Missä vaiheessa pitäisi kertoa uudelle tuttavuudelle (miehelle) että on tullut tehtyä elämässä useamman kymmenen tuhannen euron virheitä ja ulosotto vie palkasta yhden kolmas osan? Ei siis ole vara yhteisiin rientoihin ja muihinkaan hienouksiin, hyvä että vuokran ja normaalimenot saa maksettua. Ja tämä velkavankeus on vasta alussa.
Ja mitä ajattelette tällaisesta, voisitteko itse seurustella ihmisen kanssa joka on pahassa jamassa rahallisesti?
Ehkä kodistanikin (sisustuksesta) jo huomaa että ei tässä rahassa ole kylvetty koskaan. Mutta en minä mitään elättäjääkään halua, kyllä maksan omat juttuni ja jos ei vara niin ei sitten juttujakaan.
Ja mitä ajattelette tällaisesta, voisitteko itse seurustella ihmisen kanssa joka on pahassa jamassa rahallisesti?
Ehkä kodistanikin (sisustuksesta) jo huomaa että ei tässä rahassa ole kylvetty koskaan. Mutta en minä mitään elättäjääkään halua, kyllä maksan omat juttuni ja jos ei vara niin ei sitten juttujakaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Rehellisesti kannattaa kertoa rahakuvioistansa niin ei tule sitten mitään turhia & ikäviä ylläreitä. Ja hae ihmeessä velkajärjestelyyn kun kerta sinulla on työpaikka!
Ja myöhemmin kannattaa harkita tarkkaan onko järkeä muuttaa miehen kanssa ihan äkkiä yhteen.. On meinaan hankalaa sitten yrittää järjestää rahakuvioitansa, varsinkin velkajärjestelyn merkeissä kun ei toista osapuolta edes kunnolla tunne (josko ketään tuntee ikinä hyvin) eikä halua tietenkään omaan soppaansa muita sotkea. Nostaa melkoiset stressikertoimet ilmaan :(((
Tosin nämä ovat näitä hankalia juttuja, joiden kanssa täytyy vaan elää ja yrittää jotenkin selvitä eteenpäin. Kaippa asiat aikaa myöten selviävät, mutta sitä ennen pitää itse keksiä keinot millä selvitä sinne asti.. Apu ja neuvot olisivat kieltämättä tarpeen itse kullekin.
Että kiteytettynä noin tulevaisuutta mahdollisen miehen kanssa ajateltuna, ole hänelle rehellinen ja avoin. Tiedän, se ei ole helppo nakki kun sitä häpeää tiettyjä mokian ihan tarpeeksi jo muutenkin, puhumattakaan siitä miten vaikeata se suossa tarpominen on. Varaudu vastoinkäymisiin ja vuoristorataan noin rahallisesti varsinkin jos miesehdokkaalla ei ole mitään hajua vastaavanlaisesta elämäntilanteesta.. Saattaapi aiheuttaa nimittäin ristiriitoja teidän välille kun eivät kaikki ymmärrä kaikkea eikä kaikilta voi odottaa ymmärrystä kaikkeen eikä varsinkaan olettaa automaattisesti minkään sortin ajatusta :)
Tsemppiä kuitenkin, eiköhän tästä vielä jossain vaiheessa nousta! Ja ajatellaan positiivisesti. Tämän suon rämpimisessä ei ole kuin yksi tie: ylöspäin, koska alemmas ei voi enää vajota.
:)
ihmisen kanssa, joka on sekoillut raha-asiansa ihan kuralle. Kyse ei ole rahasta vaan siitä mitä tuollainen toiminta kertoo naisesta. Ekana tulee mieleen just joku yksinkertainen bimbo, joka vähän ottaa pikavippejä ja tilaa nettikaupoista krääsää vaikka ei olisi siihen varaa. Vaadin siis tasoa naiseltani. Mielestäni sinun tulee mitä pikimmiten tunnustaa miehelle sekoilusi ja hyväksyä se tosiasia, että mies saattaa jättää sinut. Jos ei jätä, niin hyvä sinulle.
itse en voisi ajatellakkaan, että seurustelisin ihmisen kanssa, jonka ajatusmaailma on noin mustavalkoinen. Tuo tapa kertoo ainoastaan siitä, että olet erityisen lapsellinen ja erityisen itsekäs.
Eli siis jos joku jättää tuosta syystä, voi hänet muutenkin jättää omaan arvoonsa.
Moni saattaa sekoilla nuorena (tai vanhempanakin :), mutta ei se sitä tarkoita, että sama käytös jatkuisi loppuelämän. Ehkä joidenkin pitää oppiakin nämä asiat kantapään kautta.
taloudellisiin vaikeuksiin joutunut ihminen on verrattavissa sairailloiseen läskiin. Kumpikaan ei ymmärrä ja pysty kantamaan vastuuta tekemisistään. Joku voisi sanoa, että tälläisten ihmisten älykkyys ei ole kovin korkea, mutta se nyt voi olla jo liikaa sanottu?
joku höpölöpö "sä oot liian mustavalkoinen mulle" ajattelija
Kukakohan se lapsellinen ja itsekäs on?
Se joka ei hanki turhaa velkaa eikä ajaudu velkavankeuteen vai se joka elää oikein omilla varoillaan ja odottaa sitä myös muilta?
Samoin voi jättää omaan arvoonsa tuollaiset tollukat jotka kuvittelevat olevansa jotain kuten sinä.
JOSKUS elämässä pitää olla mustavalkoinen tai sitten voi olla harmaata "minä hyväksyn kaiken" paskaväkeä. Mutta siihenhän sinä varmaan kuulutkin.
En ole tuo edellinen kommentoija jos se jäi epäselväksi.
tietysti:
"Se joka hankkii turhaa velkaa ja ajautuu velkavankeuteen vai se joka elää oikein omilla varoillaan ja odottaa sitä myös muilta?"
joo voin sanoa elämänkokemuksen perusteella, että kyllä kuulun siihen harmaaseen ja olen siitä vielä hyvin ylpeä. Elämä kun on sellainen, että sattuu ja tapahtuu. No tulet sen sitten huomaamaan joskus, että ei niitä kaikkia siltoja kannata takanaan polttaa. Uskon, että tarvitset silloin myös itse harmaata ystävää, joka ei käännä selkäänsä.
kannata menettää näkökykyään niiltä ihmisiltä jotka ei sinun luottamusta ansaitse.
Koska heiltä se selän kääntäminen sekä kääntyneeseen selkään puukon iskeminen onnistuu.
Sinulla on varmasti paljon "elämänkokemusta" mutta et näköjään ole oppinut kovinkaan paljoa.
Elämäsi on näköjään sellainen tuhlaajapojan/tytön tarina kaikesta päätellen ja senpä takia tuota asiaa tuossa perustelitkin.
Sillat kannattaa ehdottomasti polttaa jos takana on vihollinen.
Äh.... No, ehkä se on niin, että velat/varat, ei vain kertakaikkiaan kerro ihmisestä yhtään mitään. Kyllä itse haluan ihmiseen tutustua ennen, kuin käännän selkäni. Kääntäisit sitten selkäsi omalle äidillesi, jos sairastumisen myötä joutuisi velkoihin. Tämä Suomen sosiaaliturva ei ihan niin hyvä ole. No ketjun aloittajalle haluaisin sanoa, että kaikki kortit pöytään vain. Jos tosiaan velkasi vaikuttavat suhteeseen on sinun itse syytä miettiä kenen kanssa haluat vuoteesi jakaa. Veloista voi selvitä ja kun sen koulun kerran käy, niin tuskin siihen enää koskaan ajautuu. Olethan ottanut yhteyttä velkaneuvojaan?
Kerro vaan rehellisesti..
Itse aloin seurustelemaan miehen kanssa jolla oli luottotiedot mennyt ja maksaa järjestelyään takaisin. Ihan heti aluksi oli kyllä karvat pystyssä ja viittävaille ettei se satu päättynyt siihen, mutta koska kuitenkin katui ja tosiaan hoiti laskunsa mitä mallikkaimmin takaisin ajattelin sitten vain itse sopeutua ajatukseen.
Summa oli kuitenkin suht pieni ja tällä hetkellä ne luottotiedotkin on jo herralla kunnossa meillä oma asunto, joten kaikki meni loppupeleissä ihan ok.
Jokainen tekee elämässään tyhmyyksiä, niistä kannattaa kyllä ottaa onkeen..
Exäni kertoi suunnattomasta takauksestaan ja ongelmistaan vasta naimisiinmeno suunnitelmissa eli kun olimme olleet yhdessä jo MUUTAMAN VUODEN. Koko soppa aiheutti niin hirvittävän sodan että häät jäivät pitämättä ja erosimme. Emme olisi voineet edes ostaa yhteistä asuntoa luottotietojen vuoksi. Joten kerro asiasta heti, niin saat yhden suuren asian sydämmeltäsi pois.
salata koska kyllähän se jossain vaiheessa ilmi tulee kuitenkin .
Itseä ei moinen haittaisi yhtään varsinkun jos yrittää saada sen talouden korjattua ja ottaa opiksi virheistään.
Kuin sillä, että saadaan omakotitalo, vaikka henki menisi, viis siitä tykätäänkö toisista, talous pitää olla molemmilla kunnossa, että voidaan ottaa pankista lainaa, jotta saadaan talous epäkuntoon ja ikuiseen velkavankeuteen.
vakavaksi seurusteluksi ja edessä on yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia yms. niin silloin kannattaa kertoa.
Kaikkein parasta olisi tehdä selväksi että ne "virheet" ovat todellakin mennyttä ja olet muuttanut kulutustasi.
Koska itseänikin hirvittää ajatus tuollaisesta. Vähän saman kuin toinen harrastaisi uhkapelaamista. Jos vielä pimittäisi tietoa niin en kyllä katsoisi hyvällä.
Aloin seurustelemaan ja nyt olen veloissa hänen vuoksensa kun liian luottavainen olin. Laskin juuri että saan paiskia töitä vuoden reippaasti että saan maksettua laskut. On se tylsää kun tuolla rahalla olisin voinut hankkia omaan kotiini yhtä sun toista.
Mun ex-miehellä oli takausvelkoja melkein miljoona mummonmarkkaa ja siltikin oltiin onnellisia yhdessä. Exäni hakeutui myöhemmin velkasaneeraukseen jonka kautta velat tuli hoidettua.
Ja varmaan molemmat maksoivat menoja ihan yhdessä, ei siinä sen kummempaa.
Kun vain kerrot asiasta etkä salaile
Hei.On niitä muitakin samanlaisen asian kanssa mietiskeleviä.Olen kahden lapsen yh äiti,velkaa on ,omaisuutta ei.En ala selvittämään minne rahat ovat menneet.Mutta suurin osa elämiseen ja laskuihin.Eron jälkeen ei jäänyt muuta kuin lapset,niistä olen iloinen ja onnellinen.Ketään en ottaisi enää asumaan saman katon alle koska joutuisin selvittämään raha-asiani kaverille.Seurustellut olen ja heti olen kertonut että köyhä olen kuin kirkon rotta.Mutta siinä vaiheessa kun on toinen alkanut suunnitella yhteen muttamista olen lopettanut suhteen,koska häpeän kuitenkin sitä että olen köyhä.Seurustelun aikana olen maksanut kaikki menoni ja suurimmaksi osaksi toisenkin menot.Vaikka ollut ihan varakkaitakin kavereita.En kadehdi yhdenkään parin tai perheen kauniita omakotitaloja
tms,sillä monissa kauniissa taloissa asuu surullisia ja onnettomia perheitä,se olen lukenut lehdistä.
Rahat tulevat olemaan vähissä vielä pitkään vaikka teenkin välillä kolmeakin työtä,mutta iso osa rahoista menee lasten elämiseen ja opiskeluun.Heidän eteen teen edelleenkin hyvin mielelläni.Köyhä olen mielelläni jos saan olla näinkin onnellinen kuin nyt olen.Odotan vielä sitä oikeaa,tiedän että hän ei katso minun varakkuutta vaan minua.Minä tiedän sen!
Kodissani ei myöskään ole hienoja huonekaluja,tauluja tms krääsää,yksinkertaisesti en tykkää niistä ,kotini on yksinkertainen ja siisti.Se riittää.En tee kodistani sellaista että vieraat viihtyy,vaan sellaisen että minä viihdyn.
Elämä kuljettaa joskus varsin merkillisiä teitä,olen ajatellut että näillä minunkin mutkaisilla teillä on tarkoitus.Ja jos jotain voisin muuttaa en toivo lisää rahaa vaan lisää lapsia;)))Tsemppiä sinulle...