En voi muuta, enää tehdä. siis tyttöystäväni petti minua noin vuosi sitten.
valehteli aluksi sen olleen "vain" yhdenillan moka. Se romutti siinä vaiheessa minut, ettenkö ole sen arvokkaampi. en olisi edes halunnut jatkaa, koska koin jo tuolloin olevani arvokkaampi, kun muutkin minua halusivat. Muttei tyttöystäväni millään päästänyt irti. Halusi hyvittää tekonsa.
No suhde jatkui. Viime keväänä sama toistui, no se oli ehkä vain alkoholista johtunut piempi rajan ylitys, eikä se mennyt pidemälle, kuin suutelemiseksi "vahingossa" muka, kun oli ao. henkilö liian lähellä kun piti vain hyvästiksi halata. En tiedä uskoako tuotakaan.
Nyt sitten paljastui, ettei aiemmassa tapauksessa ollutkaan yhdenillan juttu. vaan hän oli tavannut entistä poikaystäväänsä ja viettänyt viikonlopun tämän kanssa.
Vaikka onkin nyt raskaana, ei se mitään muuta.
Hiukan vaikea enää uskoa mihinkään, mitä hän kertoo.
Valheita valheiden päälle mikä on enää totta ja mikä ei. Olenko vain hyväksi käytetty mies.
Nyt haluan erota, en halua kostaa, mutta pakko saada itsetuntoni takaisin koska tunnen olevani arvokkaampi. En tiedä mitä edes etsin.
On vain niin paha olla etten voi sietää hänen läsnä oloaan.
Enkä voisi olla lapsellekaan mikään isä, jos äiti on nujertanut ja tappanut tunteeni ja itsetuntoani yrittää näin polkea.
valehteli aluksi sen olleen "vain" yhdenillan moka. Se romutti siinä vaiheessa minut, ettenkö ole sen arvokkaampi. en olisi edes halunnut jatkaa, koska koin jo tuolloin olevani arvokkaampi, kun muutkin minua halusivat. Muttei tyttöystäväni millään päästänyt irti. Halusi hyvittää tekonsa.
No suhde jatkui. Viime keväänä sama toistui, no se oli ehkä vain alkoholista johtunut piempi rajan ylitys, eikä se mennyt pidemälle, kuin suutelemiseksi "vahingossa" muka, kun oli ao. henkilö liian lähellä kun piti vain hyvästiksi halata. En tiedä uskoako tuotakaan.
Nyt sitten paljastui, ettei aiemmassa tapauksessa ollutkaan yhdenillan juttu. vaan hän oli tavannut entistä poikaystäväänsä ja viettänyt viikonlopun tämän kanssa.
Vaikka onkin nyt raskaana, ei se mitään muuta.
Hiukan vaikea enää uskoa mihinkään, mitä hän kertoo.
Valheita valheiden päälle mikä on enää totta ja mikä ei. Olenko vain hyväksi käytetty mies.
Nyt haluan erota, en halua kostaa, mutta pakko saada itsetuntoni takaisin koska tunnen olevani arvokkaampi. En tiedä mitä edes etsin.
On vain niin paha olla etten voi sietää hänen läsnä oloaan.
Enkä voisi olla lapsellekaan mikään isä, jos äiti on nujertanut ja tappanut tunteeni ja itsetuntoani yrittää näin polkea.
Vastaukset 19
Vanhimmat
tuon. Aika pahasti on asiat.
lätkimään, sillä ei kukaan ansaitse tuollaista kohtelua. Hän ei pysty olemaan sinulle uskollinen vaikka yrittääkin vakuutella toista.
Älä anna hänen enää pitää sinua pilkkanaan vaan lähde samantien. Muista vaatia isyystesti sairaalassa, sillä voi hyvinkin olla, että lapsi on toisen esim. ex-poikakaverin. Jos hyväksyt lapsen ilman testiä niin voit joutua maksamaan toisen lapsen elatusmaksuja.
siihenkään. En minä ainakaan luottaisi jos pieintäkän epäilystä asiasta olisi tai vaikkei edes olisi.
Jos sinulla on ollut pokkaa panna paksuksi tämä nainen, niin kanna myös vastuusi!! Ennen lasta voi hyvinkin olla epävarma suhteesta ja ehkä kokeilla entistä poika-/tyttöystävää. Mutta kun lapsi on tulossa, niin pitäs sinullakin alkaa vastuu kolkuttamaan.
Jos epäilet isyyttäsi, teetä isyystesti, mutta kanna vastuu lapsestasi ja yritä rakentaa lapsellesi hyvä vanhemmuussuhde lapsesi äitiin. Tuollaiset menneisyyden "pettämiset" olis pitänyt käsitellä ennen kuin raskautta aletaan yrittämään.
Ettei vaan vastuuntunnottmuutesi aja sinua pakoon isän vastuusta ja tyttöystävän VUODEN takaiset tekemiset on hyvä tekosyy sysätä syy muualle.
Vain munattomat miehet toimivat noin, vastuuntuntoiset kunnon miehet alkavat isäksi ja rakentavat parisuhteen ja lapsen vanhemmuuden siihen, mitä on, vaikka se ei niin täydellistä suurta rakkautta tässä vaiheessa olisikaan. Aina kannattaa yrittää!
kieroilla ja juonia kaikki. ja sitten saada toinen loukkuun näin vasten tahtoaan. Haloo missä moraalinen vastuu toisen tunteista.
Taidat olla itsekin pettäjä ja itsekäs paska.
kanssa suhteen. Suhteen jossa saat aina pelätä, että mitä kieroa ja petollista se taas tekee.
Taidat itsekin olla kiero nainen. Oletko onnellinen ja onnistunut elämässäsi, kun olet petoksilla elämäsi rakentanut, muiden kustannuksella.
Mitä isäksi tuleminen muuttaa asioita. Viaton lapsi, millaiseksi se kasvaa, kieron naisen kasvattamana. Yhtä kieroksi kuin tämäkin, isän varjossa joka pelkää eikä luota naiseen. Pelkääväksi epävarmaksi lapseksi.
Siinä kun ihmisestä on tulossa äiti tai isä ei paljon muut asiat saa painaa, se lapsi on viaton ja on älytöntä väittää, ettei voi muka olla isä jos äiti on toiminut noin.
En missään vaiheessa ole väittänyt, että nainen on tehnyt oikein, mutta tilanne jossa lapsi on tulossa pitäisi antaa mahdollisuuden anteeksiannolle tai ainakin järkevälle tulevaisuuden suunnitelmalle. Kyllä miehen pitää lapsestaan vastuu kantaa vaikka lapsen äiti olis minkälainen tahansa.
Vai oletko sinä lapsesi hylkääjä, kun sattui lapsi syntymään vääränlaisesta äidistä?
Käsittämättömiä nämä teidän ajatukset. Ensinnäkin olen itse tullut petetyksi kun lapseni oli aivan pieni. Ei käynyt mielessäkään erota sen takia, koska meillä oli yhteinen lapsi, siis joku pieni, joka tarvitsee molempia vanhempia.
Siis annoin anteeksi ja rakensin sellaisen suhteen, kuin siinä tilanteessa oli mahdollista. Ei se helppoa ollut, mutta onnistui kun tahtoa riitti.
Että se siitä kieroilusta ja pettämisestä!
parempi kuin muut niinkö. Ei lasten takia voi elää, lapset kulkevat siinä sivussa. ihmisen on elettävä itsensä takia. Muuten henkisesti kuolee ja katkeroituu.
Vastuunsa voi kantaa muutenkin kuin perustamalla perheen mahdottomista lähtökohdista.
Mistäköhän sait päähäsi, että olen katkera ja marttyyri. En koe kyllä olevani kumpaakaan. Kun väitit minua petturiksi, korjasin asian. Sanoin, ettei suhteen luominen ollut helppoa, mutta se ONNISTUI! Eli raunioille voi oikeasti rakentaa ihan hyvän suhteen, vaikka se käynnistysvaiheessa olisikin epävakaa ja ainakin lasten takia kannattaa yrittää.
Tässä ketjussa suurin osa vastauksista kannustaa luovuttamaan heti, ennen kuin lapsi on edes syntynyt. Mitä ihmettä sellaisella saa aikaan?
Suosittelen vaan, ettei kannata luovuttaa heti, sillä tiedän KOKEMUKSESTA, että hyvälle suhteelle on vielä mahdollisuudet myös tuon ap:n tapauksessa.
Lapset ovat maailman tärkein asia, ei mikään sivuseikka ja heidän takiaan kannattaa joskus niellä katkerakin kalkki, vaikka ei mahdottomia kannatakaan tehdä. Tässä ap:n tapauksessa on kyse niin alkuvaiheesta, että olis järjetöntä olla yrittämättä.
Miten kenenkään psyyke voi kestää. Kun pitäisi rakentaa sitä suhdetta ja epäluottamus kalvaa, kun koko ajan uusia petoksia ja juonitteluja paljastuu.
siinä sitä sitten hajoaa lopullisesti kun on valmistautunut lapsen syntymään ja se ei olekaan oma.
Niin kai sitä sitten hajoaa silloinkin jos lähtee menemään ja paljastuu, että lapsi onkin oma.
Kummassako hajoaa pahemmin, siinäpä sitä onkin miettimistä.
olin itse noin 10v sitten AP:n kaltaisessa tilanteessa ja tyttökaveri tuli kanssa raskaaksi.
Olin jo suunnitellut jättäväni hänet ennen kuin tiesin lapsen tulosta, koska hän oli osoittautunut sähläriksi.
Kokosin kuitenkin itseni ja päätin perustaa perheen(uusio) koska osallisena oli jo muitakin kuin vain me kaksi.
No lapsi syntyi ja tottakai asia minua vaivasi että olenkohan oikea isä. Sen kerroin myös puolisolleni joka ei asiaa siinävaiheessa muistaakseni ihmeemmin kommentoinut.
Sitten tuli isyyden tunnustamisen aika ja siellä sanoin puolileikilläni että pitäiskö teettää testi. Silläpä ei sitten ollutkaan enään niin lämmin vastaanotto ja testi jätettiin tekemättä.
No vuodet vieri ja vaimoksi vaihtunut tyttökaveri oli tietysti kotona hoitamassa lapsia.
Niin kauan kaikki menikin hyvin kunnes palasi työ elämään ja tuli pikkujoulut ja muut työporukalla tehtävät virkistysmatkat.
Sama "sählääminen" alkoikin uudestaan olihan meidän suhteesta jo se alkuhuuma hävinnyt ja lapsiperheen arki astunut kuvioon.
No tämä johti siihen että jouduin teettämään isyystestin omaan laskuuni (onneksi olen lasten oikea isä).
Että siis ihan opiksi ja ohjeeksi nuoremmille sukupolville:
HEITTÄKÄÄ PETTURIT PIHALLE HETI KUN ITSENNE KOETTE LOUKATUIKSI!!!
Sillä tavoin he voivat jotakin jopa oppia ja parantaa tapansa, muuten roikutte löysässä hirressä lopun ikäänne.
Lasten syntymän jälkeen pelissä on paljon enemän kuin vain kahden ihmisen kyseessä ollen.
Tehkää ratkaisunne "ajoissa".
Nytkö sitten luotat 100% ja uskot ettei miehen teko tule toistumaan enää koskaan? Vai oletko antanut hänen ihan luvan kanssa käydä jakamassa spermaansa, kunhan vaan vielä viitsii seurustella sun kanssa ja yrittää hengailla lapsen kanssa siinä sivussa?
Lapsenkin on parempi olla vain toisen aikuisen kanssa, jos yhdessäolo on epäluuloa, riitelyä ja muuta kakkaa täynnä. Kyllä lapsetkin tuollaiset asiat vaistoaa.
Luotan tietenkin täsmälleen niin kauan, kun tulee aihetta epäillä muuta. 12 vuotta on mennyt hyvin- Sen tiedän että koskaan ei voi tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Saattaahan se tulla minunkin eteen niin suuri houkutus, etten voi vastustaa.
Ainakin lapsi on saatu kasvatettua yhdessä tähän asti ja ilmapiiri on ollut hyvä. En varmaan oliskaan tässä, jos ilmapiiri olis ollut epäluuloa, riitelyä ja muuta kakkaa.
AP:lle vaan viesti, että kannattaa ainakin kokeilla. Ilman kokeilua ei voi tietää onnistuuko vai ei. Jos tilanne on sama kuin nyt lapsenne 1-vuotissynttäreillä, niin sitten kokeilu varmaan meni pieleen ja ero onkin aiheellinen. Olen samaa mieltä muiden kanssa, että helvetillinen ilmapiiri ei ole kenellekään hyväksi, mutta sitä suositusta en hyväksy, että pitäs heti heittää hanskat kehiin. Tsemppiä kriisistä selviytymiseen.
Tuollaisessa tilanteessa nostaisin kytkintä ja antaisin äidin "pärjäillä" ihan yksikseen lapsensa kanssa. Teettäisin isyystestit, maksaisin ehdottomat minimielarit jne.
Siinäpä olisi huoralla hauskaa, kun markkina-arvo romahtaa muiden miesten silmissä.
voi sietää toisen läsnäoloa, on todella parempi erota.
pidä kostaa mitä teidän kahden välillä on tapahtunut. Varmista isyys testillä.
Ajattele lasta, älä ainoastaan itseäsi.
Minkälaiselta lapsesta tuntee, kun on hylätty?
Että vuosi pettämisen jälkeen sitten juuri sopivasti kun olet toisen polkaissut paksuksi rupeaa itsetunto romahtamaan. Melko sopiva ajoitus. Olisikohan kannattanut miettiä hiukan aikaisemmin ja jättää se muksu tekemättä. Nykypäivänä on ihan turha puhua vahingoista ja pistää sitä naisen viaksi. Jos et lasta halunnut, olisit käyttänyt kortsua. Nyt on ihan turha parkua. Toisaaltaan kun ajattelee, sinä et edes ansaitse sitä lasta, eikä se lapsi ansaitse tollasta vellihousua isäkseen. Mutta onhan se nyt helppo saada myötätuntoa täältä kun paikalla on muitakin petettyjä.
mitä voi tehdä.
Ensinnäkin, omat geenit leviää (ainoa mikä merkkaa, tämän takia petetään). Toiseksi, elareiden lisäksi mitään vastuuta lapsesta ei tarvi ottaa, ellei halua kun äiti hoitaa. Kolmanneksi, äidin markkina-arvo romahtaa lapsen takia.
Tuo ei ole petetyn miehen kannalta yhtään huono veto. Uskotellaan sitoutumista, tehdään lapsi ja nostetaan kytkintä. Kunnon petos! :)