ettei miehesi pysty enää tuntemaan kuin halveksuntaa sinua kohtaan.

(Tulet myös saamaan hyvin halveksivia kommentteja tähän ketjuun, kunhan miehet ehtivät vastaamaan.)

Jos mun emäntä tekisi tai on tehnyt niin, niin ei kertoisi, enkä haluaisi että kertoisi.

Kumpaa sitten petit, miestäsi, vai olisitko pettänyt itseäsi jos et olisi tehnyt niin vaikka halusit.

... kukaan ei varmasti (ainakaan äkkiseltään ajateltuna) halua kuulla tulleensa petetyksi.
Se jota on eniten rakastanut ja keneen on eniten luottanut, pettää luottamuksen.

Todennäköisesti oma käytöksesi muuttuu jollakin tavalla ja toinen aistii sen, että kaikki ei ole niinkuin pitäisi. Voi toki olla, että toinen ei edes huomaa mitään.

Sen kertominen kuitenkin todennäköisesti aiheuttaa sen, että toinen ei halua jatkaa suhteessa tai luottamus on ainakin mennyt..

Omalle kohdalle osuneena, ei siinä sitten enää mitään tehtävissä ole.. muuttakoon vaikka Grönlantiin, kuhan vaan mahdollisimman kauas eikä tarvitse toista nähdä kovin usein, niin hienoa.:)

Normaalisti sanoisin tähän, että asioillahan on taipumusjärjestyä ja keskustelkaa asiasta ja yrittäisin ymmärtää myös sinun näkökantaasi.. mutta nyt ei kykene sellaisiin suorituksiin.

Pettäminen sattuu, jättäminenkään ei ole niin paha asia.

petetyllä on oikeus tietää ja päättää itse haluaako petturin kanssa elämäänsä enää jakaa.

Ei sinulla ole mitään oikeutta olla niin itsekäs että kertoisit virkistäneesi itseäsi raottamalla pikkareitasi vieraassa pedissä. Parantaisit sillä vain omaa huonoa omaatuntoasi, mutta miestäsi, sinun ikiomaa miestäsi jota rakastat, se viiltäisi syvälle sisimpään ja satuttaisi peruuttamattomasti.