Olen raskaana rakastajalleni!

joten kysy myös rakastajasi mielipidettä mutta älä anna hänen painostaa sinua mihinkään mitä et halua tehdä.

Jos olet moraaliton niin kerrot miehellesi lapsen olevan hänen mutta jos olet suoraselkäinen ja edes jonkinlaisen moraalin omaava (et voi olla täysin koska sinulla on rakastaja) niin kerrot miehellesi asiasta ja vaadit rakastajaasikin tekemään niin omalle perheelleen.

Sinun olisi jo korkea aika tehdä tekoja, jotka kestävät päivänvalon.

Jos tiedät olevasi raskaana rakastajallesi, teillä ei ilmeisesti miehesi kanssa ole ollut seksiä aika pitkään aikaan. Ja jos ei ole ollut seksiä, miten ajattelit uskotella miehelle, että lapsi on hänen? "Ihan totta, mulla kestää toi raskaus vain kuusi kuukautta?"

Eipä sinua kukaan voi neuvoa. Ratkaisut on tehtävä itse. Teitä oli kuitenkin kaksi saattamassa lasta alulle. Isällä on yhtä lailla velvollisuuksia ja oikeuksia lasta kohtaan.

En ole ollut samassa tilanteessa, mutta luulin niin keväällä. Ajatukset kiersivät villisti kehää. "Raiskaisinko" haluttoman aviomieheni? (Ei hän kuitenkaan niin tarkkaan muistaisi, milloin se tapahtui.) Muuttaisinko omaan kämppään ja laittaisin eropaperit vetämään? (Voisi isukki sitten käydä leikkimässä lapsosen kanssa.) Rupeaisinko periaatteeni vastaisesti lapsentappajaksi? (Olisiko se ollut pienempi paha kuin ne ongelmat, jotka lapsi olisi saanut syntymälahjaksi?) Menisinkö nyytin kanssa soittamaan ovikelloa ja sanoisin rakastajani vaimolle, että nyt on isän vuoro huolehtia lapsestaan? (Pienellä paikkakunnalla sana kiertää ihailtavan nopeasti.)

Kun oli käynyt ilmi, että se oli väärä hälytys, puhuin rakastajani kanssa noin teoreettisesti, että mitäs jos... Hän nieleskeli ja sanoi, että keskustellaan siitä sitten, kun se on ajankohtaista.

Sama homma, mutta lopetin suhteen kun en vain kestänyt olla kakkosena ja kaikkea ikävää tunnemyrskyä. Ikävä vain, että raskauden huomasin vasta tän jälkeen. En ole nähnyt miestä, enkä ollut yhteydessä.

Ei ollut mikään auvoinen kakkossuhde ja olenkin kovasti paininut asian kanssa, kerronko lapsesta ikinä. Lapsella on oikeus isään ja mietityttää, mitä kerron hänelle, onko minulla oikeus evätä isä lapselta. En tiedä ollenkaan haluaisiko mies edes pitää yhteyttä lapseen, epäilen. Ruokkoja en ole vailla enkä muutenkaan häntä enään elämääni. Pelkään vain, että törmäämme ja näkee tilani, mutta onneksi ei käsittääkseni voi vaatia minua isyystestiin?

En tiedä, masentaa koko tilanne, mutta lapsi on silti hyvä ja iloinen asia ja toivottu.

lutkata?oma vika lumppu

Eikö järki oikein kulje? Etkö osaa puhua ja selvittää asioita miehesi kanssa? Jos et häntä kerran rakasta, niin miksi edes hänen kanssaan sitten olet? Nyt sun on pakko viimeistään ryhtyä rehelliseksi. Kasvata se helvetin selkäranka äläkä ole noin luihu! Mikä helvetti sua vaivaa nainen? Salasuhde toisen varatun kanssa, vain siksi kun et saa typerää suutasi avattua.