olen ja ihan omasta tahdostani.
Mutta itse olen sinkku ja mies ei ole. Alkuun luulin, että meneehän se tässä joten kuten kun en ajattele liikoja.
Nyt on alkanut tuntumaan siltä, että en yskinkertaisesti jaksa tällaista tunteiden vuoristorataa.
En tiedä edes itse mitä haluan. Hän on sanonut, ettei heidän suhteensa tule enää olemaan pitkäikäinen ja että hän haluaa olla kanssani. En tiedä haluanko häntä vakituiseksi asuinkumppanikseni...
Olen niin väsynyt siihen, että hän kinuaa jatkuvasti seuraani ja tuntuu, ettei minulla ole enää omaa elämää ollenkaan. En saa mennä ystävieni kanssa ravintolaan, koska hän on niin mustis...
Toisaalta olen niin väsynyt tällaiseen petturuuteen, vaikken mikä ketään petä, vaan hän, mutta se on kuitenkin väärin.
Pelkään, että kaikki kaatuu minun päälleni KUN tämä kaikki paljastuu...Minä olen sitten se ketä syytetään kaiksesta, hän on sitä mieltä, ettei asia olen niin.
Toisen jakaminen on myös raskasta. Kyllä se satuttaa kun tiedän hänen viettävän aikaansa (riidellen kylläkin) omansa kanssa...
Ei hän halua kuitenkaan minusta luopua, vaan puhuu naimisiin menosta jne.
Olen kyllä sitä tyyppiä, että suhteetta alkaa parin kk:n päästä muutenkin tympimään. En tiedä onko tämä sitä vai alkaako tämä tilanne muuten raastamaan hermojani.
Mutta itse olen sinkku ja mies ei ole. Alkuun luulin, että meneehän se tässä joten kuten kun en ajattele liikoja.
Nyt on alkanut tuntumaan siltä, että en yskinkertaisesti jaksa tällaista tunteiden vuoristorataa.
En tiedä edes itse mitä haluan. Hän on sanonut, ettei heidän suhteensa tule enää olemaan pitkäikäinen ja että hän haluaa olla kanssani. En tiedä haluanko häntä vakituiseksi asuinkumppanikseni...
Olen niin väsynyt siihen, että hän kinuaa jatkuvasti seuraani ja tuntuu, ettei minulla ole enää omaa elämää ollenkaan. En saa mennä ystävieni kanssa ravintolaan, koska hän on niin mustis...
Toisaalta olen niin väsynyt tällaiseen petturuuteen, vaikken mikä ketään petä, vaan hän, mutta se on kuitenkin väärin.
Pelkään, että kaikki kaatuu minun päälleni KUN tämä kaikki paljastuu...Minä olen sitten se ketä syytetään kaiksesta, hän on sitä mieltä, ettei asia olen niin.
Toisen jakaminen on myös raskasta. Kyllä se satuttaa kun tiedän hänen viettävän aikaansa (riidellen kylläkin) omansa kanssa...
Ei hän halua kuitenkaan minusta luopua, vaan puhuu naimisiin menosta jne.
Olen kyllä sitä tyyppiä, että suhteetta alkaa parin kk:n päästä muutenkin tympimään. En tiedä onko tämä sitä vai alkaako tämä tilanne muuten raastamaan hermojani.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tosin tätä vuoristorataa on jatkunut jo useita vuosia.
Erosta on myös tämä mies puhunut, mutta ei ole kuitenkaan eronnut.
Hän on jäänyt kiinni vaimolleen useamman kerran suhteestamme.
Hän on myös omistushaluinen ja mustasukkainen minusta.
Minäkin olen sinkku.
Onko tuossa sitten mitään järkeä? Olisikohan aika alkaa elämään ihan omaa elämää,löytää kunnollinen ihmissuhde ja katsoa eteenpäin.
Aina kytätä koska mies tuleeko,tuleeko vai ei,ja ainoastaan miehen sana siitä että riitelee vaimonsa kanssa.Höh, nyt tytöt hankimaan elämä.
pitäisi - on se sitten ykkös- tai kakkos- tai mikä vaan suhde - tuottaa onnea ja iloa kummallekin osapuolelle! Mitä järkeä roikkua miehen mieliksi suhteessa, johon on itse noin totaalisen tympääntynyt?! Tuolla menolla olet/-tte muutaman vuoden kuluttua ikävän katkeria ämmiä, joilta elämä lipuu ohi odotellessa jotain, mitä ei ole olemassakaan...
Juuri näin.Mies/miehet ovat todella itsekkäitä kun pitävät teitä varalla,saatavilla silloin kun hän pääsee tai huvittaa.Voi elämä,istutteko siellä kotona vaan ja odotatte?Sinäkin toinen väsynyt,oletko tosiaan odottanut jo vuosia?
vaikka olisit omasta tahdosta varatun kanssa suhteessa niin ei minusta tällä miehellä ole mitään oikeutta sanella ohjeita sinun menoihin. Jos itse on varattu niin sinulla on oikeus minusta mitä itse tahdot esim mennä ravintolaan. Miksi suostut kaikkeen mitä mies sanoo onhan sinullakin oma tahto... Niin kauan kuin itse on suhteessa ei ole mitään varaa sanoa sinulle..
toi kaikki, niin olen siis "yykkönen" kai. Kuka nyt sit mikäkin on jne. Se ei myönnä mulle, vaikka mä olen 90 prossan varma, että sillä on joku muukin, se on kanssa vitun mustis itse, että ei sais edes kirjeystäviä olla, vaikka olen kaikesta sille kertonut.
Kerro mulle mistäpäin suomea jooko. Toi kaikki riitelyjuttu kuullosti niin tutulle. en tulis ikinä sua syyttämään, haluun vaan tietää totuuden ja lähteä lätkimään.. Niin joku varmaan nyt kirjottaa, että olis sattuma jne, mutta tossa oli niin tuttua.
Moi!Haluisitko alkaa kirjoitella mun kans vaik sähköpostia,ois kiva saada joku jonka kaa vaihtaa ajatuksia tästä kakkosen olemisen ilosta ja kurjuudesta.Minä se 6 vuotta kakkosena ollut.Sinkku olen minäkin ja tämä rakastajani todella mustis musta,tuntuu et ei sais kavereitakaan nähdä.Rakastan kuitenkin häntä todella paljon koska olemme olleet jo vuosia läheisiä.kirjoittele
Mun kakkosena oleminen on aika tuoretta muutama kuukausi. Olen myös sinkku tapailen kyllä yhtä toistakin. En todellakaan suostu elämään vain tän varatun varassa.
Tää varattu on nyt jo mullekin valehdellut. Ilmoittelee ja uusii ilmoansa ydellä palstalla.
Tosissaan se ei voi ketään ottaa ja tein sen kyllä myös itselleni selväksi etten niin panostakaan häneen. Siinä kuitenkin se että toki haluan vielä tapailla ja hän haluaa. Mutta kysymys onkin kuinka monta meitä jo on?
Eilen jo latelin totuuksia että muistaa nyt edes käyttää kumia kun muidenkin kanssa vehtailee, on miehellä menetettävää ja paljon jos jää kiinni vaimolleen. Uskomattomia sikoja noi ukkomiehet. Siksi niiden löpinöitä on turha ottaa tosissaan. Ja jos suhde on alkanut pettämällä vaimoa miksi ei pettäis myös sinuakin? Miettikää nyt hyvät ihmiset ennen kuin pilaatte oman elämän odottamalla sitä suurta sankari ukkomiestä vain kotona.
Voi vaimo parkaa.
Hei te ns. "kakkoset" - olen itse vaimo eli kait sitten se "ykkönen". Anyway, olen kauan jo epäillyt miehellä olevan toisen naisen. Olen kysynyt häneltä itseltään noin sata kertaa ja vastaus on aina "ei tietenkään ole".
Olen kuitenkin nähnyt tekstiviestejänne ja niiden perusteella olen lähes 100% varma.
Sinä toisena naisena oleva - ota reilusti minuun yhteyttä, olen aikuinen ihminen enkä syytä sinua tapahtuneesta (ehkä ihan pikkuisen katkeruuttani). Minulla on kuitenkin oikeus tietää asioiden oikea laita. Lisäksi haluan laittaa ukon ottamaan vastuuta tekemisistään - ja tekemään valintoja. Ei kukaan - et sinä enkä minä - voi elää näin.
Please soita tai laita sähköpostia - käydään vaikka kahvilla tai lasillisella viiniä (tai kossua asian niin vaatiessa) ja puhutaan. HALUAN TIETÄÄ TOTUUDEN!! En usko, että sen kuuleminen on pahempaa kuin vuosien epätietoisuudessa eläminen.
Kyllä mä olen yhdelle vaimolle kertonut puhelimessa kaiken, kun soitti mulle.
Kiitteli kovasti. koska olikin epäillyt pitkän aikaa. Me ei tavattu, kun kerran mutta soitteli omasta puhelimestaan ja jäi kiinni. Kyseessä oli ns. pelimies.
Nykyisin näillä ukkomiehillä on toiset kännykät joten vaimo ei saa selville mitään, jos ei satu vahingossa löytään puhelinta. Tietysti miehen kannnalta ois pahempi, jos se on päällä.
Kyllä mä ainakin voin suoraan jutella kaiken. Jos, joku mulle soittas.
Mistä ne vaimot tietää sulle soittaa, kun ukko ei myönnä - eikä kerro mitään?
No kyllä tämä vaimo soitteli ihan mun nroon kun oli sen katsonut miehensä puhelimesta. Mies siis oli soittanut omastaan eikä ns. piilo kännykästä.
Niitähän näillä miehillä on.
etsikää autoista toisia puhelimia siellä säilytetään ainakin ( siis jotkut ). Kotona myös kannattaa kollata joka paikat.
Tietysti ois kiva jos puhelimen saa päälle.