Avioero on lapsille myös erittäin kova paikka, vaikka ne olisivatkin aikuisia jo. Itselläni on juuri nyt sellainen tilanne ja tuntuu että oma elämä ei luonnistu enää laisinkaan. Vanhemmat mustamaalaavat toinen toistaan minkä kerkeävät ja tällä hetkellä tilanne on aivan kaoottinen... En tiedä kuinka voisin auttaa tai mitä voisin tehdä. Mietityttää miten joulukin tulee järjestymään... Neuvoksi kaikille vanhemmille jotka ovat eroamassa: Älkää sekoittako lapsia avioeroon mukaan, ja jakako heidän kanssaan kaikkea tuskaanne... Sillä lapsestakin tuntuu aivan kauhealta...
avioero lapsille
voin sanoa että
81048
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Erittäin fiksu neuvo! Lapset pitää pitää pois eron taistelutantereelta.
Kuinka lapset erosta "selviää" riippuu ihan täysin siitä, kuinka aikuiset sen eron käsittelevät. Eron itsessään ja varsinkin eron jälkipyykin.
meillä sama tilanne. Isä löysi uuden.
Äiti on katkera, mustamaalaa, itkee valittaa ja riitelee kaikkien kanssa. Raastava tilanne varsinkin kun hän sekottaa kuvioihin vielä mumman ja haukkuu myös tämän joka on viaton tilanteeseen.
Mielipiteitäni en uskalla sanoa,koska äiti ottaa nokkiinsa kaikesta kritiikistä.
Tekisi mieli ottaa etäisyyttä, mutta sääli vie voiton,aina..
Itselläni on aivan sama tilanne. Tiedän että asiat eivät kuulu minulle, ja satuttavat aina lisää..Mutta en vain voi sulkea korviani tai kieltäytyä kuuntelemasta...Olen joutunut täysin välikädeksi ja se hajottaa... Sääliminen vaikeuttaa tilannetta entisestään...
Erotilanteissa meidän aikuisten olisi kyllä osattava olla aikuisia ja jättää lapset asioiden ulkopuolelle. Vaikka itse olisi kuinka katkera, vihainen ym. niin ne tunteet pitää purkaa muualle kuin lapsiin. Lapset rakastavat molempia vanhempiaan ja ovat hyvin lojaaleita heitä kohtaan. Jos toisesta vanhemmasta ei kykene puhumaan hyvää niin silloin on parempi olla hiljaa. Näin minä olen tehnyt silloin kun on ollut tosi vaikeaa.
Vaikka itselleni ero oli kipeä paikka niin olen tehnyt kaikkeni että lapset eivät tilanteesta kärsisi. Ainakin minun mielestäni lapset ovat selvinneet erosta aika pienin "vaurioin". Eihän ero koskaan voi mennä niin, ettei se missään näkyisi mutta aina on yritettävä ajatella lapsen parasta. Välillä se ei ole helppoa mutta eihän vanhemmuus muutenkaan helppoa ole.
" Neuvoksi kaikille vanhemmille jotka ovat eroamassa: Älkää sekoittako lapsia avioeroon mukaan, ja jakako heidän kanssaan kaikkea tuskaanne..."
Mies luopukoon oikeudesta lapsiin suosiolla, sillä taistelu nykyajan tuulimyllyjä vastaan on muutenkin turhaa.
Ei ehkä sovi juuri sinulle, koska olet jo aikuinen, mutta useimmille kuitenkin.
Pienelle lapselle olisi helpompaa tulla koulusta kotiin joka olisi pommitettu maan tasalle, kuin kotiin jonka rikkovat omat isä ja äiti!
tuo toisen mustamaalaaminen on ikävää, teki sitä sitten kenestä tahansa. Kaikkein ikävintä varmasti on, kun vanhemmat mustamaalaavat toisiaan. Mutta eiköhän sitäkin saa hieman vaimennettua, kun ilmaisee varsin suorin sanoin vaikka näin "hei, ei ole yhtään kivaa, että puhut äidistä/isästä noin. Minusta tuntuu pahalta".
Eronneetkin voivat olla sovussa, vaikka molemmilla on uudet suhteen. Exäni uusi tyttökaveri on vain tuonut positiivisia asioita esim. lasten tapaamisista sopimiseen. Olen puhunut isän tyttökaverista vain hyvään sävyyn lapsille. Hän kuuluu nyt vähän niin kuin meidän perheeseen. Eronnutkin perhe on perhe! Lapset pitävät hänestä. Itselleni on tullut paljon omaa aikaa, koska exä ottaa lapsensa luokseen jopa enemmän kuin on sovittu.
Antakaa toisen olla onnellisia ja olkaa vastuussa itse omasta onnestanne. Älkää katkeroituko ja valittako. Asenne ratkaisee.
Miettikääpä tilannetta jossa itsellenne ei anneta mahdollisuutta kertoa omaa mielipidettänne lapsille eron tapahduttua. Mies ehti mustamaalata äidin lapsille ja elän nyt kolmatta vuotta lasteni vihat ylläni. Eivät suostu kuuntelemaan eivätkä tapaamaan minua ollenkaan. Ex-mies ei itse ole vielä viisikymppisenäkään saanut napanuoraa katki omasta äidistään. Näin hän kuitenkin haluaa nyt omille lapsilleen tapahtuvan, ilman äitiä. Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin odottaa, jotta aikuiset lapseni kasvaisivat ns. aikuisiksi ja suostuisivat keskustelemaan asiasta kanssani. Voin myöntää, että helppoa tämä ei ole. Ennen eroa välimme oli lasten kanssa hyvät.