Olen nuorena alkanut seurustella itseäni nuoremman miehen kanssa ja elämä on jännää ja kivaa. Kaikki haluavat meille hyvää ja menikin 2kk kun menimme kihloihin. tuolloin olin 19 ja mieheni 17. meni vuos tuli lapsi ja sitten niitä tupsahti yhteensä 3 poikaa. mieheni halusi tuolloin kovasti tyttöä ja päätimme yrittää vielä ja tulihan se tyttökin. koko suhteemme aikana varjostivat mieheni petokset,valehtelut,pettämiset joista tiesin ja annoin anteeksi.opiskelin samalla ja sain joka puolelta hyvää palautetta ahkeruudestani ja jaksamisestani. meillä oli myös on/off vaihdetta pettämisien ja petoksien,joista tuli syytteet, myös. Sitten neljännen lapsen synnyttyä ja hänen ollessa 4kk, minä väsyin. Väsyin mieheeni,joka kirjoitteli nimeäni auton papereihin salaa ja laskuja tuli nimilläni.ja paljon muuta. Olin helpottunut ja onnellinen,tuntui kuin kivi olisi pudonnut sydämmeltä. Mutta..hän soittikin kertoakseen,että on löytänyt naisen ja muuttaa hänen luokseen. (ei voinut olla suhdetta aiemmin,sillä mies muutti kotiin 500km päähän,jossa oli käynyt vuos sitten aiemmin)Tosta noin vain! He suunnittelivat lapsien tekoa ja ties mitä. 1kk eron jälkeen!Siihen en ollut niin äkkiä varautunut. yhtäkkiä maailma pysähtyi,en halunnutkaan eroa vaan halusin hetken olla yksin ja miettiä. Tulin vihaiseksi menin naisen luokse ja otin miestäni riveleistä ja "annoin köniin" sen jälkeen hajotin tiilillä sen naisen auton ja kirjoitin pari rumaa sanaa avaimilla konepeltiin. No,asiat on sovittu ja maksettu,mutta viha on vieläkin. Nyt isänpäivänä hän tuli lapsia katsomaan ja harrastimme 5pvän ajan seksiä aina kuin kerkesimme ja hän sanoi rakastavansa minua. Mutta lähti. Kerroin sille uudelle naiselle,mutta mies valehteli ja sanoi et puhun höpöjä..asiat selvis kumminki miten ne oli,mutta pääpointti on,MIKÄ HEMMETTI MUA VAIVAA? miksi en jatka elämää vaan pyörin vihassa ja itkussa?
4lasta ja elämä seis,MIKÄ MUA VAIVAA??
mm78
4673
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
käynyt liian äkkiä. Stoppi tulee väkisinkin jossain vaiheessa jokaiselle.
jätetyksi. Miehesi löysi toisen ennen kuin ehdit jättää hänet kunnolla.
Se sinua vaivaa.
Et kestä jätetyksi tulemista ja sitä että miehelläsi on jo toinen.
Sinullehan piti olla helpotus päästä miehestäsi eroon. Mutta miehesi halusi päästä ensin sinusta eroon.
Oletkin tullu jätetyksi ja se sinua vaivaa.
OTA ITSEÄSI NISKASTA KIINNI LASTESI TAKIA,hyvä ihminen!
Jokainen joskus tulee jätetyksi ja se toinen löytää uuden. Mieti nyt lapsiasi ennen kaikkeaan ensisijaisesti ja heidän elämäänsä.
Äläkä mitään luuseria miestä joka olisi tehnyt elämästänne täyttä helvettiä
Osuit ehkä oikeaan. Nyt kun mietin suhdettani,mitä se oli, ...ei sitä suhdetta olisi ollut,josen olisi pitänyt sitä pystyssä jatkuvalla anteeksiannolla. Ehkä tosiaan mut oli jätetty jo suhteen aikana. Olen kyllä huolehtinut itsestäni,on lääkitys,terapia..ym. Mutta tämä vihan määrä! Olen aina ollut kiltti ja tehnyt kaikki niinkuin piti,enkä olisi KOSKAAN voinut kuvitella,että tekisin jotain tuollaista tai vihaisi jotain ihmistä.
Kuinka minä pääsen eroon tästä vihasta? Onko kellään kokemuksia?
Hei!
Minulla oli vähän sama tilanne, jätin mieheni kun väsyin siihen henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan, lapseni oli tuolloin 5kuukautta.
Minä tahdoin erota ja sitten kun kuulin että hänellä on heti uusi nainen,minä jotenkin sorruin ja muserruin, aloin vihaamaan häntä ja naistaan enemmän kuin mitään. En tosin kiinni käynyt tai hajottanut mitään,mutta se vihan määrä mitä sisällä oli, oli suunnaton.
Olen aina ollut samanlainen luonne kuin sinä, anteeksi antavainen ja kiltti ja huomaavainen. Ja se ehkä auttoikin minua. Vihaan edelleen, erosta on nyt 2vuotta, mutta nyt osaan hyväksyä sen. Kävin myös terapiassa miehen takia 2 vuotta (lopetin käynnit juuri, minut on "parannettu":))
Minä opettelin ajattelemaan ihan uudelleen. Opin ottamaan tunnin kerrallaa, opin ettei ruuan tarvitse olla minuutilleen valmis, opin että saan suuttua, opin löytämään ne hyvät puolet asoista, jopa vihastani löydän jotain hyvää, tiedän etten toista virhettäni enää, opin elämään sen vihan kanssa ja kanavoimaan sen uudestaan, tosin tarvitsin siihen suhteen, että pääsin niin pitkälle, toisen miehen kainalossa osasin unohtaa hänet, vaikken sanojaan tai ilkeitä kosketuksiaan ikinä unohdakkaan.
Minusta sinun pitäisi opetella kanavoimaan se viha ulos sinusta. Jos pihiset kiukusta yksin sinä räjähdät ja se purkaantuu juuri niin että hajoitat jotain. Itse onneksesi tupakoin. Joka kerta kun menen tupakille minä puhallan kaikki vihat pois sisältäni ja saan siitä rauhallisen olon.
Keskity itseesi, omiin hyviin puoliisi, mitä enemmän rakastat itseäni sitä vähemmät vihaat ja enemmän säälit exääsi:)
Koita jaksaa!