ehdotonta periaatetta erota välittömästi pienenkin petturuuden jälkeen, tyyliin; "kusipää meni ja kehtasi pettää minua, nyt se heivataan pihalle automaattisesti!" Onko tällaisessa rakkautta koskaan ollutkaan jos näin pystyy tekemään?
En puolustele pettämistä, mutta on ihmisiä, joilla on jonkinasteinen seksiaddiktio/itsetunto-ongelma, ja he helposti ajautuvat harrastamaan seksiä vieraan ihmisen kanssa, josta on rakkaus kaukana. Itse ajattelen niin, että en ole naimisissa mieheni sukupuolielimen kanssa, vaan rakastan häntä itseään ihmisenä. Rakastan häntä aidosti,en sen perusteella, kuinka paljon hän minua rakastaa/haluaa/palvoo/panee. Ja muutenkin,IHMISEN aito rakastaminen ei mielestäni voi pyöriä pelkästään seksin harrastamisen
ympärillä.
Voiko rakkaus yhtäkkiä loppua kuin seinään jos puoliso pettää? Vertaan asiaa esim. siihen, kuinka pyyteettömästi rakastan omaa lastani; jos lapseni joskus teini-iässä ilmoittaa vaikka että "vihaan sua äiti enkä haluais että sä olisit mun äiti"...tms. niin tästäkin huolimatta, en ikinä voisi lopettaa rakastamasta lastani, vaikka hän olisi minua kohtaan ilkeä tai inhoisi minua. Samoin, en ikinä voisi lopettaa tuosta vaan rakastamasta miestäni, jos hän tekisi jotain typerää. Vaikka pettäminen varmasti aiheuttaisi vihan/katkeruuden/surun tunnetta, niin en missään nimessä lähtisi kostamaan/aiheuttamaan tieten tahtoen pahaa ihmiselle jota rakastan, vaikka hän olisi tehnyt minua kohtaan väärin. Kyllä pyrkisin ehdottomasti käsittelemään asiaa hänen kanssaan rakentavasti keskustelemalla.
Tottakai rakastan ensisijaisesti itseäni, ja mikäli minulla alkaisi parisuhteessani olla ylitsepääsemättömän PAHA OLLA jatkuvasti, tällöin harkitsisin eroa...mutta en oikein osaa kuvitella, että mikäli mieheni seksin hurmiossa heiluttelisi sukupuolielintään väärässä kolossa ilman rakkautta/kiintymystä toiseen, että se voisi minussa aiheuttaa mitään äärettömän ylitsepääsemättömän pahaa oloa...koska koen, että parisuhteessani pääasia ei ole kuitenkaan se sukupuolielin...vaan paljon paljon syvällisemmät asiat ovat tärkeämpiä....näin minä ajattelen.
En puolustele pettämistä, mutta on ihmisiä, joilla on jonkinasteinen seksiaddiktio/itsetunto-ongelma, ja he helposti ajautuvat harrastamaan seksiä vieraan ihmisen kanssa, josta on rakkaus kaukana. Itse ajattelen niin, että en ole naimisissa mieheni sukupuolielimen kanssa, vaan rakastan häntä itseään ihmisenä. Rakastan häntä aidosti,en sen perusteella, kuinka paljon hän minua rakastaa/haluaa/palvoo/panee. Ja muutenkin,IHMISEN aito rakastaminen ei mielestäni voi pyöriä pelkästään seksin harrastamisen
ympärillä.
Voiko rakkaus yhtäkkiä loppua kuin seinään jos puoliso pettää? Vertaan asiaa esim. siihen, kuinka pyyteettömästi rakastan omaa lastani; jos lapseni joskus teini-iässä ilmoittaa vaikka että "vihaan sua äiti enkä haluais että sä olisit mun äiti"...tms. niin tästäkin huolimatta, en ikinä voisi lopettaa rakastamasta lastani, vaikka hän olisi minua kohtaan ilkeä tai inhoisi minua. Samoin, en ikinä voisi lopettaa tuosta vaan rakastamasta miestäni, jos hän tekisi jotain typerää. Vaikka pettäminen varmasti aiheuttaisi vihan/katkeruuden/surun tunnetta, niin en missään nimessä lähtisi kostamaan/aiheuttamaan tieten tahtoen pahaa ihmiselle jota rakastan, vaikka hän olisi tehnyt minua kohtaan väärin. Kyllä pyrkisin ehdottomasti käsittelemään asiaa hänen kanssaan rakentavasti keskustelemalla.
Tottakai rakastan ensisijaisesti itseäni, ja mikäli minulla alkaisi parisuhteessani olla ylitsepääsemättömän PAHA OLLA jatkuvasti, tällöin harkitsisin eroa...mutta en oikein osaa kuvitella, että mikäli mieheni seksin hurmiossa heiluttelisi sukupuolielintään väärässä kolossa ilman rakkautta/kiintymystä toiseen, että se voisi minussa aiheuttaa mitään äärettömän ylitsepääsemättömän pahaa oloa...koska koen, että parisuhteessani pääasia ei ole kuitenkaan se sukupuolielin...vaan paljon paljon syvällisemmät asiat ovat tärkeämpiä....näin minä ajattelen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minä olin ennen ehdottomasti sitä mieltä, että se on kerrasta poikki, mitä sillä on väliä paljonko minä rakastan, mies ei varmasti minua rakasta, jos niin tekee. Nyt se sitten tapahtui, mies vasta tunnusti pettäneensä puoli vuotta sitten (vielä minun kaverini kanssa!). Nyt piti ajatella asiat uudelleen. Tiedän kuitenkin ettei heillä varmasti ole ollut muuta säpinää, kuin tämä yksi kännisekoilu. Ja mies vakuutteli rakastavansa minua ja lupasi, ettei enää koskaan koske muihin. Toisaalta nyt olisi vielä "helppo" erota, kun ei olla naimisissa eikä ole lapsia (molemmat on ollut suunnitteilla)... Mutta ei se siltikään niin helppoa olisikaan. Katson nyt, että voiko tästä vielä palata normaaliin elämään, vai jääkö viha ja katkeruus päälle...
Noh, jokainen meistä ajattelee asiat niin, kuin itselle on parasta.
Mutta, tuosta *seksisurfailusta* vieraitten kanssa, olen sitä mieltä, että kyllä suhteesta puuttuu täysin puolison kunnioittaminen, naisena.
Joku hyväksyy tämän parisuhteensa osaksi. Ja joku toinen ei. Ja eiköhän tuo pitemmän päälle aiheuta pahaaoloa. Kun mies elää vain omien *halujen vietävänä*. Mutta kuka mitenkin.
Ei ihminen joka oikeasti rakastaa petä.
Ja jos on seksiaddikti tms, niin sitten alusta asti vapaa suhde niin molemmat saa käydä jyystämässä ketä haluaa.
Kunhan molemmilla samat oikeudet.
Ei selän takana touhuamista.
Ei etukäteen voi tietää kokevansa asiaa niin tai näin. Vasta kun se tapahtuu omalle kohdalle, niin tulee tietämään. Kyllä rakkaus ihmiseen voi kuolla hetkessä, jos loukkaus on liian suuri.
Moni puheissaan sallivaksi julistautuva huomaa olevansa julma ja kostonhimoinen. Sekä päinvastoin, moni puheissaan ehdoton ei tunne kaunaa lainkaan.
totuus on tässä: "loukkaus on liian suuri" eli ylpeys ei anna periksi antaa anteeksi. Tosirakkaus opettaa nöyryyttä.
Rakkaus jokaiselle tarkoittaa joskus ihan eri asioita. Minulle se on luottamusta, ystävyyttä, rehellisyyttä, anteeksi antoa, avoimuutta, tukea jne. Jollekin se on seksi, ehdoton omistaminen, ihailu jne, toisella se on alistuminen, jopa naiivi luottaminen, "lyö poskeen, annan toisen". Ja kyllä minulla rakkaus kuolisi hetkessä jos saisin tietää että mieheni pettää minua esim 2-3 viikkoa, koska minulle rakkaus ei ole mahdollinen ilman luottamusta. Ja jos ihminen salaa niin en voi luotta enkä voi rakastaa.
Tämä siksi ettei voi yleistää. Rakkaus on hankala käsite ja jokainen meistä on yksilö ja tuntee omalalla. Eikä ole yhtä oikeaa näkökulmaa rakkauteen vaan se on jokaiselle henkilökohtainen asia. Ja turhaan siitä on kiistellä.
Kyllä, oikeassa olet, että rakkaus on loppujen lopuksi hankala määritelmä ja jokainen kokee rakkauden omalla tavallaan; joku mikä toisen mielestä on rakkaudessa olennainen osa, toisen mielestä taas ei lainkaan. Rakkaus on henkilökohtainen asia jokaiselle, ja siitä on tosiaan turha kiistellä, mutta erittäin tärkeää siitä olisi keskustella. Jokaisen tulisi tehdä itselleen selväksi, mitä oikeastaan itse tarkoittaa rakkaudella, mitkä asiat rakkaudessa ovat tärkeitä ja millä tavoin rakkautta omassa elämässään osoittaa. Olisi upeaa jos puolisot kykenisivät keskustelemaan aiheesta keskenään; miten oikeastaan koemme rakkauden, mitä tarkoitamme sillä ja kuinka paljon näkemyksemme eroavat toisistaan...ja tämänkaltainen keskustelu olisi hyvä käydä jo suhteen alkuvaiheessa, ennen mahdollisia kriisejä...niin paljon liikaa väärinkäsityksiä ihmissuhteissa....
Kirjoitat: "Rakkaus jokaiselle tarkoittaa joskus ihan eri asioita. Minulle se on luottamusta, ystävyyttä, rehellisyyttä, anteeksi antoa, avoimuutta, tukea jne. Jollekin se on seksi, ehdoton omistaminen, ihailu jne, toisella se on alistuminen, jopa naiivi luottaminen, "lyö poskeen, annan toisen"."
Totta kai, ihminen voi käyttää sanaa rakkaus VÄÄRIN. Mutta ei se silti tarkoita sitä, että rakkaus olisi monenlaista.
Mustasukkainen, pahoinpitelevä kumppani kokee ja väittää "rakastavansa", ja siksi "on pakko lyödä". Mutta ei se silti ole rakkautta.
Seksi, omistaminen jnejne eivät ole rakkautta, vaikka kuinka ne olisivatkin jollekin suurinta mitä hän kykenee tuntemaan.
sinun mielestäsi. Kuten sanoin et voi määritellä rakkautta millään tavalla yleisesti. Se on jokaisella oma tunne. Lue viestini ja muun henkilön vastauksen tärkemmin ja mieti mitä yritin sanoa.
niin toden näköisesti toisen ja kolmannen kerran jne.
Siksi kerrasta poikki on pitemmän päälle oman mielenterveyden vuoksi paras ratkaisu.
mutta samaa mieltä kuin edellinenkin kirjoittaja.
Jos pettää kerran, pettää toisen kerran, ja kolmannen jne. Aika vaikea pettäjän on muuttaa tapojaan.
Siitä että rakkaus ei ole omistamista.
Itse rakastan miestäni ja jos se tulisi ja sanoisi että on pettänyt minua antaisin anteeksi ym. Se miksi heittäisin pihalle on salailu. Rakstaminen tarkoittaa minulle myös luottamusta. Jos mies salaa jotain, en voi automaattisesti enää luottaa häneen, enkä sitten tarvitse suhdetta jossa ei voi luottaa. Mielestäni miehiä pistävät pihalle yleensä juuri salailun takia. Harva nainen hylkää rakasta miestä joka tulee ja sanoo itse että olen pettänyt.
Kyllä minullakin hotsittaa paneskella muita, joten kun toinen pettää, miksi ei itse lähteä samoille vesille? Helpoiten se käy tietenkin sinkkuna, joten parisuhde poikki ja menoksi.
Kyllä itselläkin välillä kyllästyttää ja jos kumppani lähtee vieraisiin, se on varma että minä etsin siltä seisomalta uuden ja jännittävämmän kumppanin.