Miten itsenäinen olet?

Teen aina omat johtopäätökseni ja oman mieleni mukaan. En niele toisten mielipiteitä.

ruokaa, lämpöä, turvallisuutta, etc. Näiden vuoksi olen varmasti tinkinyt omasta itsenäisyydestäni ja sopeutunut vallitsevan järjestelmän normeihin. En voi myöskään väittää täysin olevani vapaa muiden ihmisten kehuista, arvosteluista, rakkaudesta, tarpeesta kuulua ryhmään tai olla kuulumatta, tms.

Sisällä voin toki kapinoida vastaan ja siten väittää olevani kuitenkin henkisesti itsenäinen, mut entäs jos se ei näy teoissani?

Ei kait mikään tai en ainakaan tiedä miten erottaa täysin itsenäiset päätökset muista.

Olen asunut maassa, jossa en tuntenut ketään, ei ollut yhteistä kieltä ja yhteydenpito Suomeen oli vaikeaa. Selviydyin ihan hyvin. Olen ollut taloudellisesti itsenäinen 18-vuotiaasta saakka. En koskaan kerro kenellekään suruistani tai edes näytä, jos jokin on vialla. Mulla on myös periaate, etten koskaan pyydä mitään keneltäkään(paitsi niin, että maksan siitä avusta ja silloinkin vain tuntemattomilta). En edes pienissä asioissa, enkä myöskään silloin kun kerran olin niin sairas, että oikeasti luulin kuolevani. Täysi itsenäisyys on mulle melkeinpä tärkein asia elämässä.

Pitää varmaan kysyä vaimolta.

että tunnustan tarvitsevani muita ihmisiä. Ilman heitä en ole juuri mitään. Olen myös niin itsenäinen, että tuo asia ei ahdista mua lainkaan.
Mulla ei ole tarvetta pärjätä yksin, mutta ei se toisaalta estä mua elelemästä itsekseni.