Mä oon totaalisen ihastunut työkaveriini. Tunne saattaa olla molemminpuolinen. Ainakin ollaan pussailtu firman juhlissa. Molemmat ollaan myös enemmän tai vähemmän varattuja tahoillamme.
Onko muilla tälläsiä työpaikkaromansseja? Mitä luulette toimisko täntyyppinen suhteena, vai kannattaako satunnaiset suukot pitää vaan pienenä piristyksenä?
Onko muilla tälläsiä työpaikkaromansseja? Mitä luulette toimisko täntyyppinen suhteena, vai kannattaako satunnaiset suukot pitää vaan pienenä piristyksenä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
On. Oli mullakin :)
Mutta kannattas pysyäkki sinkkuna eikä turhaan lähtee pelleilemään mitään typerää parisuhdetta. Lähdin avoliitosta vetämään kun työkaveri kiinnosti niin paljon etten lopulta saanu edes nukuttua.
Sitä hää ei koskaan saanut itse tietää!
Minä valitsin yksin olon ja on niiiiiin hyvä olla. Tuskin (??) sitoudun ikinä enää. En ainakaan pitkään aikaan. Kattelen kiikkustuolissa sitte seuraavan kerran, josko näit viimeisiä auringonlaskuja jonkun kanssa kimpassa....
todeeella ylpeä itsestäsi ???!! Lapsellista sontaa ja toivottavasti teidän kummankin puolisot tajuaa miten itsekkään narsistisia egoisteja olette !
etten tiedä olevani täysi paska? Kaikki ei silti ole aina sitä, miltä näyttää - tiedän, että miehellänikin on vipinää exänsä kanssa. Eiköhän tässä olla ihan tasoissa.
Et ole yksin. Itselläni myös vähän samanlainen tilanne.
Mies seurustelee ja minä naimisissa... mitään kovin konkreettista ei ole tapahtunut, mutta lataus välillämme on suunnaton. Itse tiedän ettei tästä koskaan mitään vakavaa voi tulla, ja luulen että hänkin ymmärtää sen. Piristävää tämä kuitenkin on.
samassa tilanteessa ensimmäistä kertaa elämässäni... Olo on kuin tulisilla hiilillä, mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut ja tuskin tulee tapahtumaankaan. Silti olen järkyttynyt siitä, miten paljon kyseinen henkilö minuun vaikutti! Niin henkisesti kuin fyysisestikin... Ja tietenkin molemmat olemme varattuja. Tilannetta helpottaa että emme ole samassa pisteessä töissä, joten kai tämä tästä unohtuu kun toista ei tarvitse nähdä. Toivottavasti.
Enkä ikinä olisi uskonut ,että niin käy. Ihastua silmittömästi työkaveriin. No ei meidänkään välillä mitään peruuttamatonta tapahtunut, ei oikeastaan mitään muuta kuin nämä voimakkaat tunteet. Eikä olla enää samassa työpaikassa. Toisaalta haluaisin vielä hänet tavata. Haluaisin tietää aiheuttaisiko hän vielä minussa niin järisyttävän tunnereaktion vai onko tämä haikailu ollut ihan turhaa....
Sehän tässä on kaikkein ristiriitaisinta, kun järki sanoo että parempi ettei olla samassa toimipisteessa että tästä joskus pääsee yli, mutta samalla jokainen solu huutaa jonkinlaista kontaktia!! Itse en ota yhteyttä, se on ainoa pelastukseni.
Tää on vaikeeta just siksi, kun ei siitä toisesta pääse eroon missään... Välillä on päiviä, ettei olla samoissa hommissa, mutta silti se täällä pyörii. Ja sitten välillä joudutaan tekemään työparina hommia monta päivää.
Joskus vuosia sitten olin toisessa työpaikassa, jossa mulla myös oli vahva ihastus. Silloin olin sentään sinkku, mutta tämä toinen ei. Silloin oltiin töissä eri kerroksissa, joten ei nähty läheskään joka päivä. Ja silloin tein väkisin asiaa sinne tokaan kerrokseen, jotta näkisin sen...
Nyt yritän pakoilla tätä nykyistä sen takia, että seurustelen. Että saisi edes jotenkin pidettyä tunteensa ja itsensä kurissa.
..on vaikeaa jos ja kun ihastuu varattuun naiseen, on pakko yrittää pitää suunsa kiinni ettei kerro ihan kaikkea ihastukselleen.
Tietenkin tuo on jo monet kerrat sen huomannut, pienistä eleistä ja sanoista joita pääsee "sammakoina" suusta.
On vain pakko hiljaa mielessään rakastaa ihmistä, eikä tuoda sitä julki.
Mitäpä jos tuo varattu nainen on myös sinuun ihastunut, mutta ei uskalla sitä samoista syitä näyttää. Tekisikö sinusta nainen tyhmästi jos kirjeellä kertoisi tunteensa sinulle? Jospa hän olisi valmis irtautumaan nykyisestä liitosta sinun vuoksesi...
..tee tyhmästi, mutta hänen pitäisi ehdottomasti selvittää välinsä nykyisensä kanssa.
En halua loukata ketään olemalla suhteessa se kolmas pyörä.
Voisin yllättyä tietenkin jos näin kävisi,
Minäkin olen ihastunut varattuun naiseen työpaikalla ja varattu olen ollut itsekin. Ehkä jotain on kuitenkin muuttumassa. Keväällä meillä molemmilla oli sormukset, mutta nyt ei kummallkaan. Oma avioliittoni on menossa karille ihan muista syistä; en ole varma mitä hänen avoliittoonsa kuuluu.
Ihastuminen tuntuu aina hyvältä, ja se voi olla miolemminpuolistakin. Saa nähdä mitä tästä vielä seuraa... Täytyy varmaan olla itse aloitteellinen.