kaiho mieli

En ole päässyt yli. Meilläkin tilanne, että toinen olisi halunnut jatkaa toinen ei.. se joka halusi jatkaa olin minä.

Ei käyty parisuhde neuvojalla, ei millään vaikka yritin, että kokeiltaisiin edes ennen kuin hän päättää mitään lopullista suhteen päättymisestä.

Meillä mies käski puhua eron jälkeen.. puhua, puhua ja puhua.. kertoa kaiken varmaan 100:n kertaan. Montako miestä minulla oli suhteen aikana (huh huh) ja mitä tein oikeasti kun sanoin lähteväni kavereiden luokse. Sairasta.. Väitti ihan tosissaan, että aina kun menin kavereilleni, niin meninkin panemaan muita..

No siis selitin, että näin ei ollut ja että ihan kävin siellä minne sanoinkin meneväni, mies lyttäsi kaikki puheeni, että puhun paskaa ja valehtelen. Ei tollasessa tilanteessa jaksa uskotella, että mitään ei oo tapahtunu.. lopetin sitten uskottelemisen ja asioista puhumisen, koska en jaksa tosiaan, kun käsketään kertoa, mutta mitään ei uskota. No, nyt mies sitten elää siinä uskossa, että oli oikeassa koska en enään jaksa pistää vastaan yms..

Eli neuvoteltiin ja juteltiin, mutta ei jaksa enään..

Minä halusin jatkaa suhdetta, mutta mies sitten sanoi että ei aio jatkaa ja kävi suhteen eroiltana nuolemassa jonkun vieraan naisen pillua heti kun kaupunkiin pääsi, niin eipä tuo enään kiinnostakkaan.. oli kait nätimpi värkki :D

En tosissanikaan ole päässyt suhteesta yli.. mies oli kaiken puolin manipuloija ja hirviö. Sai minut tuntemaan itseni ihan täydeksi idiootiksi, kun minulla oli paha mieli jostain.. HÄN oli aina oikeassa tottakai ja minä väärässä.
Käski monesti suhteen ainaka "mennä jollekkin muulle purkaaman" vaikka kyse olisi ollut meidän suhteesta, kenen muun kanssa voisin mieheni ja minun asiat selvittää kun miehen itse? Ei ymmärrä.

Tilanne meni useasti sitten siihen, että koska minun ei annettu puhua tunteista kotona, niin asiat patoutui ja valitettavasti ne tuli KAMALANA sotana esiin sitten kun uskalsin puhua, eli humalassa. Ja varmaan kaikki tietää, että näin ei saisi olla.

Kavereilleni en halunnut jauhaa kaikkea mitä paskaa meillä oli suhteessa, olisivät pitänyt idioottina kun jäin suhteeseen joka ikinen kerta.. mies ei kuunnellut.. oli paha olla.

Nyt ollaan erottu ja vaikeeta on, vieläkin haluan jollain tavalla takaisin siihen kaikkeen paskaan mitä meillä oli.. mutta vaikka saisinkin mahollisuuden, niin en enään menisi. Onneksi en sitä mahdollisuutta saa, ettei tule virhelyönteiä taas omalta puolelta.

Nyt on suhteen aikana tapahtuneet pahat saatu purettua kaverille ja ystävät yms. on aidosti iloisia siitä, että suhteemme on loppu ja pääsin pois sieltä.

Silti vaivaa asiat ja ikävä valitettavasti.. ikävästä en voi puhua juuri kellekkään, uskottelen vaan että ei ole ikävää..

Ja uskon, että suhten yli en pääse ennen kun uskaltaudun puhumaan jollekkin ihan tosissaan.. En tiedä kelle sen tekisin.

Ammattilaiselle en mene, ennen kun on ihan pakko ja sen aika ei ole vielä ainakaan ja toivottavasti tulekkaan. Jospa saisin kakistettua ulos jollekkin kaverille kaikki.. pääsisi edes jotenkin eteenpäin.

Sen toimimisen edellytyksenä on se, että KUMPIKIN haluaa jatkaa tai saada välit toimivaksi. Siellä ei kuitenkaan ihmistä saada tahtomaan asioita vastoin tämän tahtoa. Apua sieltä voi saada vain, jos kumpikin haluaa muutosta. Toki voitte syytää rahojanne sinne ja mielellään niitä varmaan vastaan otetaankin, mutta mitään siellä ei parisuhteen jatkon kannalta aikaiseksi oikeasti saa, jos toinen ei halua jatkaa.

Eli yksilöterapia olisi se teidän tarpeisiinne sopivampi vaihtoehto.