Pahempaa kuin kuolema?

TyTTöSurunMurtama

onko pahempaa asiaa ihmisen elämässä kuin läheisen kuolema? en keksi mitään... mikään erokaan ei ole mitään verrattuna kuoleman armottomaan otteeseen... mikäään ei ole niin lopullinen...

28

1957

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • että on

      hyvin pahoja ovat myös oman lapsen rikollisuus, läheisen tekemä murha ja kun menettää läheisensä murhan kautta.Kaikki yksiä kuolemia myös.Ja varmaankin oman lapsen mielenvikaisuus tai vanhemman/muun läheisen.

      • kirjoittajaa

        Kuolema on kuitenkin luonnollinen asia. Se koskee meitä jokaista jossain vaiheessa niin läheisten menetyksen kuin oman kuoleman kautta.

        Oman lapsen, vanhemman, puolison tai rakkaan kärsimys jolle ei näy loppua on vielä pahempaa.

        Asiat joita ei pitäsi tapahtua, mutta jotka tapahtuvat ja tuottavat tuskaa ja surua ihmisille ovat pahempia esim. rikollisuus, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, mielisairaudet ja sairaudet, jotka rampauttavat, mutta jättävät eloon.

        Kuolema on kuitenkin loppullisuudessaan loppu myös kärsimykselle.


      • TyttöSurunMurtama
        kirjoittajaa kirjoitti:

        Kuolema on kuitenkin luonnollinen asia. Se koskee meitä jokaista jossain vaiheessa niin läheisten menetyksen kuin oman kuoleman kautta.

        Oman lapsen, vanhemman, puolison tai rakkaan kärsimys jolle ei näy loppua on vielä pahempaa.

        Asiat joita ei pitäsi tapahtua, mutta jotka tapahtuvat ja tuottavat tuskaa ja surua ihmisille ovat pahempia esim. rikollisuus, lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, mielisairaudet ja sairaudet, jotka rampauttavat, mutta jättävät eloon.

        Kuolema on kuitenkin loppullisuudessaan loppu myös kärsimykselle.

        Seksuaalisen vallan kohteeksi joutuminen? Sekin riippuu tilanteesta. Jos olisi 2 vaihtoehtoa ja toinen olisi raiskauksen uhriksi joutuminen ja toinen kuolema. Ensinnäkin riippuu kuinka nuorena kuolee. Jos kuolee 17 vuotiaana ja joutuu raiskatuksi tai muuten väkivallan uhriksi ei ole mitään sen rinnalla jos elämä päättyy kesken. Ottaen huomioon että siitäkin voi selvitä ihan niinkuin kuolemasta aiheutuneesta surusta. Mieluummin kohtaan voistoin käymisiä elämässäni kuin kuolen 5 vuotiaana etten vain kohtaisi mitään vvahingollista.

        Ja sekin on yksilöllistä mitä ihminen kestää. Toiselle raiskauksen jotutuminen ei ole mitään sen rinnalla kun menettää rakkaan ihmisen...


      • TyttöSurunMurtama
        TyttöSurunMurtama kirjoitti:

        Seksuaalisen vallan kohteeksi joutuminen? Sekin riippuu tilanteesta. Jos olisi 2 vaihtoehtoa ja toinen olisi raiskauksen uhriksi joutuminen ja toinen kuolema. Ensinnäkin riippuu kuinka nuorena kuolee. Jos kuolee 17 vuotiaana ja joutuu raiskatuksi tai muuten väkivallan uhriksi ei ole mitään sen rinnalla jos elämä päättyy kesken. Ottaen huomioon että siitäkin voi selvitä ihan niinkuin kuolemasta aiheutuneesta surusta. Mieluummin kohtaan voistoin käymisiä elämässäni kuin kuolen 5 vuotiaana etten vain kohtaisi mitään vvahingollista.

        Ja sekin on yksilöllistä mitä ihminen kestää. Toiselle raiskauksen jotutuminen ei ole mitään sen rinnalla kun menettää rakkaan ihmisen...

        Niin ja rikollisuuskin kuuluu elämään... niinkuin olemme kaikki huomanneet...sitä vian on täällä ja pakko kestää...


      • TyttöSurunMurtama

        en aliarvostele LAINKAAN nuita asioita, mutta jos joutuu raiskatuksi siitä voi aina selviä... elämä jatkuu.. mutta elämä ei sen kuolleen kohdalla jatku. elämä katkesi kesken.. jos on nuori ihminen kyseessä... mutta jos on narkkari tai rikkollinen lapsi on aina toivoa, että hän voittaa vaikedet. hänestä tulee rehti joka opiskelee.. kirves heitetään kaivoon vasta kun henki lähtee... kaikki on mennyttä kun henki on mennyt... ainakin jos verrataan tuohon esimerkkiin...


      • Anonyymi

        Lapsen, läheisen itsetuho. Huumeet ja muu alamäkeen elämän vastakohdalla ratsastaminen.


    • Turvamies

      Hei. Kysyit, että mikä voisi olla pahempaa kuin läheisen kuolema? Ihmiset elävät niin kovasti eriarvoissa. Mikä on kenellekin tärkeää ja mikä menee toisen etusijalle. Moneen asiaan vaikuttaa myös elämäntilanne ja ihmisen omat voimavarat. Toiset kestävät enemmän ja toiset vähemmän. Luulin, että avioeroni olisi ollut elämäni pahin asia mutta kyllä pojan kuolema on on se pahin "salama" mikä kohdalleni on sattunut. Omaelämäkin on tämän rinnalla tuntunut joallakin tapaa merkityksettömälle. Kaikki tämä kuitenkin kuuluu vääjäämättä elämäämme ja eripäivinä joudumme erinlaisiin tilanteisiin. Monet elävät valtavissa tuskissa johtuen sitten fyysisistä tai henkisistä vaivoista ja sekin voi olla jotain mielettömän suurta pahaa. Joskus kuolemaakin pahempaa. Kuolema kuuluu elämään siinä missä syntyminenkin. Se ei ole elämän vastakohta vaan syntymä nurinpäin. Se tuntuu lopulliselta mutta kun ajattelen joskus itse kuolevani ja tapaavani edesmenneet rakkaani niin silloin se ei enää tunnukaan lopulliselle. On vain ajan kysymys kun lopullinen ei enää olekkaan lopullista. Sinä Tyttö surun murtamana, elämä jatkuu ja sinunkin on vaan kerättävä voimia kantaa surusi. Voi hyvin.

      • seksismi sodankäynti

        Kuolema ei ole syntymä nurinpäin! Myös sikiöllä on oikeuksia sekä tarpeita mm. ravinto, aika, kasvu. Näitä tarpeita kuolleella ei todellisuudessa ole, vaan kysymys on lähinnä rituaaleista, joita esim. haudalla suoritetaan ja jotka tekevät hiljentymisen seurauksena ihmiselle hyvää. Syntymä ei ole sellainen pysyvä rituaali, millaiseksi se joskus mieletään.

        Matteuksen evanekeliumi alkaa syntykirjoilla, ja niihin liittyy hyvin vähän rituaaleja ts. vertauskuvia. Lähes kaikki evankeliumit päättyvä, Apostolien tekoja lukuunottamatta, Ristiinnaulitsemiseen. Johon kuolema hyvin läheisesti liittyy... Syntykirjoissa on eritelty yhden SUKUPUUN lisääntyminen useiden vuosien saatossa. En ole itse lukenut aikakirjoja läpi ainakaan kokonaisuudessaan, joten en osaa vastata tähän oikein ja mielipiteeni voi sen takia jättää huomiotta.


      • Että on virhe
        seksismi sodankäynti kirjoitti:

        Kuolema ei ole syntymä nurinpäin! Myös sikiöllä on oikeuksia sekä tarpeita mm. ravinto, aika, kasvu. Näitä tarpeita kuolleella ei todellisuudessa ole, vaan kysymys on lähinnä rituaaleista, joita esim. haudalla suoritetaan ja jotka tekevät hiljentymisen seurauksena ihmiselle hyvää. Syntymä ei ole sellainen pysyvä rituaali, millaiseksi se joskus mieletään.

        Matteuksen evanekeliumi alkaa syntykirjoilla, ja niihin liittyy hyvin vähän rituaaleja ts. vertauskuvia. Lähes kaikki evankeliumit päättyvä, Apostolien tekoja lukuunottamatta, Ristiinnaulitsemiseen. Johon kuolema hyvin läheisesti liittyy... Syntykirjoissa on eritelty yhden SUKUPUUN lisääntyminen useiden vuosien saatossa. En ole itse lukenut aikakirjoja läpi ainakaan kokonaisuudessaan, joten en osaa vastata tähän oikein ja mielipiteeni voi sen takia jättää huomiotta.

        Mutta jos ajattelee, että ihmisellä on sielu tai miksi sitä nyt sanoo, henkiruumis ja fyysinen, maanpäälinen ruumis. Missä vaiheessa ihminen on ihminen. Heti kun sikiö alkaa kehittyä vai siirtyykö sielu ihmiseen vasta syntymänhetkellä. Jostain olemme tulleet ja sinne palaamme. Jos uskot, että ihmisen sielu ei palaa sinne, mistä on tullut, niin silloin kuolema ei sinulle ole syntymä nurinpäin. Hautaamme ihmisen fyysisen maanpäälisen ruumiin, ihmisen sielu on siitä jo poistunut. Olen nähnyt paljon kuolemaa ja jotain ihmisestä kuolemanhetkellä poistuu, monet kuolevat näkevät jotakin sellaista, mitä me tavallisesti emme kykene näkemään, se on varmaa. En usko, että kuolema on lopullinen. Siksi minusta kuolema ei myöskään ole kauheinta mitä elämässä tapahtuu, kuolema voi olla myös kaunis, vaikkakin kieltämättä surullista on, että tässä elämässä ei läheisiään enää tapaa.


    • ......

      Voi erokin olla joillekin vaikea, riippuu mikä tilanne ja näkeekö toista. Ja riippuu miksi ero ym.

      Jospa taivaassa näemme rakkaat taas. Ja muiden kanssa voi olla väleissä eikä riidellä.

      • Anonyymi

        Srila Bhakti Bimal Avadhut Maharaj
        Materialistisia teorioita maailman alkuperästä
        (12. joulukuuta 2004)

        Aito Todellisuus on hyvin erilainen kuin maailma, jossa olemme nyt. Elämme omassa pienessä maailmassamme, mutta tämän maailman ulkopuolella on täysin erilainen todellisuus. Ei ole ainoastaan mahdollista siirtyä tästä todellisuudesta aitoon todellisuuteen, vaan tapahtuu myös niin, että tuon maailman asukkaat tulevat tähän maailmaan jotakin korkeampaa tarkoitusta varten, kuten ihmiskunnan pelastamiseksi.

        Tämän perusteella voimme tehdä useita johtopäätöksiä. Ensinnäkin: teoriassa maailma, jossa elämme, on rajallinen, absoluuttinen maailma. Jotkut ihmiset uskovat, että tämä maailma on korkein totuus. He perustelevat uskomuksiaan sanomalla, että astronautit eivät ole löytäneet Marsista tai muilta planeetoilta mitään elämänmuotoja. Tästä tehdään johtopäätös, että maailmankaikkeus on kuollut ja eloton, ja vain meidän planeetallamme on elämää. Planeettamme elämänilmiöt selitetään sillä, että tietyn räjähdyksen seurauksena elämä syntyi täällä alkaen ameboista, ripsieläimistä, tohvelieläimistä. Vähitellen siitä kehittyi apinoita (jotka aluksi käyttivät keppejä, mutta evoluution seurauksena niistä tehtiin golf- ja jääkiekkomailoja) ja lopulta muuttuivat ihmisiksi. Kaikki nämä teoreettiset hypoteesit, joita kutsutaan Darwinin evoluutioteoriaksi ja alkuräjähdysteoriaksi, kuulostavat erittäin epätodennäköisiltä ja naurettavilta, mutta suurelta osin modernilla ihmiskunnalla ei ole mitään muuta.

        Toiset ihmiset, jotka näyttävät vielä naurettavammilta, uskovat, että Jumala, joka loi jokaisen ja kaiken, mukaan lukien Aadamin ja Eevan (Aadamin kylkiluusta), karkotti heidät myöhemmin syntiinlankeemuksen seurauksena. Tämä teoria vastaa merkitykseltään ja paikkansapitävyydeltään ensimmäistä, alkuräjähdysteoriaa. On selvää, ettei kenelläkään heistä ole aitoa käsitystä Todellisuudesta.

        Mielenkiintoinen idea on esitetty tarinassa ”Robinson Crusoen matka”. Robinson Crusoe ja Perjantai puhuivat autiolla saarella ollessaan joistakin hengellisistä aiheista. Robinson Crusoe ottaa Raamatun taskustaan ja kysyy:
        - Perjantai, ymmärrätkö, mitä tämä kirja sisältää?
        Perjantai, katsellen häntä sinisillä hyväntahtoisilla silmillä, sanoo:
        - Mitä tässä kirjassa on?
        Robinson Crusoe vastaa:
        - Kirjassa kerrotaan Jumalasta.
        Perjantai ei ymmärrä. Kun Robinson Crusoe oli selittänyt sitä hänelle pitkään, Perjantai sanoi:

        - Olen tietoinen Jumalasta. Iso krokotiili Makro loi sinut, minut, maan ja kaikki nämä asiat.
        He olivat joutua tappeluun, koska eivät ymmärtäneet toisiaan. Robinson Crusoe huusi:
        - Perjantai, Jumala ei voi olla krokotiili!
        Mutta yleisesti ottaen heidän käsityksensä Jumalasta olivat suurin piirtein samanlaisia.
        Robinson Crusoen mielestä Jumala oli vanha mies, jolla oli parta. Villi ihminen Perjantai ymmärsi, että Jumala on jotain vahvempaa, voimakkaampaa ja täydellisempää. Joten Jumala ei ole vain krokotiili, vaan jotain krokotiili Genan kaltaista, joka osaa lentää, puhua ja niin edelleen.
        Näin ollen näemme, että ihmisen ajatus ”toimii” hyvin aktiivisesti. Oman kokemuksensa perusteella ihminen esittää jatkuvasti uusia sensaatiomaisia hypoteesejä elämän olemassaolosta. Mikä tahansa ajatus, vaikka sitä ei olisi vahvistettu, aiheuttaa sensaation tutkijoiden mielissä. Näemme, että itse asiassa on kovin vaikea ymmärtää, mitä Todellisuus on.

        s


      • Anonyymi

        Srila Bhakti Bimal Avadhut Maharaj 

        Anteeksiantavan Jumalan armo ja rakkaus

        12. joulukuuta 2004



        Puhumme Krishnasta, Jumalasta. Krishna toteaa, että kun sielu antautuu Hänelle, niin Hän antaa anteeksi ja poistaa sielusta kaikki sen pahojen tekojen seuraukset. Tuomari voi antaa anteeksi vain tietyn osan rikoksista, hän ei voi täysin armahtaa. Mutta kuninkaalla ei ole rajoituksia, hän voi vapauttaa.

        Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Ei ole sellaisia syntejä, joita Krishna ei voisi antaa anteeksi”. Miksi? Koska mikään ei rajoita Häntä. Ainoa asia, jonka Krishna haluaa tehdä, on antaa anteeksi jokaiselle elävälle olennolle. Hän ei halua kohdella sieluja rikollisina, ja Hän haluaa vapauttaa meidät kaikista synneistämme. Mutta toisaalta, jos Jumala vapauttaa meidät kaikista synneistämme nyt, niin mitä me sen jälkeen teemme? Siksi saamme initiaation Hare Krishna maha mantraan. Kuinka paljon ihminen todella tarvitsee armahdusta? Jos hänet armahdetaan, vapautetaan ja hän palaa taas entiseen, rikolliseen elämäänsä, niin mitä hyötyä armahduksesta oli? Silloin siinä ei ole mitään järkeä. Armahdus on järkevää vain, jos tulla paremmaksi ihmiseksi. Mutta miten muuttua paremmaksi?

        Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Jīvo jīvasya jīvanam”. Tässä maailmassa on mahdotonta muuttua paremmaksi. ”Bhagavad-gitassa” Krishna sanoo: ”Kaikki toiminta on epätäydellistä”. Jokaisella askeleellamme tapamme tuhansia eläviä olentoja. Jokaisella toimellamme syyllistymme tahattomaan tappoon. Elämme väkivallan maailmassa. Jopa syömällä kasveja tapamme ne. Pyhissä kirjoituksista sanotaan: ”Älkää vahingoittako puita, kukkia…”, mutta me tapamme ne. Olemme hyväksikäytön maailmassa kuin vankilassa.

        Jos rikolliselta kysyä hänen tekojensa syytä, hän vastaa: ”Minun on tapettava muita taistellessani hengestäni”. Mikä on paras tapa antaa syylliselle anteeksi? Paras tapa antaa anteeksi on siirtyä maailmaan, jossa ei tarvitse antaa anteeksi, koska siinä ei ole väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Krishna antaa enemmän kuin anteeksiannon. Paras tapa antaa anteeksi on siirtyä maailmaan, jossa ei tarvitse antaa anteeksi. Krishna pystyy vapauttamaan elävän olennon kokonaan. Rangaistusta ei tarvitse heikentää tai lieventää, mutta on annettava täysi vapaus. Jopa paratiisi planeetat, korkeammat maailmat, ovat myös aineellisen hyväksikäytön maailma, vaikka kärsimystä siellä ei ole niin paljon.

        Mitä täydellinen vapaus antaa meille? Rakkaus. Miksi käytimme vapauttamme väärin? Koska meillä ei ollut rakkautta. Emme halunneet rakastaa Jumalaa. Siksi Krishna ei anna vain täydellistä vapautta, vaan myös rakkautta. Vasta sen jälkeen alkaa todellinen elämä.


      • Anonyymi

        Srila Bhakti Bimal Avadhut Maharaj
        Materialistisia teorioita maailman alkuperästä
        (12. joulukuuta 2004)

        Aito Todellisuus on hyvin erilainen kuin maailma, jossa olemme nyt. Elämme omassa pienessä maailmassamme, mutta tämän maailman ulkopuolella on täysin erilainen todellisuus. Ei ole ainoastaan mahdollista siirtyä tästä todellisuudesta aitoon todellisuuteen, vaan tapahtuu myös niin, että tuon maailman asukkaat tulevat tähän maailmaan jotakin korkeampaa tarkoitusta varten, kuten ihmiskunnan pelastamiseksi.

        Tämän perusteella voimme tehdä useita johtopäätöksiä. Ensinnäkin: teoriassa maailma, jossa elämme, on rajallinen, absoluuttinen maailma. Jotkut ihmiset uskovat, että tämä maailma on korkein totuus. He perustelevat uskomuksiaan sanomalla, että astronautit eivät ole löytäneet Marsista tai muilta planeetoilta mitään elämänmuotoja. Tästä tehdään johtopäätös, että maailmankaikkeus on kuollut ja eloton, ja vain meidän planeetallamme on elämää. Planeettamme elämänilmiöt selitetään sillä, että tietyn räjähdyksen seurauksena elämä syntyi täällä alkaen ameboista, ripsieläimistä, tohvelieläimistä. Vähitellen siitä kehittyi apinoita (jotka aluksi käyttivät keppejä, mutta evoluution seurauksena niistä tehtiin golf- ja jääkiekkomailoja) ja lopulta muuttuivat ihmisiksi. Kaikki nämä teoreettiset hypoteesit, joita kutsutaan Darwinin evoluutioteoriaksi ja alkuräjähdysteoriaksi, kuulostavat erittäin epätodennäköisiltä ja naurettavilta, mutta suurelta osin modernilla ihmiskunnalla ei ole mitään muuta.

        Toiset ihmiset, jotka näyttävät vielä naurettavammilta, uskovat, että Jumala, joka loi jokaisen ja kaiken, mukaan lukien Aadamin ja Eevan (Aadamin kylkiluusta), karkotti heidät myöhemmin syntiinlankeemuksen seurauksena. Tämä teoria vastaa merkitykseltään ja paikkansapitävyydeltään ensimmäistä, alkuräjähdysteoriaa. On selvää, ettei kenelläkään heistä ole aitoa käsitystä Todellisuudesta.

        Mielenkiintoinen idea on esitetty tarinassa ”Robinson Crusoen matka”. Robinson Crusoe ja Perjantai puhuivat autiolla saarella ollessaan joistakin hengellisistä aiheista. Robinson Crusoe ottaa Raamatun taskustaan ja kysyy:
        - Perjantai, ymmärrätkö, mitä tämä kirja sisältää?
        Perjantai, katsellen häntä sinisillä hyväntahtoisilla silmillä, sanoo:
        - Mitä tässä kirjassa on?
        Robinson Crusoe vastaa:
        - Kirjassa kerrotaan Jumalasta.
        Perjantai ei ymmärrä. Kun Robinson Crusoe oli selittänyt sitä hänelle pitkään, Perjantai sanoi:

        - Olen tietoinen Jumalasta. Iso krokotiili Makro loi sinut, minut, maan ja kaikki nämä asiat.
        He olivat joutua tappeluun, koska eivät ymmärtäneet toisiaan. Robinson Crusoe huusi:
        - Perjantai, Jumala ei voi olla krokotiili!
        Mutta yleisesti ottaen heidän käsityksensä Jumalasta olivat suurin piirtein samanlaisia.
        Robinson Crusoen mielestä Jumala oli vanha mies, jolla oli parta. Villi ihminen Perjantai ymmärsi, että Jumala on jotain vahvempaa, voimakkaampaa ja täydellisempää. Joten Jumala ei ole vain krokotiili, vaan jotain krokotiili Genan kaltaista, joka osaa lentää, puhua ja niin edelleen.
        Näin ollen näemme, että ihmisen ajatus ”toimii” hyvin aktiivisesti. Oman kokemuksensa perusteella ihminen esittää jatkuvasti uusia sensaatiomaisia hypoteesejä elämän olemassaolosta. Mikä tahansa ajatus, vaikka sitä ei olisi vahvistettu, aiheuttaa sensaation tutkijoiden mielissä. Näemme, että itse asiassa on kovin vaikea ymmärtää, mitä Todellisuus on.


      • Anonyymi

        Srila Bhakti Bimal Avadhut Maharaj
        Sielun subjektiivinen maailma ja ehdollistuneen tietoisuuden vankila

        (12. joulukuuta 2004)



        Maailma on täysin subjektiivinen, ja se, mitä ajattelemme siitä tietoisuudessamme, on aivan erilaista, kun sitä tarkastellaan hengellisestä näkökulmasta. Yleensä materialistit näkevät korkeamman maailman kauheana ja tämän maailman kauniina. Mutta itse asiassa olemme tyytyväisiä mihin tahansa olemassaolon tasoon, jossa voimme toteuttaa suunnitelmamme. Tämä on luonteemme paradoksi.

        Sen sijaan Veda-tekstit kuvaavat korkeamman tietoisuuden maailmaa, toisin sanoen hengellistä maailmaa, jossa ”jokainen askel on tanssi, ja jokainen sana on laulu”, ja jossa kaikki olemassa oleva on elävää, kaikella on tietoisuus. Tässä maailmassa, jossa elämme, meistä näyttää siltä, että kaikki on kuollut. Meistä tuntuu, että meitä ympäröi vain kuollut luonto, ja että vain minä olen elossa. Mutta missä määrin olen itse elossa? Minussa on jonkinlaista elämää, mutta se lämpenee. Hyvin usein tunnemme itsemme uupuneiksi ja musertuneiksi. Miksi? Koska sielua ei peitä pelkästään ainekerros, emme ole vain fyysisen kehon vankilassa, suuremmassa määrin olemme tietoisuutemme vankilassa. Ihmisillä oli erilaisia ajatuksia siitä, miten luoda täydellinen vankila, josta on mahdotonta paeta. Mutta kun puhumme korkeammasta tietoisuudesta, korkeammasta todellisuudesta, niin tämä maailma on luotu siten, että emme ole vain aineen, materian vankilassa, vaan meillä on erillinen selli ja kaikki mitä tarvitsemme.

        Tietoisuutemme samaistuu täysin kehoomme ja koko maailmaan. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan: ”Pölyä kuljettava tuuli on pohjimmiltaan puhdas, toisin sanoen tuulessa ei ole koskaan vikaa. Tuuli vain nostaa pölypilviä, joten näyttää siltä, että tuuli on hyvin likaista. Itse asiassa tuuli ei ole koskaan likainen”. Samaa voidaan sanoa sielusta ja tietoisuudesta. Sielun puhdas tietoisuus nostaa pölypilviä, joita kutsutaan materiaksi. Aineesta tulee keho, mieli ja kaikki muu. Näin ollen fyysinen keho samaistuu ”tuuleen”, mutta se on ”pölyä”, eikä sillä ole mitään tekemistä ”tuulen” kanssa. Tuuli nosti pölyn, mutta jonkin ajan kuluttua pöly laskeutui ja tuuli jatkoi matkaansa. Sitten tuuli nostaa seuraavan pölykerroksen ja niin edelleen loputtomasti.

        Pyhät kirjoitukset selittävät, että sielu ei ole mukana tässä maailmassa. Sielulla ei todellisuudessa ole mitään toimintaa tässä maailmassa. Tavallisesti toimintomme supistuvat syömiseen, nukkumiseen, puolustautumiseen ja lisääntymiseen. Mutta tällä kaikella ei ole mitään tekemistä sielun kanssa. Sielulla on vain yksi tehtävä — halu, toive. Kun haluja ja tarpeita ei voida tyydyttää, ihmiset uppoutuvat epätodelliseen, virtuaaliseen elämään, samalla kun he tuntevat olevansa todellisia hahmoja. Näin koko elämä voi mennä.


      • Anonyymi

      • Anonyymi

      • Anonyymi

      • Anonyymi

        NEWTON AND THE LAW OF KARMA!

        Newton’s third law of motion states that for every action, there is an equal and opposite reaction. Law of Karma says, the reaction is never equal but always much more than the original action, depending upon the moral valence of the action.

        The reaction (s) may bring both visible and invisible results–drishta and adrishta phala. When we act for the well-being of all beings, the adrishta phala comes in the form of purification and subtlety of mind.

        When we work for the universe, the universe works for us! When we work for ourselves alone, we work alone. यह है ज़िन्दगी का गणित…

        How is selfless action (niṣkām karma) a blessing? Because it bestows purity of mind. Self-knowledge can only dawn in a pure mind, a mind that is free from the taint of self-centredness.

        Besides, the reaction (s) of our action may be delayed. It may sometimes take a life time or life times for the reactions of the actions to manifest.

        The universe is never in a hurry.

        Karman laki. Newton.

        Karma on luonnollinen henkinen laki tai periaate, joka määrittää kaiken vuorovaikutuksemme. Se alkaa ajatuksen siemenestä, joka ajan mittaan kasvaa ja kehittyy tunteidemme, asenteemme, sanojemme, tekojemme ja suhteidemme kautta. Lopulta se asettuu sielun luonteenpiirteiksi tullakseen taas esiin toisen ajatuksen muodossa.

        Karman laki voidaan ymmärtää henkisenä vastaavuutena Newtonin Voiman ja Vastavoiman Lakiin, joka sanoo, että jokaista tekoa (fyysisessä maailmassa) seuraa yhtäläinen ja päinvastainen vaikutus. Fysiikassa ymmärrys Newtonin lain absoluuttisuudesta raotti salaperäisyyden verhoa siinä määrin, että nykyään monet tieteen ja teknologian edistysaskeleet pohjaavat siihen.

        Karman laki on yhtä yksiselitteinen henkisessä ulottuvuudessa. Se sanoo, että "jokaista tekoa fyysisessä maailmassa seuraa yhtäläinen ja päinvastainen vaikutus". Tämä tarkoittaa, että jos antaa onnellisuutta, kokee onnellisuutta, ja jos antaa surua, kokee surua samassa määrin. Toisin sanoen - minkä tahansa tunteen aiheutan toiselle, saman täytyy lopulta tulla omaksi kokemuksekseni


      • Anonyymi

      • Anonyymi

        Ken tutustuu Raamatun syntyyn, ei ihmettele, ettei sieltä enää löydy muuta kuin rippeet jälleensyntymisajattelusta. "Oikeaoppisen" kirjan luominen kuului alkukirkon päätehtäviin. Jo luomisvaiheessa on huolehdittu siitä, ettei kirjassa ole kirkon mielestä väärää oppia. Kysymyksessä on alusta saakka ollut sensurointi.


    • Express Yourself

      Usein kysymys on sattuneista syistä rahasta. Koska kuluttaminen on hienoa ja sitä vaaditaan jne. Muut voivat kuluttamisen puuttuessa luulla että olet hyväksikäytettävissä. Vaikuttaisiko läheisen kuolema kuluttamiseen ja olisi siksi hieman epäsopivaa käyttää kuluttamista kuoleman perusteluna. Läheisen kuolema voi aiheuttaa assosiaatioryppään, mitä joka ikinen palsta esimerkiksi on täällä, joka vaikuttaa positiivisesti yksilön kulutustottumuksiin. Myös terveys on tällainen peruste, joka vaikuttaa kulutustottumuksiin. Kysymys on asenteesta. Voisiko kulutustottumuksia vaihtaa jotenkin muuten kuin kuolemalla ja surutyöllä? Sehän on myös tämän palstan perusteella itsensä ilmaisua.

    • äiti numero yksi

      Äkkiseltään olen sitä mieltä ettei kamalampaa ole kuin kuolema.
      Kun mietin eri kuolemia jään kiinni siitä ettei kaikkien kuolemat ole olleet minulle ylitsepääsemättömiä. Siksi että on ollut kyseessä isovanhemmat tai vanhoja ja sairaita .
      Koen sen surulliseksi ja olen itkenyt silmät päästäni mutta sisimmissäni kuitenkin hyväksynyt heidän kuoleman.
      Kun menetin oman lapseni jotta kasvatin 19 vuotta, hautasin osan itsestäni samalla. Osa minusta on aina pois. Osa minua ikävöi jokaikinen päivä.
      Käyn säännöllisesti 86v naisen luona joka menetti oman lapsensa, eikä päivääkään etteikö tämä nainen asiasta minulle mainitse, surullisena mutta osaa silti elää vielä iloiten heistä jotka on elossa.
      Ikuista tuskaa olisi tietenkin minukin kohdalla jos lapseni olisi raiskattu. Niin kamalaa kuin se olisikaan , voisin silti hoitaa lastani ja antaa toivoa, yrittää. Ei se tuskaa poiustaisi ikinä sisältäni mitä lapseni olisi kokenut.
      Paljon tapahtuurikollisuuttaa ym. Elämä olisi kieltämättä yhtä helvettiä, mutta mutta..kun on elämää on aina toivoa.
      Ensinäkin en lähtisi ikinä vertailemaan suruja.
      Elämä tulee jokaisen kohdalle niin kuin on tullakseen ja sen mukaan taaperetaan.
      Kun surun joutuu kohtaamaan , se on aina sillä hetkellä suru.
      Jos poikani eläessäni olisin menettänyt esimerkiksi koko omaisuuteni ja talo palannut, olisin taatusti surrut sitäkin. Jos nyt kysyttäisiin luopuisinko kaikesta mitä omistan en epäröisi hetkeäkään. Voisin seistä vaikka lasti kadulla ilman mitään, ilman töitä, ilman omaisuutta , ilman yhtään mitään, kunhan minulla olisi poikani elossa.Olen niin vahva että saisin taatusti itselleni vaatteet , jostain saisin ruokaa, ja vielä katon päänni päälle. Sen jälkeen voisin rakentaa asioita eteenpäin pikkuhiljaa.
      Ennen poikani kuolemaa olin menettää mieheni, ja vaikkei elämä vielä eikä koskaan muutu entiselleen, hän on elossa.
      Poikani en saa takasin vaikka uskon elämään kuoleman jälkeen. En voi koskea , en vpoi hoitaa, en neuvoa. Voin vaan vaihdella kukkia haudalla vuodenaikaan sopivaksi, ja puhella itsekseni. Voin vaan toivottaa hyvää yötä valokuvalle jokaikinen yö, ja joka aamu toivottaa ikuisesti 19 vuotiaalle hyvää huomenta.

      • TyttöSurunMurtama

        en minä mitenkään pahalla tarkoittanut tuota vertailemista... ajattelin että olisiko asiaan mitään yhteistä totuutta, mutta ei varmaankaan ole... voimia sinulle


      • karin

        oletkaan! Kuvasit tuntemuksia niin kuin ne ovat läheisen menettäneen arjessa. Minä olen menettänyt rakkaan pikkuveljeni. Muuta ei voi kuin käydä haudalla. Ja itkeä ikävästä. Ja mennä etenpäin elämässä, vaikka veljen kaipuu raastaa sydäntä.


      • mathildah
        TyttöSurunMurtama kirjoitti:

        en minä mitenkään pahalla tarkoittanut tuota vertailemista... ajattelin että olisiko asiaan mitään yhteistä totuutta, mutta ei varmaankaan ole... voimia sinulle

        En minä sinua syytä mistään, miksi?
        Kysymyksesi oli vilpitön.
        Minun mielestäni nämä palstat on hyviä koska aina voi oppia jotain. Jollei se ole sinä tai minä , ehkä joku muu saa uutta näkökantaa asioihin. Iloa elämääsi.


    • Anonyymi

      Myöhässä:( Omasta mielestä lapsen vammaisuus on todella vaikea asia.

    • Anonyymi

      Ei ole minun kohdalla. Olen herkkä ihminen.
      Taiteelisena kirjoitan kirjaa, ihan itselleni vaan. Tunteet tulevat usein pintaan kirjoitustyössä.

    • Anonyymi

      Siinä tapauksessa lauman hajottaminen on sitäkin pahempaa.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.

      Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.
      Terveys
      310
      7221
    2. Viiimeinen viesti

      Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill
      Suhteet
      66
      2126
    3. Mikä olisi sinun ja kaivattusi

      Tarinan kertovan elokuvan nimi?
      Ikävä
      175
      1817
    4. epäonnen perjantain rikos yritys

      onpa epäselvä kuva, tuolla laadullako keskustaa tarkkaillaan lego hahmotkin selvempiä
      Kajaani
      15
      1337
    5. Onko kaivattusi täysin vietävissä ja

      vedätettävissä?
      Ikävä
      112
      1277
    6. Yllätyspaukku! Vappu Pimiä rikkoi vaikean rajapyykin yllättävässä bisneksessä: "Nyt hymyilyttää...!"

      Wau, onnea, Vappu Pimiä, upea suoritus! PS. Pimiä tänään televisiossa, ohjelmatietojen mukaan hän on Puoli seiskassa vie
      Suomalaiset julkkikset
      8
      1203
    7. Suomessa ei ole järkeä tarjota terveyspalveluita joka kolkassa

      - Suomen väestötiheys 1.1.2022 oli 18,3 asukasta maaneliökilometriä kohden. - Uudenmaan maakunnassa asuu keskimäärin 18
      Maailman menoa
      169
      1200
    8. RÖTÖSHERRAT KIIKKIIN PUOLANGALLA.

      Puolankalaisilla tehtävä ryhmäkanne itsensä yleintäneistä rötöstelijöista, sekä maksattaa kunnan maksama tyhmän koplan j
      Puolanka
      54
      1136
    9. Kirjoitin sinulle koska

      tunnen sinua kohtaan niin paljon. Sydäntäni särkee, kun kätken ihastumisen, kaipauksen, sinua kohtaan tuntemani lämmön j
      Ikävä
      41
      1071
    10. Martina pääsee upeisiin häihin

      Miltäs se tuntuu kateellisista. Anni Uusivirta on Martinan kavereita.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      290
      1009
    Aihe