Oon seurustellut mieheni kanssa pari vuotta. Olen luonteeltani räväkkä ja aikamoinen tuuliviiri. Mieheni on rauhallinen ja tasapainottaa mun heilahteluja.
Meillä menee hyvin, mutta nyt oon ihastunut yhteen toiseen mieheen, hyvään kaveriini. Tää toinen on luonteeltaan samanlainen kuin minä, eli jos aloittaisimme suhteen niin se olisi varmasti yhtä vuoristorataa.
Kuitenkin koen nykyisen elämäni välillä tylsäksi, ja ehkä siksikin haikailen tämän toisen perään. Olemme suudelleet yhden kerran, pidemmälle en mene tässä tilanteessa. Mietin vaan, tulisiko kahden tulisen luonteen liitosta yhtään mitään. Enkä muutenkaan edes halua luopua nykyisestä miehestäni.
Miten saisin tunteeni selvitettyä?
Meillä menee hyvin, mutta nyt oon ihastunut yhteen toiseen mieheen, hyvään kaveriini. Tää toinen on luonteeltaan samanlainen kuin minä, eli jos aloittaisimme suhteen niin se olisi varmasti yhtä vuoristorataa.
Kuitenkin koen nykyisen elämäni välillä tylsäksi, ja ehkä siksikin haikailen tämän toisen perään. Olemme suudelleet yhden kerran, pidemmälle en mene tässä tilanteessa. Mietin vaan, tulisiko kahden tulisen luonteen liitosta yhtään mitään. Enkä muutenkaan edes halua luopua nykyisestä miehestäni.
Miten saisin tunteeni selvitettyä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
olla välillä ihastunut toiseen, mutta keskity nyt vaan siihen nykyisees jos hänen kanssaan haluat olla. tehkää jotain kivaa yhdessä, menkää leffaan tai pienelle lomalle : ) vaihtelu virkistää.
Elämänsisältöä ja vaihtelua voi hakea muistakin kuin miehistä. Jos elämä on tylsää nykyisen miehen kanssa, on se varmaan sitä joskus sen toisenkin kanssa. Ilmeisesti et osaa olla yksin, jos elämän tylsyys on vain rauhallisesta ja tasapainoisesta miehestä johtuva. Eli tarvitset aina jonkin tuuliviiri kaverin tai miehen luomaan ei-tylsyyttä elämääsi.
Tauko voi myös olla hyvä paikka, jolloin voisit miettiä mihin ja minkälaista miestä etsit ja ennen kaikkea sitä mitä elämältä haluat (ei mieheltä). Parivuotta on aika pitkä aika tuhlata toisen elämästä todetakseen, että jollakin toisella on sopivampi perusluonne. Lennossa vaihtaminen ja sen pohtiminen kuulostaa jotenkin julmalta toista kohtaan.
Jos nyt ensiksi miettisit mitä haluat. Sen jälkeen toimisit päämääriesi mukaan. Ja kun tiesi valitset, niin pysy sillä.
Yksinkertaista.
Miehesi ei pitäisi vain tasapainottaa sinua. Sinun pitäisi myös herätellä häntä epätasapainottomuuteen aina silloin tällöin.
Koita saada mieheesi räväkkyyttä supattamalla hellästi näistä asioista hänen korvaansa. Älä kuitenkaan vaadi liikoja.
Muista että on omaksi parhaaksesi että pidät ihastumiset vaan ihastumisena. Niillä ei oo merkitystä. Ihastukset tulee ja menee. Tunteiden selvittämisessä auttaa ettei ole yhteydessä ihastukseensa vaan mieluummin järkkää romantiikkaa oman puolison kanssa.
Jos vaihdat tuohon toiseen mieheen se ei tapahdu kuitenkaan "järjellä", eli tästä voidaan tehdä johtopäätös että asian miettiminen on sinänsä turhaa. Mitä enemmän mietit sitä strasaaavampi olo tulee, kun kiinnostavammalle miehelle ei löydy "laillisia perusteita".
Asiaa voi ehkä selkeyttää (tai sotkea) ajattelemalla että kumman valitsisit jos molemmat olisivat uusia tuttavauksia jotka osuisivat eteen samaan aikaan.
Kirjoitustyyliäsi tuijottaen olet jo valintasi tehnyt, koska olet miettinyt yhteisen tulevaisuuden toimivuutta uuden kanssa - käytit oikein liitto sanaa. Jos nykyinen olisi se oikea vaihtoehto tuskin miettisit moista (ainakaan) vakavasti. Eli kyyninen silmäni sanoo että etsit vain (jo) sopivan korrektia syytä jolla voisit tehdä vaihdon turvallisesti.
Toivottavasti selviät ilman (lisä) pettämsitä.
"Miten saisin tunteeni selvitettyä?"
Eli tiivistettynä.... Tuntuisi siltä että ne tunteet on JO selvitetty. Olet jo pidemmällä kun haluat teksissäsi antaa ymmärtää.
Tosin sanon tämän varauksella koska naisten ulosanti on usein hyvin tulkinnanvaraista miessilmällä luettuna.
"Asiaa voi ehkä selkeyttää (tai sotkea) ajattelemalla että kumman valitsisit jos molemmat olisivat uusia tuttavauksia jotka osuisivat eteen samaan aikaan."
Hyvä neuvo sinänsä, mutta tosiaan sotkee ehkä lisää. Ulkonäöllisesti tämä nykyinen mieheni olisi ensitapaamisella ehdottomasti ykkösvaihtoehto, mutta luonteen puolesta ottaisin tuon toisen. Ja sitten taas, ehkä oman mieheni tasainen luonne on mun omalle ailahtelevuudelle vain hyväksi. Kyllä hänestäkin tempperamentiia tarpeen tullen löytyy. Kahden sekopään suhde tai liitto ei varmaan natsaisi pidemmän päälle, vaikka tylsiä hetkiä ei varmaan tuliskaan...