Vietin viimetalvena muutaman ihanan kuukauden erään miehen kanssa. Hän on yhden lapsen yksinhuoltaja ja minä kahden. Tapailimme myös lapsiemme läsnäollessa ja touhusimme porukalla kaikkea kivaa. Vietimme aikaa myös kahden: Teimme viikonloppureissuja mökille ja ihan vain olimme. Rakastuin mieheen kovasti ja mieskin vaikutti ihastuneelta. Mies oli kokenut aiemmassa suhteessa todella kovia. Nainen (lapsen äiti) jätti miehen ja lapsensa täysin varoittamatta lähtien omille teilleen.
Viimeisenä yhteisenä aamunamme silloin maaliskuussa tämä mies sanoi minulle, että oli vaimonsa heidät jättäessä päättänyt ettei anna kenenkään naisen enää vaikuttaa hänen ja nyt pelottaa että on kuitenkin antamassa.
Sen aamun ja yhdessä vietetyn päivän jälkeen mies heittäytyi todella harvasanaiseksi ja kohta lakkasi pitämästä yhteyttä. Parin viikon ja puolenkymmenen ihmettelevän tekstiviestini ja soittoni jälkeen sain tekstiviestillä lyhyen vastauksen: Torikammo..? No, lakkasimme pitämästä yhteyttä. Hetkeksi.. Parin kuukauden jälkeen mies laittoi aina silloin tällöin kaipaavia viestejä, joihin vastasin. Kesällä eksyimme kerran tiivimmän yhteydenpitojakson jälkeen yhteen, jonka jälkeen en jälleen pariin kuukauteen kuullut miehestä mitään. Syksyn mittaan miehen viestit jälleen tihentyivät ja pari kertaa olemme juoneet iltateet yhdessä. Olen moneen otteeseen pyytänyt miestä jättämään minut rauhaan ja sanonut että satuttaa minua noilla viesteillä joiden jälkeen on taas hiljaisuus ja kertonut että tykkään hänestä niin kovasti ja kaipaan häntä ja hänen kirjoittelunsa vain pahentaa asiaa. Olen käskenyt häntä poistamaan numeroni ja kertonut hänelle minun jo tehneen niin, mutta silti viestejä tulee..
Illalla kävin jälleen teellä. Iltateen jälkeen sain taas tyypilliseen tapaan lyhykäisen viestin: oli kiva tunne kun kävit..
Sama tunne sisälläni ja ikävä jäi. Mies ei päästä minua lähelle, mutta ei pyynnöistäni huolimatta päästä minusta irtikään. Olen sanonut hänelle myös, että haluaisin jatkaa elämääni ja en kykene siihen jos hän ei irrota.
Siis mitä ihmettä tämä mies ajattelee? Miten minun pitäisi tähän suhtautua. Aikoi tulla lapsensa kanssa kylään ensiviikolla. Miehet, kertokaa te, miksi näin?
Viimeisenä yhteisenä aamunamme silloin maaliskuussa tämä mies sanoi minulle, että oli vaimonsa heidät jättäessä päättänyt ettei anna kenenkään naisen enää vaikuttaa hänen ja nyt pelottaa että on kuitenkin antamassa.
Sen aamun ja yhdessä vietetyn päivän jälkeen mies heittäytyi todella harvasanaiseksi ja kohta lakkasi pitämästä yhteyttä. Parin viikon ja puolenkymmenen ihmettelevän tekstiviestini ja soittoni jälkeen sain tekstiviestillä lyhyen vastauksen: Torikammo..? No, lakkasimme pitämästä yhteyttä. Hetkeksi.. Parin kuukauden jälkeen mies laittoi aina silloin tällöin kaipaavia viestejä, joihin vastasin. Kesällä eksyimme kerran tiivimmän yhteydenpitojakson jälkeen yhteen, jonka jälkeen en jälleen pariin kuukauteen kuullut miehestä mitään. Syksyn mittaan miehen viestit jälleen tihentyivät ja pari kertaa olemme juoneet iltateet yhdessä. Olen moneen otteeseen pyytänyt miestä jättämään minut rauhaan ja sanonut että satuttaa minua noilla viesteillä joiden jälkeen on taas hiljaisuus ja kertonut että tykkään hänestä niin kovasti ja kaipaan häntä ja hänen kirjoittelunsa vain pahentaa asiaa. Olen käskenyt häntä poistamaan numeroni ja kertonut hänelle minun jo tehneen niin, mutta silti viestejä tulee..
Illalla kävin jälleen teellä. Iltateen jälkeen sain taas tyypilliseen tapaan lyhykäisen viestin: oli kiva tunne kun kävit..
Sama tunne sisälläni ja ikävä jäi. Mies ei päästä minua lähelle, mutta ei pyynnöistäni huolimatta päästä minusta irtikään. Olen sanonut hänelle myös, että haluaisin jatkaa elämääni ja en kykene siihen jos hän ei irrota.
Siis mitä ihmettä tämä mies ajattelee? Miten minun pitäisi tähän suhtautua. Aikoi tulla lapsensa kanssa kylään ensiviikolla. Miehet, kertokaa te, miksi näin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Murtunut sydän.
Ei se sun käskyistä lähde. Toivo on sitkee pirulainen - kuten on pelkokin.
vallitsevaan tilanteeseen ja katsoa mitä tuleman pitää =/..?
Tekeen mitään päätöksiä.
Kuulemma jos hevonen on juuttunut suohon sen voi joko lopettaa siihen paikkaan tai tehdä isosti työtä ja irroittaa sieltä suosta...
... tai on mahdollista viedä sille hepalle kauroja sinne suolle ja siitä tulee sitten sellanen paikallaan oleva heppa joka elää ja hirnuu mut ei todellakaan liiku yhtään minnekään.
Passivisuus on aina vaihtoehto... onks se sitten järkevä...
erosta ei ollut kulunut vielä kauaa ennen kuin te aloitte tapailla, niin varsinkin siinä tapauksessa on selvää ettei mies ole vielä päässyt erostaan yli, eikä näin ollen valmis uuteen suhteeseen, vaikka sinusta kuinka pitäisikin.
tuo kyllä kuulostaa siltä, että mies yrittää saada aikaan "suhteen" joka toimii vain ja ainoastaan hänen ehdoillaan. Hän saa seksiä silloin kun tarvitsee tai ei muualta saa, mutta sitten pääsee sinusta kätevästi eroon, kun on niin "herkkä ja tunteellinen, että häneen sattuu"... Sinua nyt kyllä vedätetään ja ihan tosissaan. Jos hän oikeasti välittäisi sinusta vähääkään, niin hän antaisi sinun olla.
samoja hommeleita kuin tuossa alrunalla, bebsillä ja vänkyrällä. Jotain tuollaista siinä voisi olla taustalla.
Kun se ei tainut käydä ilmi jotta miten kauan aikaa miehen erosta on, niin voipi olla että se painaa miehen mielessä eikä hän tosiaankaan ole valmis, eikä etenkään halukas (vielä) uuteen suhteeseen. Se, että sinä alat painostaa hänen tekemistensä suhteen, ei varmasti auta asiassa, koska ei nuo asiat napista muutu. Ei sillä etteikö sinulla olisi mitään oikeutta siihen, eihän sitä maailman tappiin asti toinna odotella.
Voihan se olla että hän ei uskalla ottaa sitä seuraavaa askelta, olettaen että hänellä niitä tunteita sinua kohtaan on, tai että hän haluaa edetä varovasti, askel kerrallaan, mutta toisaalta nythän puhutaan "vain" reilusta puolesta vuodesta / 8kk:sta.
Joo, on helppo tietenkin todeta että ajattelet aika kohtalaisen itsekkäästi tässä asiassa, mutta kuten aiemmin kirjoitin, niin eihän sitä maailman tappiinkaan asti kannata odotella. Toisaalta, nythän on kyse näpeilleen saaneesta ihmisestä ja aikajana on jotain 8kk. Että miten tuore lie se hänen eronsa ollut.
Jos lakkaisit pohtimasta miehen ajatuksia, niitä ei tiedä kukaan, paitsi hän itse. Sen sijaan tee päätöksesi. Haluatko tällaisen suhteen vai et? Riittääkö tämä sinulle? Jos ei, lakkaa vastaamasta viesteihin jne. Teet vain itsellesi hallaa. Mies voi olla niin rikki, ettei pysty enempään, tai sitten olet vain laastarisuhde.
alkaessa tapailla noi kaksi vuotta aikaa. Ja me aloimme tapailla toisiamme vuosi sitten marraskuussa, maaliskuussa mies laittoi jarrun päälle ja sitten alkoi tämä jahkailu. johonkin tekstii kommentoidakseni, seksiä hän ei ole minun kanssani myöskään maaliskuun jälkeen harrastanut, eli siitä syystä tuskin yhtedenpitoa jatkaa.. Tai saanut ja saanut, siis emme vain ole olleet tilanteessa, missä olisimme niin tehneet tai edenneet pidemmälle.
Itse todellakin olen halukas olemaan miehen elämässä ja en ole menossa minnekkään, jos mies minut haluaa elämässään pitää. varovaisesti viestiä minulle laittaa (tänäänkin) ja ehdotteli että leipoisimme lasten kanssa huomenna koko porukka. Nyt vain minua pelottaa, joko saan taas nokilleni, mutta sen riskin taidan nyt ottaa, sillä ensimmäisestä illasta saakka olen ajatellut että elämäni mies on tämä tässä, kun vain hänkin sen huomaisi.. tai edes uskaltaisi elämää kanssani kokeilla.