Vaihdoin työpaikkaa pari kuukautta sitten. Aluksi tuntui että tämäpä mukava paikka, tahti rauhallinen ja työkaveritkin kivoja. Arvostelivat pomoa, mutta ajattelin että pahempaa ei voi olla kuin edellisessä duunissani.
Kaikki on nykyään päinvastoin. Pomo on hauska ja rento ikäisekseen, pihi kyllä mutta ei se minua haittaa. Ehdottomasti parasta seuraa koko paikassa. Vanhin kolleega kohtelee minua jäätävästi mutta muiden kanssa nauraa ja keskustelee normaalisti. Olen sekä loukkaantunut että vihainen. Osaisin olla ilkeä, mutta olisi liian raskasta ruveta tappelemaan pienessä työpaikassa.
Tuntuu että ei ole edes paljon puhuttavaa kun muut vain haukkuvat pomoa, juttelevat ja supattelevat keskenään. Kiva miettiä joka päivä että mitähän siellä nyt juorutaan. Olen luullut että tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta nyt huomaan olevani aivan hämmentynyt, menen jotenkin "lukkoon" sen yhden tyypin takia.
Pitäisi jaksaa pysyä iloisena ja reippaana jotta kukaan ei musertaisi muutenkin heikkoa itsetuntoa. Voihan olla että ajan kanssa tilanne muuttuu, jos tämä onkin vain alkukankeutta.
Kostonhimoisena leikittelen ajatuksella että irtisanon itseni ja syyksi mainitsisin tämän kolleegan käytöksen. Siinäpähän sinnittelisi vähän aikaa sen tiedon kanssa että kaikki eivät ylistä hänen erinomaisuuttaan (toisin kuin hän itse kuvittelee, hän muistaa korostaa jos joku on häntä kehunut, jopa vuosikymmeniä sitten.)
No tulipa nyt vuodatettua kun olen niin väsynytkin. Työ sinänsä ei siis varsinaisesti ota päähän, vaan se "ei toivottu henkilö" -fiilis. Pienessä työpaikassa ei edes pääse pahemmin valikoimaan seuraansa...
Kaikki on nykyään päinvastoin. Pomo on hauska ja rento ikäisekseen, pihi kyllä mutta ei se minua haittaa. Ehdottomasti parasta seuraa koko paikassa. Vanhin kolleega kohtelee minua jäätävästi mutta muiden kanssa nauraa ja keskustelee normaalisti. Olen sekä loukkaantunut että vihainen. Osaisin olla ilkeä, mutta olisi liian raskasta ruveta tappelemaan pienessä työpaikassa.
Tuntuu että ei ole edes paljon puhuttavaa kun muut vain haukkuvat pomoa, juttelevat ja supattelevat keskenään. Kiva miettiä joka päivä että mitähän siellä nyt juorutaan. Olen luullut että tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa, mutta nyt huomaan olevani aivan hämmentynyt, menen jotenkin "lukkoon" sen yhden tyypin takia.
Pitäisi jaksaa pysyä iloisena ja reippaana jotta kukaan ei musertaisi muutenkin heikkoa itsetuntoa. Voihan olla että ajan kanssa tilanne muuttuu, jos tämä onkin vain alkukankeutta.
Kostonhimoisena leikittelen ajatuksella että irtisanon itseni ja syyksi mainitsisin tämän kolleegan käytöksen. Siinäpähän sinnittelisi vähän aikaa sen tiedon kanssa että kaikki eivät ylistä hänen erinomaisuuttaan (toisin kuin hän itse kuvittelee, hän muistaa korostaa jos joku on häntä kehunut, jopa vuosikymmeniä sitten.)
No tulipa nyt vuodatettua kun olen niin väsynytkin. Työ sinänsä ei siis varsinaisesti ota päähän, vaan se "ei toivottu henkilö" -fiilis. Pienessä työpaikassa ei edes pääse pahemmin valikoimaan seuraansa...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.