Miehen harrastuksena tv . Seksiä kerran parissa vuodessa .Välittäminen ruuan laittoa ja kotitöitä , hyvähän niinkin .Samassa yrityksessä tehdään päivisin töitä . Onneksi on muitakin työtovereita .
Toivoisin iloa yhteiseen aikaan . Ja iltaisin jännitys-,thilleri-,scififilmien aiheittaman ahdistuksen tilalle jotain yhteistä tekemistä tai olemista .
Tuntuu vaan usein iltaisin siltä , että olisi sama ja helpompaa asua yksin . Kun ei noita lapsiakaan tämän parinkymmenen vuoden aikana ole ilmaantunut .
Toivoisin iloa yhteiseen aikaan . Ja iltaisin jännitys-,thilleri-,scififilmien aiheittaman ahdistuksen tilalle jotain yhteistä tekemistä tai olemista .
Tuntuu vaan usein iltaisin siltä , että olisi sama ja helpompaa asua yksin . Kun ei noita lapsiakaan tämän parinkymmenen vuoden aikana ole ilmaantunut .
Vastaukset 10
Vanhimmat
Enpä jaksa uskoa kahdenkymmenen vuoden jälkeen enää muutosta tuollaisen miehen kuvioihin. Ala harrastaa omia juttuja ja unohda ukkeli sinne sohvan nurkkaan...ethän tarvitse edes lapsenvahtia harrastusilloillesi! Ja yksin eläminen ei varmasti ole sieltä huonoimmasta päästä vaihtoehtoja...
yhdistävillä asioilla? Miksi neuvotte mielellänne ihmisiä eroamaan?
Turha siis toivoa vaan - alapa itse myös toimia! Eli ala järjestää hauskoja jekkuja ja yhdessä tekemistä ukolles. Kyllä se siitä suttaantuu ja hauskaksi muuttuu. Käyttäkää nyt hyvät ihmiset mielikuvitusta ja rohkeutta toteuttaa erilaisia juttuja. Hyvänen aika sentään, koska tahansa, mitä tahansa, voi tapahtua! (siskoni sai aivoverenvuodon ja hän lähti tosta noin vaan yhtäkkiä!) kyllä se pisti mut ajattelemaan!
TÄNÄÄN on loppuelämäsi ensimmäinen päivä, käytä se hyvin! tv.nainen vm.-54
nehän on jo samassa työssä 8t päivässä,ihminen tarvii myös omaa tilaa ja harrastukset,jos se ukko tykkää vahdata tv, niin eukko voi mennä vaikka lenkille,kuntosalille,teatteriin.
Kyllä se ukkokin sit varmaan herää,kun huomaa ettei eukko olekaan kotona siivoamassa ja passaamassa...
vaan hankkimaan oman elämän! Siis harrastamaan omia juttuja ja tekemään vapaa-aikanaan juuri sitä mitä itse haluaa, yksin tai kavereiden kanssa.
Lähes kolmenkymmen vuoden mittaisen juuri tuollaisen avioliiton kokeneena tiedän, miten mahdotonta on saada sohvaperuna tekemään yhtään mitään, mitkä ei häntä kiinnosta!
Uskon ap:n kyllä yrittäneen jo kaiken mahdollisen...
Minäkin katselin telkkua joskus nuorempana, kun en raskaan työpäivän päälle oikein muutakaan jaksanut tehdä.
Onko teillä oma yritys? Jos on, niin luultavasti teette liikaa työtä.
Laman ja sairauden myötä minulle seurasi elämän muutos, enkä katso televisiosta kuin uutiset ja kaikki muu paitsi jotkut dokumentit tuntuvat roskalta.
Aikakaan ei riitä löhöämiseen koska arvostan nyt kaikkea muuta enemmän.
Osta liput teatteriin, mutta harkitse päivä tarkkaan, että mies myös lähtee.
Yksikin kokemus elävästä elämästä voi avata silmät sille, että televisiostahan tulee silkkaa tylsää sontaa.
Tuo "seksiä kerran parissa vuodessa" kuulostaa kyllä pahalta, mutta televisiolla on kyllä valtava voima seksin tappajana.
Hienoa, että jaksat yritää ja toivoa.
Jotain sinunkin täytyy tehdä toisin, kun tilanne on noin pahoin päässyt urautumaan.
Uhraudu vaikka lätkämatsiin jos mies edes sinne lähtisi sieltä sohvalta...
...asiasta eli oletko vain sinä tilanteeseen tyytymätön ja mies ihan tyytyväinen sohvaperunana TV:n ääressä? Jos näin on, niin miestä on ehkä vaikea saada innostumaan yhtään mihinkään, vaikka mitä järjestäisit. Mutta sitä tietysti kannattaa kokeilla ensin.
Jos taas mies ei liikahda sohvalta, niin ala sitten sinä harrastamaan jotain mistä tykkäät ja eihän sitä koskaan tiedä, vaikka mieskin sitten "virkoaisi", kun tule uudesta harratuksestai intoa puhkuen ja hyvän tuulisena.
Tsemmpiä yritykselle!
Lukaisehan (tod.näköisesti oletkin jo ?) keskusteluketju "Miehen vaihtoehdot". Siinä pikkaisen 50-kymppisen miehen näkökulmaa tuohon seksin / rakkauselämän puutteeseen.
Itse ilomielin vaihtaisin sen telkkarin siihen seksiin (jos siis saisin). On minulla tietysti ainakin alkuillasta muutakin kuin tuo tv, mutta karvas tottu on, että myöhäisillasta se elämänsisältö tahtoo pitkälti siihen jäädä.
Meillä oli ihan sama tilanne, keski-ikäinen pariskunta, lapset lentäneet jo pesästä ja ukko vietti aikansa tosiaan telkkarin edessä nimenomaan elokuvia tuijottaen. Meillä kyllä seksi on aktiivista ja ihan hyvää, mutta juuri tämä "rakkain ystäväni on kaukosäädin" syndrooma vaivasi minua kovasti.
Lähdin kuitenkin leikkiin mukaan ja ennen kuin mies ehti jonkun toimintapläjäyksen koneeseen iskeä, laitoin itse valitsemani dvd:n pyörimään ja ihan noin vaan menin ja käperryin hänen kainaloonsa sinne sohvan nurkkaan.
Kyllä ensin oli hiukan hämmentynyt, mutta kiltisti katsoi rakkauselokuvan tai draaman ja jopa tykkäsi niistä.
Nyt tällä hetkellä tilanne on se, että katselemme milloin hänen, milloin minun valitsemiani elokuvia yhdessä. Laittelemme yhdessä hiukan hyvää syötävää, korkkaamme viinipullon, mies jopa sytyttää kynttilöitä ja käperrymme ihan yhdessä siihen sohvalle tai sänkyyn katselemaan sitä elokuvaa. Muutenkin teemme yhdessä paljon enemmän, lenkillä käymme ja jopa kauppaan saan hänet kanssani ilman mitään painimaaottelua, hänhän on nyt sitä mieltä ettei voi aloittaa leffan katsomista ilman minua joten se ei ole häneltä mitenkään pois. Ja vaikka se elokuva ei niin kiinnostava olisikaan mielestäni, saanhan olla siinä hänen kainalossaan ja hän huomioi minut koko ajan. Ja ennen kaikkea, tiedän että hän on onnellinen kun jaan hänen rakkaimman harrastuksensa.
Kiitos näkemyksistä ja ajatuksista eteenpäin .
Omaa elämää olen avioliiton sisälle yrittänytkin jo rakennella harrastuksilla ja omilla menoilla .
Ukkoa on yritetty saada mukaan erilaisiin juttuihin , mutta lopputulos on usein paha mieli kummallakin .
Kun toinen haluaa olla kotona ( tekee omaksi ilokseen kotitöitä ja kokkaa ) ja saa
ilonsa elokuvista , niin eipä siinä enää minun keinot auta .
Poissakin olen yrittänyt olla . Tulee vaan kalliiksi ja mitä varten se koti sitten on .
Hän ei sieltä poistu .(Asunto on minun , mies ei ole sentilläkään osallistunut sen hankkimiseen ,eikä oma-aloitteisesti sen ylläpitämiseenkään )
Ehkä hän on jäänyt tilanteeseen mukavuuden haluaan ja taloudellisista syistä .
Puhuminen ei auta . Emme ymmärrä mistä toinen ärtyy ja saa syyllistämiskohtauksia .Keskustelut loppuvatkin melkein aina niihin .
Tunteista , varsinkaan pahastaolosta ei saisi puhua , eikä tarpeista mukaan lukien se seksi (asia on ollut jonkin moinen tabu alusta asti ) paitsi että halutaan omaa rauhaa .
Toivoisin toiselta huumorilla vastaantulemista .
Nyt sekin on minun harteilla .
Tämä on tämmöinen " älä keikuta venettä "- tilanne .