Vapaan sääntelemättömän markkinatalouden eli ahneuden ja moraalittomuuden vallan varjopuolet alkavat näkyä nyt jo joka ihmisen elämässä, ei pelkästään työttömien, sairaiden ja vammaisten.
Vielä puoli vuotta sitten poliitikot huusivat Amerikka kärkipäässä markkinoiden vapauttamista viimeisistäkin säännöksistä ja globaalisuuden esteiden poistamista. Haluttiin maailma, jota ei ohjaa ihmiset ja poliitikot vaan konemaiset markkinat ja moraalittomat yritykset pyrkien jonkunlaiseen automaattiseen tasapainoon ”näkymättömän käden” voimasta.
Bush sanoi meneillään olevassa huippukokouksessa puheessaan olevansa ”markkinahenkinen”, siis kannattavansa sääntelemätöntä vapaakauppaa ja markkinataloutta. Mutta seuraavaan hengenvetoon hän kuitenkin lisäsi, että ei jos seuraus on ”maailmanlaajuinen romahdus”, käyttäen ydinvoimasta tuttua sanaa ”meltdown”. Nyt vaaditaan lisää sääntelyä rahamarkkinoille.
Työmarkkinat ovat räjähtäneet (”meltdown”) silmille jo aikoja sitten (Saksassa on esim. 5 miljoonaa työtöntä, Ranskassa saman verran, Ruotsissa 1,5 miljoonaa, Suomessa lähes miljoona jne.). Milloinka aletaan puhua työmarkkinoiden sääntelystä niin, että ahneus työmarkkinoilla ei syökse miljoonia ja taas miljoonia työläisiä kurjuuteen ja ennenaikaiseen kuolemaan? Vai tukeeko valtio ainoastaan silloin, kun poliitikkojen oma perse alkaa kärytä?
Vielä puoli vuotta sitten poliitikot huusivat Amerikka kärkipäässä markkinoiden vapauttamista viimeisistäkin säännöksistä ja globaalisuuden esteiden poistamista. Haluttiin maailma, jota ei ohjaa ihmiset ja poliitikot vaan konemaiset markkinat ja moraalittomat yritykset pyrkien jonkunlaiseen automaattiseen tasapainoon ”näkymättömän käden” voimasta.
Bush sanoi meneillään olevassa huippukokouksessa puheessaan olevansa ”markkinahenkinen”, siis kannattavansa sääntelemätöntä vapaakauppaa ja markkinataloutta. Mutta seuraavaan hengenvetoon hän kuitenkin lisäsi, että ei jos seuraus on ”maailmanlaajuinen romahdus”, käyttäen ydinvoimasta tuttua sanaa ”meltdown”. Nyt vaaditaan lisää sääntelyä rahamarkkinoille.
Työmarkkinat ovat räjähtäneet (”meltdown”) silmille jo aikoja sitten (Saksassa on esim. 5 miljoonaa työtöntä, Ranskassa saman verran, Ruotsissa 1,5 miljoonaa, Suomessa lähes miljoona jne.). Milloinka aletaan puhua työmarkkinoiden sääntelystä niin, että ahneus työmarkkinoilla ei syökse miljoonia ja taas miljoonia työläisiä kurjuuteen ja ennenaikaiseen kuolemaan? Vai tukeeko valtio ainoastaan silloin, kun poliitikkojen oma perse alkaa kärytä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
''Vai tukeeko valtio ainoastaan silloin, kun poliitikkojen oma perse alkaa kärytä?''
Noinpahan tuo on. Kun joko poliitikot tai raharikkaat ovat ongelmissa, niin kyllä silloin yhteiskunnalta apua heruu.
Köyhälle työttömälle heruu vain muruja ja orjatöitä, vaikka työtön maksaa työttömyydellään siitä, että poliitikoilla ja raharikkailla riittää jaettavaa.
Totuutta ei ilmeisesti joku taho kestä, kun on poistopyyntö aloitusviestistä tehty. Kaikkinainen asiallinen keskustelu täällä näköjään halutaan tukahduttaa. Jäljet johtanevat sylttytehtaalle.