Olivier Messiaenin Saint Francois d'Assise-oopperalevyn mukana oli kirjanen, jossa Messiaen toteaa, että on tuskin kymmentäkään sellaista oopperaa, joita voitaisiin kutsua mestariteokseksi. Oopperan mestariteoksessa täytyy olla hyvä musiikki ja sen täytyy olla myös hyvää teatteria.
Valitettavasti Messiaen ei suoraan sano, mitkä hänen mielestään ovat tällaisia mestariteoksia. Hän kuitenkin epäsuorasti toisaalla viittaa joihinkin säveltäjiin ja teoksiin. Mielenkiinnosta tein hahmotelman näistä oletetuista Messiaenin mestariteoksista. Listasta tuli tämän näköinen:
- Monteverdi: Poppean kruunaus
- Rameau: Hippolytos ja Aricie
- Gluck: Orfeus ja Eurydike
- Mozart: Taikahuilu
- Mozart: Don Giovanni
- Wagner: Nibelungin sormus
- Musorgski: Boris Godunov
- Debussy: Pelleas ja Melisande
- Berg: Wozzeck
Näistä kaikkia en ole kuullutkaan. Mestariteokseksi kelpuuttaisin oitis Don Giovannin näistä ja ehkä Nibelungin sormuksen.
Valitettavasti Messiaen ei suoraan sano, mitkä hänen mielestään ovat tällaisia mestariteoksia. Hän kuitenkin epäsuorasti toisaalla viittaa joihinkin säveltäjiin ja teoksiin. Mielenkiinnosta tein hahmotelman näistä oletetuista Messiaenin mestariteoksista. Listasta tuli tämän näköinen:
- Monteverdi: Poppean kruunaus
- Rameau: Hippolytos ja Aricie
- Gluck: Orfeus ja Eurydike
- Mozart: Taikahuilu
- Mozart: Don Giovanni
- Wagner: Nibelungin sormus
- Musorgski: Boris Godunov
- Debussy: Pelleas ja Melisande
- Berg: Wozzeck
Näistä kaikkia en ole kuullutkaan. Mestariteokseksi kelpuuttaisin oitis Don Giovannin näistä ja ehkä Nibelungin sormuksen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Saahan täällä keskustella tai ainakin yrittää keskustella mistä tahansa klassiseen musiikkiin liittyvästä, mutta jos kyse on siitä, mitä oopperoita Messiaen piti mestariteoksina, niin kysymyksenasettelu kuulostaa hieman liian akateemiselta tämän foorumin yleistä keskustelua ajatellen. Messianenin oma musiikki, siltä osin kun olen sitä kuullut (mieleen tulee lähinnä meditaatioita ja muita urkuteoksia) ei ole läheskään samalla tavalla melodista kuin perinteinen, varsinkin italialainen ooppera.
Jos taas kysymys tarkoitti sitä, mitkä oopperat tulisi julistaa mestariteoksiksi, niin lähestulkoon jokainen, jota esitetään säännöllisesti kymmenien tai satojen vuosien kuluttua teoksen valmistumisesta, ansaitsee tämän tittelin ainakin joltakin kannalta nähtynä. Taikahuilun, Don Giovannin ja Ringin lasken ilman muuta mestariteoksiksi, mutta sitten listalla on joitakin, joiden pääsyä listalle en ymmärrä. Esimerkiksi Orfeus ja Eurydike on minun makuuni liiaksi resitatiivi- ja sooloteos (siis liian vähän aarioita tai yhtyekohtauksia, ei siitä jää mieleen muuta kuin autuaitten sielujen tanssi ja ”che farò senza Eurydice”). Pelleas ja Melisande on minun korvissani ”yhtä ja samaa” koko oopperan verran.
Halusin itse asiassa esittää kysymyksen jotenkin: Mitä oopperoita sinä pidät mestariteoksena/mitkä ovat sinun lempioopperasi? Jotenkin tuntui vain niin naivilta. Ajattelin sitten etten suoraan kysy mitään, vaan että kommentoikoon joku jos halajaa. Koska en ollut edes varma saako tästä mitään keskustelua aikaan. Jäisipähän tämä vain jonkinlaiseksi kummalliseksi kommentiksi tämän kaiken keskellä.
Messiaen ei liity tähän muuten mitenkään, muuta kuin että minun oli mielenkiintoista tutkia ammattisäveltäjän mieltymyksiä. Kun tuntui vielä olevan mieltä, että hyvä musiikki ei pelasta oopperaa. Aika usein kun kuulee sanottavan, että kaikissa oopperoissa on hölmö juoni eikä syvällisempää sanomaa. Mutta hyviäkin librettoja on yhdistettynä hyvään musiikkiin.
Kuulostaa vaan lohduttomalta tuo Messiaenin arvio vain kymmenestä "kelvollisesta" oopperasta. Minä olen aprikoinut, miksi juuri nuo yhdeksän mainittua. Kuuleeko/näkeekö hän niissä jotain mitä minä en pysty erottamaan?
Mutta jokaisella on varmasti omat mestariteoksensa.
Taikahuilu on varmasti mestariteos, mutta henkilökohtaisesti en pysty heittäytymään sen juoneen koko sydämeni palolla. Ja ehkä tarvitsisi olla venäläinen saadakseen Boris Godunovista elämää suuremman.
Mozartilla musiikki on aina hyvää, Don Giovannissa onnistuu mielestäni tarinakin.
Tuota Debussya ylistettiin jossakin oopperakirjassa kompleksisten päähenkilöiden tähden. Mutta sinä et näköjään sille lämmennyt...
On kirjoitettu että Wagnerin musiikkidsraamat ovat korkeinta teatteria mitä kuvitella saattaa ja voidaan enää vain kysyä onko teatteri korkeinta ja vaikka hän olikin verrattomasti parempi muusikkona kuin libretistinä tai ohjaajana en ole oiklein milloinkaan lämmennyt niiden loputtomille monologeille epämusiikilisen resitoivalle deklamaatiolle jota ne ovat tulvillaan draamallisaesti ja musiikillisesti vaikuttavampien jaksojen lomassa enkä sellaista ylitsevuotavan ja tuhlailevan pursuilevaa melodista suonta kuin rakastamani delin ja Schubertinkin oopperoissa
Wagner on minulle vähän ongelmallinen. Arvostan sitä, että kirjoitti omat librettonsa. Onhan niissä oma sisäinen logiikkansa, mutta eipä oikein kosketa minun tunnemaailmaani.
on vanhaan tyyliin kunnon resitatiivit, joita ei voi musiikiksi luokitella (silloin ne voi reilusti sivuuttaa "musiikkianalyysin tekemisen tähtäimestä") kuin että koko teos on musiikillisesti yhtä "recitativo accompagnatoa" (joku näsäviisas huomauttaisi, että wagnerin yhteydessä ei saa tuota termiä käyttää, mutta minäpä käytän, siksi väkinäistä säestystä wage draamalleen usein loi), kuten wagnerilla monin paikoin (huoh sitä tylsyyttä!) - ei sikäli, etteikö äijä olisi säveltänyt myös hyvää matskua, kuten mestarilaulajien alkusoitto. Tai sitten säveltäjän pitää olla resitatiivisen musiikillisen ilmaisun mestari, kuten Händel tai myöhemmin Mozart tai vielä myöhemmin Schubert, vaikka he kautensa tyyliin sallivat myös puhtaat resitatiivit - tosin Schubert "maksimiminimoi" ne, Mozart "minimoi" ne ja Händel "minimiminimoi" ne, jos ymmärrätte, mitä näillä ilmaisuilla tarkoitan..
Opperamaailma ei ole tuottanut ensimmäistäkään mestariteosta. Ooppera on kuin hygieniansa laiminlyönyt huora, joka asettaa vuotavan perseensä kirkkaan ajattelun ja siitä kumpuavan taiteen päälle ja hölöttää itsevarmasti typeryyksiään niin, että puolimädät hampaat näkyvät. Ooppera on henkisesti velttojen keskinkertaisuuksien ja laiskimusten taidetta.
Onpas tänne eksynyt yksi kovin kärkäs ihmistyyppi... tosin hänen "tekstisormenjälkensä" on turhan läpinäkyvä. Tällaista viestiähän ei voi ottaa vakavasti, joten unohtakaamme se.
Alkuperäiseen kysymykseen takaisin... en ole oopperan suurimpia asiantuntijoita, mutta tuohan maallikon mielipide tarvittavaa laveutta keskusteluun. Mielipiteeni: olen yllättynyt siitä, miten vähän italialaisia teoksia täällä on mainittu. Itselleni kun tulee oopperasta puhuttaessa aina ensimmäisenä mieleen Puccini. Olisi kiva, jos tämä keskustelu jatkuisi; voisi itsekin oppia hieman lisää.