Erosin 20v sitten silloisesta eukosta ja ihme juttu sinällänsä, olosuhteiden vuoksi en ole sen jälkeen häneen törmännyt edes lastemme synttäreillä jne. kuin vasta vuosi sitten. Eromme oli hyvin riitaisa ja yhteyttä pidimme käytännön asioissakin ihan postin välityksellä.
Hän oli silloin erotessamme vielä melkoisen pimpsakka pakkaus, kurvikas kuin mikä ja totuuden nimissä hän ilmestyi seksiuniini vielä jokunen vuosi sitten hyvinkin haluttavana naisena.
Aika tekee tehtävänsä meille kaikille, enkä suinkaan itsekään mikään adonis enää näin viisikymppisenä ole, mutta sen verran olen kunnostani huolta pitänyt, kroppani on hyvässä kunnossa ja ylimääräiset kilotkin olen karistanut vuosien saatossa.
Mutta olihan kyllä yllätys kun vihdoin törmäsin tähän ex-vaimooni eräässä tilaisuudessa, siis tosiaankin liki 20v jälkeen. En meinannut häntä tuntea, koska hänelle oli tullut vähintään 30kg lisää niistä yhteisistä vuosista. Siitä oli seksipommi kaukana. Vahingonilo on paras ilo sanotaan ja kyllä se nyt itselle vain päälle iski, kun katselin hänen tynnyrimäisiä muotojaan. Asian tekee nimittäin melko tragikoomiseksi se, että hän itse vielä viimeisinä sanoinaan erotessamme haukkui omia liikakilojani ja kertoi maailmalta kyllä löytyvän maskuliinisempaa seuraa.
Hänen oma ilmeensä oli nyt vähintäänkin yhtä hölmistynyt nähdessään kuinka timmissä kunnossa itse olen nykyään ja jopa ääneen sanoi sen.
Itse olin herrasmies ja en sanaillut hänelle yhtään mitään hänen muuttuneesta ulkomuodostaan, mutta ilmeisesti häntä itseään hävetti hieman ja ehkä jopa muisti omat pilkalliset sanansa sieltä vuosien takaa minun ulkomuodosta ja selitteli sitten jotain vaihdevuosien muutosjutuista. Niinpä niin.
No, siihen kyllä sitten loppuivat ne omat uneni hänen kanssa peuhaamisestaan ja se vanha suola ei ole janoittanut sen tilaisuuden jälkeen kertaakaan enää. Asia on pikemminkin naurattanut monta kertaa.
Eiköhän samanlaisia kokemuksia ole muillekin vastaan tullut ?
Hän oli silloin erotessamme vielä melkoisen pimpsakka pakkaus, kurvikas kuin mikä ja totuuden nimissä hän ilmestyi seksiuniini vielä jokunen vuosi sitten hyvinkin haluttavana naisena.
Aika tekee tehtävänsä meille kaikille, enkä suinkaan itsekään mikään adonis enää näin viisikymppisenä ole, mutta sen verran olen kunnostani huolta pitänyt, kroppani on hyvässä kunnossa ja ylimääräiset kilotkin olen karistanut vuosien saatossa.
Mutta olihan kyllä yllätys kun vihdoin törmäsin tähän ex-vaimooni eräässä tilaisuudessa, siis tosiaankin liki 20v jälkeen. En meinannut häntä tuntea, koska hänelle oli tullut vähintään 30kg lisää niistä yhteisistä vuosista. Siitä oli seksipommi kaukana. Vahingonilo on paras ilo sanotaan ja kyllä se nyt itselle vain päälle iski, kun katselin hänen tynnyrimäisiä muotojaan. Asian tekee nimittäin melko tragikoomiseksi se, että hän itse vielä viimeisinä sanoinaan erotessamme haukkui omia liikakilojani ja kertoi maailmalta kyllä löytyvän maskuliinisempaa seuraa.
Hänen oma ilmeensä oli nyt vähintäänkin yhtä hölmistynyt nähdessään kuinka timmissä kunnossa itse olen nykyään ja jopa ääneen sanoi sen.
Itse olin herrasmies ja en sanaillut hänelle yhtään mitään hänen muuttuneesta ulkomuodostaan, mutta ilmeisesti häntä itseään hävetti hieman ja ehkä jopa muisti omat pilkalliset sanansa sieltä vuosien takaa minun ulkomuodosta ja selitteli sitten jotain vaihdevuosien muutosjutuista. Niinpä niin.
No, siihen kyllä sitten loppuivat ne omat uneni hänen kanssa peuhaamisestaan ja se vanha suola ei ole janoittanut sen tilaisuuden jälkeen kertaakaan enää. Asia on pikemminkin naurattanut monta kertaa.
Eiköhän samanlaisia kokemuksia ole muillekin vastaan tullut ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sun tyhmä juttu.
No provohan toi olikin.
Mua nauratti, hauska juttu. Ei ole itselle käynyt samanlaista ainkaan vielä.
Totta joka sana.
Taidat olla itse juuri sellainen vanhempi nainen, jolle vaihdevuosien hormonitoiminnan muutokset ovat tehneet tempun eli kiloja on tullut ?
Paha saa aina palkkansa,se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa ja mitä niitä nyt olikaan....
Luin sivullisen viestejä, ennenkuin osui mies, joka puhui jotakin exästään. Melkein poikkeuksetta se on nainen, joka on jäänyt tunteistaan kiikkiin. Ja tämän miehen viestistä näkyi, että katkeria ollaan jos ei tästä naiseta niin muuten elämästä. Että jaksaa ruveta kirjoittelemaan exän läskeistä. Lienee niin vuosien varrella hatuttanut, että koko maailmalle piti kertoa, että ex on menettänyt viehätysvoimansa. Voi pyhä yksinkertaisuus. Voin mainita että itse eron (jätetyksi tulin) jälkeen lihakset ovat timmimmät, yheiskunnallinen asema on kohonnut ja omaisuus on karttunut. Niin että kateuksissani en puhu.
Mutta vakavasti ottaen, olen ihan etsinyt, onko sellaisia miehiä, jotka jäävät todella rakastamaan exää? Vai meneekö ihan kaikki tunteet ohi mitään jälkiä jättämättä? Ihan kateeksi käy jos niin on. Niinkuin tämäkin mies vain seksiunia näki. Omaa exääni rakastin todella ja kaipasin pitkään, vaikka todellisuudessa oli aika ketale. Nyt on elämäni paljon rikkaampaa, on normaali-intohimolla varustettu rakas, jonka kanssa on helppo olla ja mennä erilaisiin rientoihin, tehdä remonttia, ruokaa ja muuten vain silitellä. Mutta pitkään otti ennenkuin pääsin eroon ja vieläkin joskus tunnen haikeutta. Mutta nyt olen kiitollinen erosta, olisin jo raunio siinä suhteessa.
Mutta - rakastaako mies vai onko se minkä rakkaudeksi ensin näkee (itsekin sen kokenut) vain hullaantumista?