vapaudenkaipuu

Ehkä löytäisit jostain toisen vapaudenkaipuisen. Parhaimmillaan onnistuisitte olemaan vapaudenkaipuisia yhdessä? Mitä paremmin tunnet toisen ihmisen, sen helpompaa on luottaa, ja jättää stereotyyppiset roolit sikseen.

Mitäs jos ongelmasi onkin siinä, että pelkäät rakkautta? Rakkaus nostaa pintaa kaikki meidän käsittelemättömät asiat, joita on joka ainoalla ihmisellä. Sinulla voi olla sisälläsi itkemättömiä itkuja, hylätyksi tulemisen pelkoa, pettymystä, surua ja jne. Parisuhde laittaa meidät kohtaamaan "sisäisen helvettimme". Jos emme ole valmiita siihen, niin se voi olla syy miksi parisuhde oksettaa ja ahdistaa.

Mitä syvemmin ihminen on tehnyt työtä itsensä kanssa, niin sitä syvemmin hän osaa rakastaa. Omalta kohdaltani voin kertoa, että elämäni rankin kasvuprosessi ajoittui 27-28 ikävuoden välille. Kävin läpi melkoisen henkisen helvetin, jossa jouduin kohtaamaan paljon lapsuuteeni ja menneisyyteni liittyviä tunteita, joiden olemassaolosta en ollut aikaisemmin lainkaan tietoinen. Nuo tunteet olivat esteenä sille, etten kyennyt rakastamaan syvällä tasolla. Suhteeni olivat pinnallisia ja kestivät korkeintaan vuoden. Päästin lähelle ja työnsin pois.. ja lopulta jätin miehen, koska tunsin hänen olevan "väärä" minulle. En lainkaan tajunnut, että ongelma ei ollutkaan miehissä, vaan minussa ja minun käsittelemättömissä tunne asioissa. Minä olin kykenemätön rakastamaan, mutta en silloin nähnyt sitä asiaa.

Höh nyt kuule pidät kiinni siitä mitä olet ja sillä silmällä sihtaat siippaehdokkaita ynnä muitakin ympärillä pörrääviä kansalaisia :D Samanlaisia ihmisiä edes ystävyyden tasolla on joskus jumalattoman vaikeata löytää vaan sitten kun niitä eteen kolahtaa niin taatusti on kaiken vaivan ja jopa kitisemisen arvoista! ;-)

Toisekseen kun löytää omanlaisiansa ihmisiä läheisekseen niin he kyllä ymmärtävät jos ja kun välillä haluaa erakoitua kuoreensa tai viipottaa vapauden kaipuunsa kanssa vaikka nyt kaupungilla yksinään seikkaillen kävelyn merkeissä keskellä yötä. On muuten metkaa ja mielenkiintoista huomata kuinka siellä jotkut onnelliset jopa lenkkeilevät siihen aikaan katsellen vastaantulevia ihan yhtä huuli pyöreänä kuin mitä itsekin on ;)))))) :D

Ei suhde ole mikään vankila, ainakaan oikea toimiva parisuhde.

Eipä suhteesi ole olleet kummoisia, jos niistä on pitänyt kaivata "vapauteen".

Kyllä meillä parisuhteessakin elävillä on omat harrastuksemme ja menomme.
Elämä on antoisampaa kun on joku jonka kanssa sen jakaa.

kyllä, olet hyvin yksin, tuntemuksesi on aika outoja....

Ymmärrän täysin. Olin itsekin samanlainen ja suosittelen oikeasti hankkimaan sellaisen elämän jossa on onnellinen, eikä väkisin mennä samaan kaavaan kun kaikki muutkin ihan vaan sen takia että on ainoa normaali tapa elää muka se että on parisuhteessa. Olen nyt 39-vuotias, elelin 35-vuotiaaksi asti oman tyylini mukaan sitten yks kaks tapasinkin miehen joka sopi kuvioihin ja palaset vain loksahtivat kohdalleen. Paljon olisi jäänyt näkemättä ja kokematta jos olisin hyvin nuorena alkanut etsiä epätoivoisesti parisuhdetta vain sen takia että sellainen "pitää olla".