Miten olette selvinneet lapsettomuudesta? Oletteko lähteneet hedelmöityshoitoihin tai adoptioon, vai päättäneet elää kahdestaan?
Ongelmani on voimakas hoivavietti, ja kun puoliso on allerginen, lemmikit eivät tule kysymykseen. Omat geenini eivät ole niin hienot, että haluaisin välttämättä niitä jatkaa, mutta mies haluaisi biologisia lapsia. Tiedän joitakin keski-ikäisiä, joilla lapsettomuus on rikkonut parisuhteen. Missähän olemme 15 vuoden päästä? Ehkä miehellä on lapsia jonkun paremmin toimivan naisen kanssa ja minä asun jossain pikkumökissä kissa- ja koiralauman kanssa.
Ongelmani on voimakas hoivavietti, ja kun puoliso on allerginen, lemmikit eivät tule kysymykseen. Omat geenini eivät ole niin hienot, että haluaisin välttämättä niitä jatkaa, mutta mies haluaisi biologisia lapsia. Tiedän joitakin keski-ikäisiä, joilla lapsettomuus on rikkonut parisuhteen. Missähän olemme 15 vuoden päästä? Ehkä miehellä on lapsia jonkun paremmin toimivan naisen kanssa ja minä asun jossain pikkumökissä kissa- ja koiralauman kanssa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä välitä siitä mitä muut tekevät, tai pyydä muita tekemään päätöksiä puolestasi. Tee se minkä sinä ja puolisosi koette itse hyväksi tehdä. Mahdollinen ympäristön painostus tulee jättää täysin omaan arvoonsa eli jättää huomioimatta.
Olemme käyneet läpi useampia hedelmöityshoitoja ja olemme jonossa adoptioon. Jos jäämme kaksin, niin sitten käy. Jos saamme jotakin kautta lapsen elämäämme, niin sitten käy.
Joka tapauksessa tärkeintä meille on se, että kaikki vaihtoehtomme olemme yhdessä käyneet pitkän kaavan kautta läpi ja olemme oikeasti sitä mieltä että haluamme tehdä sen mitä olemme tehneet ja mitä aiomme tehdä.
Meiltä kuoli pieni vauva synnytyksessä. Suhteemme kesti sen. Olemme onnellisesti naimisissa, eli tilanne on se, että meillä on vain yksi enkeli vauva. Olemme surullisia elämämme kulusta, mutta tiedän että suhteemme pysyy vaikka lapsia emme saisi enään. Hyvästä pitää kiinni jos niin on tarkoitettu.
Varmasti rankka tilanne teillä. Juuri tuon kaltaisista syistä minä pelkään hedelmöityshoitoihin lähtemistä: kestäisinkö sen, jos tulisin raskaaksi ja saisin keskenmenon? Kuulee tarinoita siitä, miten keinohedelmöitykset ja alkionsiirrot toistuvasti epäonnistuvat...
Ollaan nelikymppisiä, takana noin 15 yhteistä vuotta. Kerroin miehelle jo ennen seurustelun alkua, että biologisia lapsia ei tule olemaan, joten kummallakin on ollut realiteetit tiedossa alusta alkaen. Siinä vaiheessa päätimme, että kahdestaan elellään ja tutustutaan sitten sitäkin paremmin siskojen ja veljien lapsiin. Meistä on tullut ihan hyvät täti ja setä :)
Olemmekin sopeutuneet ajatukseen paremmin kuin useimmat läheisemme. Tarkoitan, että heitä lapsettomuutemme on vaivannut enemmän kuin meitä. Vasta viime aikoina on lakattu kyselemästä, että milloinkas teillä...
Ensin meinattiin elellä kahden, mutta sitten päätimme yrittää adopitiota. Nyt meitä on 4.
Nyt olemme varmoja, että tämä oli ehdottomasti paras tie meille, nautimme elämästä. Ilman lapsia emme voisi kuvitellakaan elävämme.
Mutta, jos emme olisi päätyneet tälle tielle, elelisimme varmaankin ihan onnellisena kaksin.
Pääasia on, että on sinut valintansa kanssa, että molemmat ovat täysin (yli 100 %) sen ratkaisun kannalla minkä teettekin. Silloin voi elää hyvää, onnellista ja tyytyväistä elämää.