Avoimen suhteen edut?

tuli melkein sanalleen sama ajatus mieleen :)

Mä en oo löytäny mitään pätevää syytä olla avoimessa suhteessa omalla kohdallani. Jokainen toki elää juuri sellaisessa suhteessa minkä mieltää itselleen (ja tietty kumppanilleen) oikeanlaiseks, mutta avoin suhde termin varsinaisessa merkityksessä ei tunnu miltään kantilta katsottuna oikealta tai ylipäätään tarpeelliselta...

old_profile_29818 kirjoitti:

tuli melkein sanalleen sama ajatus mieleen :)

Mä en oo löytäny mitään pätevää syytä olla avoimessa suhteessa omalla kohdallani. Jokainen toki elää juuri sellaisessa suhteessa minkä mieltää itselleen (ja tietty kumppanilleen) oikeanlaiseks, mutta avoin suhde termin varsinaisessa merkityksessä ei tunnu miltään kantilta katsottuna oikealta tai ylipäätään tarpeelliselta...

"mutta avoin suhde termin varsinaisessa merkityksessä ei tunnu miltään kantilta katsottuna oikealta tai ylipäätään tarpeelliselta"

Mitä mieltä olet/-te seuraavasta hajatelmasta, joka nyt tuli mieleen:

Avoimeen suhteeseen (tarkoitan nyt enemmän sellaista panosuhdetta, en parisuhdetta jossa ollaan avoimessa suhteessa) kielteisesti tai ei-tarpeellisena suhtautuvat voivat hyvin todennäköisesti olla niin riippuvaisia parisuhteen tuomasta turvallisuudesta ja vuorovaikutuksesta sekä mahdollisesti tähän hyvin todennäköisesti yhdistyvästä säännöllisen seksipartnerin tuomasta "vakipano on aina lähettyvillä" asetelmasta, että he kokevat parisuhteen ja toisesta ihmisestä jonkinlaisen riippuvuuden niin suurena, etteivät ole valmiita(?)/halukkaita elämään yksin ja mahdollisesti nauttimaan(?) avoimen panosuhteen (saa naida ketä haluaa, mutta on se vakipanokin olemassa) tuomista eduista, eli ei ole niitä parisuhteen huonoja puolia ollenkaan lusittavana?

Entä jos näin on, niin miten todennäköisenä pidät/-te sitä, että nämä ihmiset myös tyytyvät herkemmin värjöttelemään huonossa ja epätyydyttävässä suhteessa, koska hehän olisivat/ovat riippuvaisia parisuhteen tuomista eduista, jotka yllä mainitsin? Vai eivätkö ole?

dayum kirjoitti:

"mutta avoin suhde termin varsinaisessa merkityksessä ei tunnu miltään kantilta katsottuna oikealta tai ylipäätään tarpeelliselta"

Mitä mieltä olet/-te seuraavasta hajatelmasta, joka nyt tuli mieleen:

Avoimeen suhteeseen (tarkoitan nyt enemmän sellaista panosuhdetta, en parisuhdetta jossa ollaan avoimessa suhteessa) kielteisesti tai ei-tarpeellisena suhtautuvat voivat hyvin todennäköisesti olla niin riippuvaisia parisuhteen tuomasta turvallisuudesta ja vuorovaikutuksesta sekä mahdollisesti tähän hyvin todennäköisesti yhdistyvästä säännöllisen seksipartnerin tuomasta "vakipano on aina lähettyvillä" asetelmasta, että he kokevat parisuhteen ja toisesta ihmisestä jonkinlaisen riippuvuuden niin suurena, etteivät ole valmiita(?)/halukkaita elämään yksin ja mahdollisesti nauttimaan(?) avoimen panosuhteen (saa naida ketä haluaa, mutta on se vakipanokin olemassa) tuomista eduista, eli ei ole niitä parisuhteen huonoja puolia ollenkaan lusittavana?

Entä jos näin on, niin miten todennäköisenä pidät/-te sitä, että nämä ihmiset myös tyytyvät herkemmin värjöttelemään huonossa ja epätyydyttävässä suhteessa, koska hehän olisivat/ovat riippuvaisia parisuhteen tuomista eduista, jotka yllä mainitsin? Vai eivätkö ole?

omassa suhteessani avoimeen suhteeseen. Meillä on lapsia ja luotan mieheeni joten ei olisi järkeä alkaa avoimeen suhteeseen. Meille riittää toisemme.

Jos mulla ei olisi lapsia, voi olla että olisi helpompi elää vakipanosuhteessa, ilman että tarvitsisi selitellä omia menoja ja olla mustasukkainen toisesta. Tämä kuulostaa teoriassa hyvältä, mutta käytännössä en tiedä onnistuuko.

jarona kirjoitti:

omassa suhteessani avoimeen suhteeseen. Meillä on lapsia ja luotan mieheeni joten ei olisi järkeä alkaa avoimeen suhteeseen. Meille riittää toisemme.

Jos mulla ei olisi lapsia, voi olla että olisi helpompi elää vakipanosuhteessa, ilman että tarvitsisi selitellä omia menoja ja olla mustasukkainen toisesta. Tämä kuulostaa teoriassa hyvältä, mutta käytännössä en tiedä onnistuuko.

kauan sinkkuillessa vakipano-systeemi voiskin olla ihan jees, mutta en tiedä toimisko se käytännössä mun kohdalla. Avoin suhde taas on ehdoton nounou.

Dayumin kanssa nyt puhutaan kahdesta eri asiasta.
Mä lähinnä puhuin parisuhteesta jossa on lupa käydä paneskelemassa ympäri maita ja mantuja. Mä en näe todennäköisenä, että kiinnostuisin miehestä joka ei ole valmis sitoutumaan yhteen naiseen kerrallaan vaan kokee itselleen tarpeelliseksi kokeilla yhtä sun toista daamia siinä sivussa. Mä yhdistän seksiin muutakin kuin pelkän fyysisen kontaktin ja tyydytyksen enkä nauti kenen tahansa kanssa duunailusta, joten en sinänsä näe omalla kohdalla tarpeellisena/tyydyttävänä mitään avointa parisuhdetta.

Eikö avoin parisuhde tarkoita nimenomaan sitä,että se tuo tietynlaista turvallisuuden tunnetta kun tiedät, että siinä on joku mutta tarpeen tullen sen jonkun voi sysätä sivuun omien mielihalujen ottaessa vallan? Eikö siinä nimenomaan pelkää täysin yksin elämistä ja yrittämistä?

niin ja dayum; jos korvaa kunnollisen, toimivan parisuhteen avoimella suhteella tai vakipanolla niin eikö siinä jää sun mielestä pois kuin pelkkiä "parisuhteen taakkoja", entä ne hyvät puolet...vai onko olemassakaan sellaista mitä et vakipanosuhteesta saisi?

Ja saatat olla oikeassa..kyllä mä ainakin kaipaan sellasta tiettyä turvallisuuden tunnetta sekä vakaata parisuhdetta, johtuen ehkä lähinnä lapsista. Jos eläisin ja olisin yksin niin saattaisin asennoitua asioihin eri tavalla, tai sitten en.

dayum kirjoitti:

"mutta avoin suhde termin varsinaisessa merkityksessä ei tunnu miltään kantilta katsottuna oikealta tai ylipäätään tarpeelliselta"

Mitä mieltä olet/-te seuraavasta hajatelmasta, joka nyt tuli mieleen:

Avoimeen suhteeseen (tarkoitan nyt enemmän sellaista panosuhdetta, en parisuhdetta jossa ollaan avoimessa suhteessa) kielteisesti tai ei-tarpeellisena suhtautuvat voivat hyvin todennäköisesti olla niin riippuvaisia parisuhteen tuomasta turvallisuudesta ja vuorovaikutuksesta sekä mahdollisesti tähän hyvin todennäköisesti yhdistyvästä säännöllisen seksipartnerin tuomasta "vakipano on aina lähettyvillä" asetelmasta, että he kokevat parisuhteen ja toisesta ihmisestä jonkinlaisen riippuvuuden niin suurena, etteivät ole valmiita(?)/halukkaita elämään yksin ja mahdollisesti nauttimaan(?) avoimen panosuhteen (saa naida ketä haluaa, mutta on se vakipanokin olemassa) tuomista eduista, eli ei ole niitä parisuhteen huonoja puolia ollenkaan lusittavana?

Entä jos näin on, niin miten todennäköisenä pidät/-te sitä, että nämä ihmiset myös tyytyvät herkemmin värjöttelemään huonossa ja epätyydyttävässä suhteessa, koska hehän olisivat/ovat riippuvaisia parisuhteen tuomista eduista, jotka yllä mainitsin? Vai eivätkö ole?

kaikki ihmiset ei pysty tai ei halua ryhtyä vakipanosuhteeseen. Toiset kaipaa rakkautta, hellyyttä, välittämistä ja toista ihmistä siihen rinnalle muutenkin kuin vain tyydyttämään seksuaaliset tarpeet. Mä en henkilökohtaisesti suhtaudu kielteisesti vakipanosuhteeseen tai avoimeen suhteeseen, mutta tiedän ettei ne oo sellasia suhteen muotoja jotka tekis mut onnelliseks. Siks mä en koe niitä oikeiks tai tarpeelliseksi juuri itselleni. Jollekulle muulle ne saattaakin olla se oikea tapa olla suhteessa.

Joidenkin ihmisten kohdalla takuulla on todennäköistä, etteivät he "uskalla" lähteä huonosta suhteesta riippuvuuden takia mutta mä näen epätyydyttävän suhteen huonompana vaihtoehtona kuin olla yksin. Mua yksinolo ei pelota, koska tiedän selviäväni vaikka olisin yksin. Riippuvuus on mun mielestä väärä syy olla suhteessa. Suhteessa ollaan omasta vapaasta halusta sen takia, että todella haluaa jakaa elämänsä juuri sen tietyn ihmisen kanssa. Suhde ei ole mikään pakko, se on valinta. Mun mielestä jokainen valitsee itselleen sen suhteen muodon, mikä parhaiten itselleen sopii perustuen omiin arvoihin, tarpeisiin ja elämäntilanteeseen.

old_profile_29818 kirjoitti:

kaikki ihmiset ei pysty tai ei halua ryhtyä vakipanosuhteeseen. Toiset kaipaa rakkautta, hellyyttä, välittämistä ja toista ihmistä siihen rinnalle muutenkin kuin vain tyydyttämään seksuaaliset tarpeet. Mä en henkilökohtaisesti suhtaudu kielteisesti vakipanosuhteeseen tai avoimeen suhteeseen, mutta tiedän ettei ne oo sellasia suhteen muotoja jotka tekis mut onnelliseks. Siks mä en koe niitä oikeiks tai tarpeelliseksi juuri itselleni. Jollekulle muulle ne saattaakin olla se oikea tapa olla suhteessa.

Joidenkin ihmisten kohdalla takuulla on todennäköistä, etteivät he "uskalla" lähteä huonosta suhteesta riippuvuuden takia mutta mä näen epätyydyttävän suhteen huonompana vaihtoehtona kuin olla yksin. Mua yksinolo ei pelota, koska tiedän selviäväni vaikka olisin yksin. Riippuvuus on mun mielestä väärä syy olla suhteessa. Suhteessa ollaan omasta vapaasta halusta sen takia, että todella haluaa jakaa elämänsä juuri sen tietyn ihmisen kanssa. Suhde ei ole mikään pakko, se on valinta. Mun mielestä jokainen valitsee itselleen sen suhteen muodon, mikä parhaiten itselleen sopii perustuen omiin arvoihin, tarpeisiin ja elämäntilanteeseen.

"Toiset kaipaa rakkautta, hellyyttä, välittämistä ja toista ihmistä siihen rinnalle muutenkin kuin vain tyydyttämään seksuaaliset tarpeet."

Näin justihin.

UPDATE_8718096 kirjoitti:

kauan sinkkuillessa vakipano-systeemi voiskin olla ihan jees, mutta en tiedä toimisko se käytännössä mun kohdalla. Avoin suhde taas on ehdoton nounou.

Dayumin kanssa nyt puhutaan kahdesta eri asiasta.
Mä lähinnä puhuin parisuhteesta jossa on lupa käydä paneskelemassa ympäri maita ja mantuja. Mä en näe todennäköisenä, että kiinnostuisin miehestä joka ei ole valmis sitoutumaan yhteen naiseen kerrallaan vaan kokee itselleen tarpeelliseksi kokeilla yhtä sun toista daamia siinä sivussa. Mä yhdistän seksiin muutakin kuin pelkän fyysisen kontaktin ja tyydytyksen enkä nauti kenen tahansa kanssa duunailusta, joten en sinänsä näe omalla kohdalla tarpeellisena/tyydyttävänä mitään avointa parisuhdetta.

Eikö avoin parisuhde tarkoita nimenomaan sitä,että se tuo tietynlaista turvallisuuden tunnetta kun tiedät, että siinä on joku mutta tarpeen tullen sen jonkun voi sysätä sivuun omien mielihalujen ottaessa vallan? Eikö siinä nimenomaan pelkää täysin yksin elämistä ja yrittämistä?

niin ja dayum; jos korvaa kunnollisen, toimivan parisuhteen avoimella suhteella tai vakipanolla niin eikö siinä jää sun mielestä pois kuin pelkkiä "parisuhteen taakkoja", entä ne hyvät puolet...vai onko olemassakaan sellaista mitä et vakipanosuhteesta saisi?

Ja saatat olla oikeassa..kyllä mä ainakin kaipaan sellasta tiettyä turvallisuuden tunnetta sekä vakaata parisuhdetta, johtuen ehkä lähinnä lapsista. Jos eläisin ja olisin yksin niin saattaisin asennoitua asioihin eri tavalla, tai sitten en.

No olihan tuo huonosti muotoiltu.

"Eikö avoin parisuhde tarkoita nimenomaan sitä,että se tuo tietynlaista turvallisuuden tunnetta kun tiedät, että siinä on joku mutta tarpeen tullen sen jonkun voi sysätä sivuun omien mielihalujen ottaessa vallan?"

Yhtä hyvin tuokin on mahdollista.

"jos korvaa kunnollisen, toimivan parisuhteen avoimella suhteella tai vakipanolla niin eikö siinä jää sun mielestä pois kuin pelkkiä "parisuhteen taakkoja", entä ne hyvät puolet...vai onko olemassakaan sellaista mitä et vakipanosuhteesta saisi?"

En usko että minusta olisi korvaamaan kunnollista ja toimivaa parisuhdetta avoimella suhteella tai vakipanolla. Mitä tule vakipanosuhteeseen, niin siinähän taasen on mahdollista välttyä parisuhteen negatiivisilta vaikutuksilta, mutta ne hyvät puolethan siitä pääosin uupuu.