Harrastan ajatusleikkejä ja tuli mieleen tämän palstan aiheeseen liittyvä skenaario.
Kuvitellaan, että sinun ulkonäössäsi on jokin piirre/piirteitä, joista et pidä ja mielestäsi ne ovat rumia. Menet plastiikkakirurgille korjauttamaan itsesi kauniimmaksi/komeammaksi. Sitten perustat perheen ja saat lapsia. Valitettavasti lapsesi ovat perineet nämä "rumuusgeenit". Mitä tehdä? Täytyisikö perustaa lapsille omat säästötilit, jotta he voivat mennä samoihin leikkauksiin täytettyään 18? Haluaisitko tulevaisuudessa kauniiksi/komeaksi geenimanipuloituja lapsia?
Kuvitellaan, että sinun ulkonäössäsi on jokin piirre/piirteitä, joista et pidä ja mielestäsi ne ovat rumia. Menet plastiikkakirurgille korjauttamaan itsesi kauniimmaksi/komeammaksi. Sitten perustat perheen ja saat lapsia. Valitettavasti lapsesi ovat perineet nämä "rumuusgeenit". Mitä tehdä? Täytyisikö perustaa lapsille omat säästötilit, jotta he voivat mennä samoihin leikkauksiin täytettyään 18? Haluaisitko tulevaisuudessa kauniiksi/komeaksi geenimanipuloituja lapsia?
Vastaukset 7
Vanhimmat
kummallinen asia. Ruma pottunenä voi periytyä kaukaa suvusta, vaikka lähisuvussa sitä ei olisi. En ole sitä mieltä, että itseään korjauttaneiden vanhempien tarvitsisi pelätä, että lapsistakin tulee automaattisesti rumia ja he tarvitsisivat sen säästötilin. :)
Ulkonäköasioihin puuttuva geenimanipulointi on mielestäni aivan karmea ajatus! En missään tapauksessa suostuisi sellaiseen enkä toivo, että joskus tulevaisuudessa saa valmiiksi räätälöityjä lapsia! Huh! Perinnöllisten sairauksien välttämiseksi voisi geenimanipulaation ehkä hyväksyä...
Tilastotieteestä on tuttua lainalaisuus, että ääriarvot hakeutuvat kohti keskiarvoa.
Tässä voidaan ymmärtää ääriarvoksi joku kauhean ruma piirre, vaikkapa tuo karmea pottunenä.
Tämän tosiasian edessä huolta on turha kantaa.
Jos tytär sattuisi perimään yhtä isot rinnat niin kyllä, kustantaisin pienennysleikkauksen.
Olen joskus leikkinyt samanmoisia ajatusleikkejä. Päädyin johtotulemaan että jos olet oikein susiruma, pokaa itteles helvetin hyvän näköinen siippa. Ja toivo parasta, kun aika koittaa ;)
Osuit asian ytimeen minun kohdallani, mutta kannattanee muistaa, että kukin tekee itse ratkaisunsa ja sinänsähän toisten asiat ja ratkaisut eivät sinulle tai minulle kuulu.
Olen itse kärsinyt eräästä ulkonäköni "virheestä" ja täytyy sanoa, että olen sen verran geeneistäni kärsinyt, etten todellakaan halua laittaa niitä eteenpäin. En kuitenkaan halua puuttua muiden ratkaisuihin, tekevät mitä tekevät. Omassa elämässäni on ihan tarpeeksi huolehdittavaa. Asia on nyt korjattu (kolmisen vuotta sitten), toivottavasti ei tule ongelmia tulevaisuudessakaan.
Mutta ajatusleikkinä sanottakoon, että tuntuisi aivan hirveältä, jos oma lapsi joutuisi käymään läpi kaiken sen ulkonäkökomplekseihin liittyvän p*skan, minkä läpi olen itse tarponut.
Jos on vaikkapa leikkauttanut leveän pottunenänsä kapeammaksi, niin kannattaa valita kumppaniksi hyvin siron nenän omaava yksilö. Silloin on paremmat mahdollisuudet saada kaunisnenäisiä jälkeläisiä, eikä niille tarvitse selitellä suvun nenäongelmaa. Tai sitten ei...
molemmilta vanhemmilta ja vieläpä takautuvasti vanhemmiltakin sukupolvilta. Koskaan ei tiedä kumman geenit asettuvat voimakkaammin esille lapsessa. Itse olen nuorempi painos äidistäni niin kasvoiltani kuin vartaloltanikin. Esimerkiksi eräällä sukulaistytölläni ulkonäkö periytyi (valitettavasti) isältä. Äiti olisi ollut paljon parempi vaihtoehto. Toisaalta tämän sukulaistytön tyttäret ovat taas perineet vaihtelevasti vanhempiensa piirteitä. "Pahin" tapaus on paljon lievempi kuin äitinsä ja paras ulkonäöltään on taas perinyt ulkonäkögeeninsä isältään (onneksi). Ei siis tiedä mitenkään minkälainen lapsesta tulee.