Hei kerron tarinani ja toivon että te voisitte laittaa rehellisesti mitä vikaa tässä on ja kummassa vaiko kummassakin ja sanotte rehellisesti. haluan todella nähdä myös itsessäni vikaa.
Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa 4 vuotta (alotimme 14 vuotiaana). 2 kuukautta sitten tuli ongelmia. Riitely lisääntyi ja huutaminen tuli yleiseksi kaikissa riidoissa. Tässä yksi (se vakavin) näistä riidoista: Meillä oli mukava ilta, pussailua ja illan viettoa kunnes minä sain jonkun itkukohtauksen, en tiedä miksi. Poikaystäväni kysyi että mikä tuli sanoin että ei mitään että menetkl hetkeksi pois haluan olla hetken rauhassa. no hän ei mennyt. sanoin että minä menen sitten, hän otti kädestäni kiinni että älä mene. (ei puristanut lujaa mutta esti menemästä) sanoin että päästä irti, hän piti hetken ja päästi. lähdin toiseen huoneeseen hän tuli perässä. potkaisi sänkyä ja heitti tyynyn maahan ja huusi :" mikä vittu sulla on" en vastannut olin vain hiljaa. no minä hermostuin hänen tavaroiden paiskomisesta otin kehyksen ja heitin sen maahan. tosin en lujaa. no saatiin se sitten sovittua. No yhdessä riidassa minä läimäytin miestäni selkään koska hän ei suostunut keskustelemaan kanssani hän nousi ylös ja huusi : "Ai vittu" sekin sitten saatiin sovittua. mieheni ei siis todellakaan ole käynyt minuun millään tavalla käsiksi tai uhkaillut. Olemme nyt sopineet tämän kaiken ja sopineet että tavaroiden (tyynyjen, ei muuta mies ole viskonut) on kielletty ja samoin huutaminen ja loukkaaminen, hyvin on tähän asti pari kuukautta mennyt.
Mielipiteitä? voiko tämä onnistua? ja kummassa on enemmän vikaa vai onko molemmissa? ja onko tuo mieheni tapa viskoa tyynyä (tosin se on tapahtunut 4 kertaa suhteemme aikana) merkki alkavasta väkivallasta teidän mielestänne? kaikkia mielipiteitä. kiitos paljon. toivon että tämä juttu toimii koska välitämme toisistamme todella.
Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa 4 vuotta (alotimme 14 vuotiaana). 2 kuukautta sitten tuli ongelmia. Riitely lisääntyi ja huutaminen tuli yleiseksi kaikissa riidoissa. Tässä yksi (se vakavin) näistä riidoista: Meillä oli mukava ilta, pussailua ja illan viettoa kunnes minä sain jonkun itkukohtauksen, en tiedä miksi. Poikaystäväni kysyi että mikä tuli sanoin että ei mitään että menetkl hetkeksi pois haluan olla hetken rauhassa. no hän ei mennyt. sanoin että minä menen sitten, hän otti kädestäni kiinni että älä mene. (ei puristanut lujaa mutta esti menemästä) sanoin että päästä irti, hän piti hetken ja päästi. lähdin toiseen huoneeseen hän tuli perässä. potkaisi sänkyä ja heitti tyynyn maahan ja huusi :" mikä vittu sulla on" en vastannut olin vain hiljaa. no minä hermostuin hänen tavaroiden paiskomisesta otin kehyksen ja heitin sen maahan. tosin en lujaa. no saatiin se sitten sovittua. No yhdessä riidassa minä läimäytin miestäni selkään koska hän ei suostunut keskustelemaan kanssani hän nousi ylös ja huusi : "Ai vittu" sekin sitten saatiin sovittua. mieheni ei siis todellakaan ole käynyt minuun millään tavalla käsiksi tai uhkaillut. Olemme nyt sopineet tämän kaiken ja sopineet että tavaroiden (tyynyjen, ei muuta mies ole viskonut) on kielletty ja samoin huutaminen ja loukkaaminen, hyvin on tähän asti pari kuukautta mennyt.
Mielipiteitä? voiko tämä onnistua? ja kummassa on enemmän vikaa vai onko molemmissa? ja onko tuo mieheni tapa viskoa tyynyä (tosin se on tapahtunut 4 kertaa suhteemme aikana) merkki alkavasta väkivallasta teidän mielestänne? kaikkia mielipiteitä. kiitos paljon. toivon että tämä juttu toimii koska välitämme toisistamme todella.
Vastaukset 7
Vanhimmat
niin ja huomioikaa tosiaan että olemme nuoria.
4 vuodessa on merkki alkavasta väkivallasta =)
Ja kuulostaa siltä, että riitelynne on aivan normaalia.
Jokaisella on oma tapansa riidellä, ja teillä riidellään tuohon tyyliin.
Minäkin olen VALITETTAVASTI miestäni läppäissyt, kun riidellään eikä toinen suostu puhumaan ja minua suututtaa.
Pienikin läpsäisy tietenkään ei olisi toivottua, väkivaltaa ei pitäisi hyväksyä missään muodossa.
Tottakai naisilla on näitä hetkiä, että itkettää ilman mitään syytä, silloin on TODELLA vaikea tilanne, kun toinen vaatii selitystä itkulle; pahahan sitä on antaa, kun selitystä ei tiedä itsekään!
Keskustelkaa, puhukaa.
Kuulostatte kumminkin ainakin tuon perustellaa ihan järkeviltä ihmisiltä, että pystytte varmasti puhumaan.
Ei teissä kummassakaan ole mitään vikaa.
Poikakaverisi varmaan vain huolestui, että tekikö hän jotakin väärin, ja oli oikeasti ihmeissään, koska varmasti rakastaa sinua paljon, eikä halua loukata.
Hyvää talven tuloa sinne teille!
oho virhe, korjaan olemme olleen vähän yli 3 vuotta. emme vielä 4. kiitos vastauksestasi. mutta en ole sen yhden kerran jälkeen läppäsyt enään ikin' selkään miestäni enkä mihinkään muuallekkaan enkä aijo. olemme todella keskustelleet tästä ja haluamme riidell' jatkossa rauhallisemmin.
tuntuu vaan välillä että syytän miestäni tästä enemmän kun itseäni ja haluaisin nähdä itsessäni enemmän vikaa. siksi kysyn ulkopuolisen mielipidettä asiasta.
Hei lisää mielipiteitä.!
Olisi kannattanut siinä kohtaa sanoa vaan, ettei sun itkukohtaus ole miehen vika, eikä sua satu mistään ja että ne on vaan ne naisen hormonit minkätakia mielialat heittelee ilosta itkuksi.
olis kannattanu sanoa että itku ei ole miehesi vikaa eikä syytä.
Hän varmasti pelästyi kovin mikä sinulle tuli. Ja varmasti luuli että syy on hänessä.
Miehesi oli ihana kun halusi tietää ja otti sinusta kiinni. Siinä vaiheessa olisit voinut vaikka halata miestäsi ja sanoa että olet ok,mutta tarvitset hetken aikaa yksin rauhoittuaksesi ja tulet sitten takaisin.
Käytökselläsi osoitit miehellesi että vika ehkä olisikin hänessä. Et suostunut puhumaan,et halunnut hänen pitävän sinusta kiinni.Halusit mennä pois.
Kyllä itsekin tulkitsisin tuollaisen käytöksen itseäni kohtaan että olen jotain tehnyt toiselle.
Jos pitää nyt sanoa että kummassa vika oli,niin sanoisin että sinussa kyllä.
Se mitä tämän jälkeen tapahtui oli vaan johdatusta sinun käytöksestäsi.
mietin tätä asiaasi ja vaikka kuinka mietin niin en silti keksi missä vika. naiset ja miehet ovat näissä asioissa (valitettavasti!) hyvin erilaisia ja itse en ole sitä vielä 22 vuotiaanakaan oppinut. meillä riidat alkoi noin.. mutta hyvin valitettavasti on nyt jo katstrofin mittakaavoissa. Uskon kuitenkin kaikkein eniten siihen, että jos tehdään selväksi pelisäännöt varhaisissa "riitavaiheissa" eli juuri teidän vaiheessanne ja kummallakin on tarpeeksi tahtoa pitää riidat aisoissa niin siihen varmasti pystytään. meillä kaikki riidat saatiin aina sovittua mutta jostain syystä meidän tahdot ei enää riittänyt ja kun kerran päästää riidan riistäytymään käsistä niin se tapahtuu myös toisen kerran ja kolmannen jne... eli älkää päästäkö riitoja pidemmälle niin selviätte suhteesta! Kaiken pointti taitaa yleensäkin olla se, että selvittää asiat heti! jos odottaa ja odottaa, niin riita pahenee ja pahenee... tee heti selväksi kumppanillesi mistä on kyse ja toivottavasti kumppanisi pyrkii samaan. näin vältytte riidan pahenemiselta.
Toivon todella teille onnellista tulevaisuutta, mutta muista, että jos väkivaltaa ilmenee repimisinä tai toinen paiskataan maahan tms.. niin hakekaa rohkeasti apua ennen kuin on liian myöhäistä. meillä taitaapi olla jo aivan liian myöhäistä.......... :'(
mutta tsemppiä! vaikutatte fiksuilta.. :)