1,5 vuotta kestänyt suhde loppui...Suhde oli minun ensimmäinen, kerkesimme asua yhdessa 5 kk. Kivikkoista oli,mutta niin vaan aina jaksettiin välittää toisistamme ja pitää kiinni. Muita naisia tai miehiä ei ollut.
Päätös oli lopulta miehen, vaikka toisaalta yhteinen. Näillä näkymin asumme yhdessä yhteisessä kodissa ja nukumme samassa sängyssä, mutta ero tämä todellakin on. Mies sanoi ettei enää tuntenut oloa hyväksi seurassani ja minäkin kai tunnen samoin miestä kohtaa. Emme enää rakastaneet, vaan välillämme on ollut vain huoli toisesta ja tavallaan pakko olla yhdessä. Miehellä on ollut todella vaikeaa ja enää hän ei vain jaksa jatkaa minun kanssani vaan haluaa keskittyä rakentamaan omaa elämää.
Vaikka pieni osa minusta on sunnattoman helpottunut, sillä olen nuori (22) ja elämää edessä näkemättä ja en koskaan ajatellut avomiestäni jakamaan loppuelämää kanssani, on silti niin paha olo ja hengittäminenkin tuskaa. Mies on minulle hyvä ystävä ja tärkeä ihminen, riidoista huolimatta olemme aina olleet läheisiä...
En mennyt tänään töihin. Olen vain nukkunut ja iteknyt. En ole pystynyt juuri syömään 2 päivään.
En tiedä, miten jatkaa. Onko hyvä asua sittenkään samassa asunnossa? Nukkua samassa sängyssä? Rahatilanteen vuoksi en voi muuallekaan mennä tai jäädä yksin maksamaan vuokraa tähän asuntoon.
Pelkään jo tulevia iltoja ja viikonloppuja, kun mies lähtee ulos ja minä jään yksin. Hän varmasti etsii tilalleni toisen naisen, vaikka sovittiin ettei niin tapahtuisikaan.
Päätös oli lopulta miehen, vaikka toisaalta yhteinen. Näillä näkymin asumme yhdessä yhteisessä kodissa ja nukumme samassa sängyssä, mutta ero tämä todellakin on. Mies sanoi ettei enää tuntenut oloa hyväksi seurassani ja minäkin kai tunnen samoin miestä kohtaa. Emme enää rakastaneet, vaan välillämme on ollut vain huoli toisesta ja tavallaan pakko olla yhdessä. Miehellä on ollut todella vaikeaa ja enää hän ei vain jaksa jatkaa minun kanssani vaan haluaa keskittyä rakentamaan omaa elämää.
Vaikka pieni osa minusta on sunnattoman helpottunut, sillä olen nuori (22) ja elämää edessä näkemättä ja en koskaan ajatellut avomiestäni jakamaan loppuelämää kanssani, on silti niin paha olo ja hengittäminenkin tuskaa. Mies on minulle hyvä ystävä ja tärkeä ihminen, riidoista huolimatta olemme aina olleet läheisiä...
En mennyt tänään töihin. Olen vain nukkunut ja iteknyt. En ole pystynyt juuri syömään 2 päivään.
En tiedä, miten jatkaa. Onko hyvä asua sittenkään samassa asunnossa? Nukkua samassa sängyssä? Rahatilanteen vuoksi en voi muuallekaan mennä tai jäädä yksin maksamaan vuokraa tähän asuntoon.
Pelkään jo tulevia iltoja ja viikonloppuja, kun mies lähtee ulos ja minä jään yksin. Hän varmasti etsii tilalleni toisen naisen, vaikka sovittiin ettei niin tapahtuisikaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä sama tilanne. Meijän tilannetta pahentaa se että muutettiin pari kuukautta sitten toiselle paikkakunnalle. Miehellä on työ siellä, minä työtön.
Joudun muuttamaan kotiin vanhempien luokse ja aloittaa kaiken ihan alusta. Pelottaa mitä elämä tuo tullessaan. Neuvoton olo. Miten jatkaa?
Ymmärrän miltä tuntuu, itellä on nyt samankaltanen tilanne. Mies jätti koska ahdistui ja ei jaksa enää, oli ensimmäinen suhde ja keväällä oli tarkotus muuttaa yhtee. Nyt ois sitte vieläki muutettava sinne koska ei oo muuta paikkaa ja tästä lähtee asunto alta. Voi olla hankalaa asua samassa asunnossa tälläsissä tilanteissa. Jätettynä etenki jää yksin ja sitte toinen jatkaa elämää ja jos vielä löytää toisen ni se tuntuu tajuttoman pahalta.
Mulla tää tapahtu perjantaina ja en kanssa kahtee päivää pystyny syömää ja sitte ku pystyin oksensin vaa ensin, oon kanssa vaa nukkunu tajuttomia määriä ja itkeny. En yhtään oo vihanen mistää mutta kauheen surullinen, tää oli niin erikoislaatunen ihminen että sellasta ei toista oo =/ Haaveilen kyllä vieläki että joskus palattais yhtee.
Yritä jaksaa, viikko ku kuluu ja käsittelet asiaa: yrität selventää syitä, hyväksyä asian ja olla syyttämättä itteäs ja jossittelematta, vaikka se vaikeeta onki. Jos tuntuu että on mahdotonta asua siellä ni yritä ettiä joku ratkasu tai muuttaa vaikka hetkeks vanhempien luo jos se on mahdollista. Sitte ei auta ku rakentaa uudesti elämää. Aika auttaa.
Niin ja tuota jos olette eronneet, niin tottakai hän hakee itselleen toisen naisen ennemmin tai myöhemmin. Hyväksy se tosiasia. Hanki itsellesi oma elämä ja jätä äijä pysyvästi. Eron jälkeen älä turhaa haikaile menneiden perään ja katkaise kaikki välit tähän äijään.
Mielestäni ei ole mitään järkeä jäädä samaan asuntoon, eikä ainakaan samaan sänkyyn nukkumaan. Monet opiskelevat sinkkuihmisetkin elävät yksin omissa kodeissaan ja maksavat kaikki elämismenot yksin ja pärjäävät silti. Töitä voi joutua tekemään vähän enemmän, mutta kyllä voi pärjätä. Pitää vaan osata päästää irti tuosta tilanteesta.
Sama tilanne täällä. Eroa olemme pohtineet jo pitkään ja nyt se on päätetty. Asumme toistaiseksi vielä saman katon alla, sillä itse pääsen muuttamaan vasta tammikuussa. Sen aikaa asustelen vielä täällä. Tilanteen vaikeammaksi tekee vielä se, että olen 6. kuulla raskaana.
Ero oli oikeastaan yksipuolinen, sillä minua ei huomioida tässä suhteessa lainkaan. Eikä mies suostu asiasta keskustelemaan. Päivät on töissä, illat kavereiden kanssa ja tulee vain nukkumaan kotiin. Ei minkäänlaista keskustelua enää eikä mitään yhteistä. Ajattelin itseni ja vauvan kannalta eron olevan parempi.
Ihan ensimmäiseksi kerrot asiasta neuvolassa ja pyydät päästä pikaisesti perheneuvontaan. Olette sitten päätyneet tekemään lapsia lapsina. Pidempään tunteneetkin ja iäkkäämmät tuppaavat saamaan paniikkikohtauksia lapsen tullessa.
Nyt on aika erotella jyvät akanoista, myös sinun itsesi kohdalla. Menette miehesi kanssa perheneuvontaan ja sinä asut vaikka tilapäisesti turvakodissa. Hankit siis itsesi ulos ovesta nyt heti.
Sinun tehtäväsi on huolehtia vauvasta ja itsestäsi. Merkittävä osa naisten vakavista pahoinpitelyistä tapahtuu heidän raskaanaoloaikana. Välinnekin paranevat, kun ette tappele sisätiloissa 24/7. Lisäksi tarvitse itsellesi kuuntelijan. Nykyisessä tilassa miehesi ei ole sitä - tai ainakaan se ei tuota toivottavia tuloksia.
Toisaalta myös mies tarvitsee tukea tällaisena aikana. Isäksi kasvaminen on vähintään yhtä vaikeaa kuin äidíksi.
Häntä pystyy - elämässä parhaat asiat tulevat vaikeuksien kautta!
kun kyseessä on omistusasunto kuten meillä. ja ero tuli. ei sitä lainaa kovin pienellä rahalla aleta siirtämään mun nimiiin kokonaan joka aion ainaki jäädä tähän asuntoon. ja hänen isänsä on vielä takaajana ja ihan ku suostus muka jatkamaan siinä hommassa kun ei oma tytär ole kuvioissa mukana enää. enkä haluaisikaan. mulla ei ylimääränen työnteko auta pätkän vertaa kun on kk-palkka. eikä 2 ihmiselle suunniteltua lainaa pysty normaalilla n. 1500e kuussa käteen pysty maksamaan, asumiskulut olisivat n. 800e kuussa. ja pelkästään siis asuminen. siihen lapsen elättäminen päälle jne jne. kyllä joo lähtisin toistekkin tämmöseen
kuka tossa väkivallasta tai riitelystä puhu? nimenomaan sano että ei se mies keskustele edes asiasta. huomaa että sorrettu nainen taas kirjottaa koko miessukupuolta vastaan.