viikset naisella

Jos niitä alkaa ajella niin sitten ne vaan vahvistuu. Kohta olet Viiksi-Vallun kanssa sängyssä.

Ihokarvat ovat normaaleita ja iän myötä voimistuvat molemmilla sukupuolilla. Koita tottua siihen.

Samma här. Mikään ei aja minua pois naisen läheltä niin tehokkaasti kun pienet kivat viikset ja pari haiventa leuassa. Toisilla naisilla tätä on jo vähän yli 20v iässä ja toisilla taas ei oikeastaan koskaan, värittömät karvat ei haittaa.

..kun siihen ei juurikaan voi itse vaikuttaa, siis niiden kasvuun. Kirpasee itsetuntoa, vaikka karvat ovat vaaleita, värittömiä.
Luulen että vaimosi tiedostaa ongelman, mutta yrittää unohtaa sen, niin minäkin yritän välillä tehdä, huonoin tuloksin...
Ei ole tehokasta keinoa poistaa niitä vaaleita karvoja pysyvästi, en ainakaan ole löytänyt mistään sellaista apua tai tietoa.

Tästä vaivasta kärsii varmasti moni.

Mutta Onneksi on isompiakin ja tärkeämpiäkin asioita! kun sen vaan aina muistaisi...

Naiset poistavat karvoja muualtakin kropastaan niin miksi ihmeessä ei naamasta? Siellä ne kuitenkin eniten häiritsevät.

Ei kiitos karvaiselle ylähuulelle, vaikka karvat olisivatkin värittömiä.

toisilla ne johtuu hormooneista,e-pillereistä ja jos nainen on pyöreä eli hormoonit pelissä ilmeisesti.Ne voi vaalentaa mutta jos voimakkaat näkyy vaaleinakin pahasti.Nyppiä voi, ajella..mutta ne kasvaa takasin,kaikkein parasta olisi tuhota ne lopullisesti.Voi teitä miehiä kun naisen olemus muuttuu aikaa myöten myös miesten.Itse en ajele säärikarvoja ko en aina edes kerran kesässäkään.Sekin liika ajelu saa karvat kasvamaan. Kirjoittajan ongelmaa en osaa ratkaista hän tekee sen itse.Mutta ei se kivaa ole kun halut menee.

talvipakkasella kävelylle ja pyydä häntä katsomaan sen jälkeen peiliin. Eiköhän luulisi itse tajuavan, miten ällöttävän näköistä on, kun ylähuuli on karvojen kohdalta huurussa.
Ylähuulen karvanpoistoon on olemassa vahaliuskoja, joilla ne saa kätevästi pois. Itse olen ainakin huomannut, et vahalla poistettu karva kasvaa uudelleen huomattavasti hitaammin kuin esim nyppimällä poistettu.

Tehdään nyt heti aluksi selväksi, että olen itsekin nainen (sovinistisyytteiden varalta).
Mutta kyllä se vaan on niin, että naisella on velvollisuus pitää itsensä suhteellisesti naisen näköisenä. Eikä siihen kuulu viiksikarvat. Enkä kyllä ymmärrä niitäkään naisia, jotka tällä palstalla ikään kuin ylpeilevät sillä, että eivät aja säärikarvojaan.

Kyllä viiksekäs vaimo kannattaa vaihtaa. Tuskin hänkään ikävöimään jää, kun on noin itsekäskin. Toivottavasti ei ole lapsia, joille tämä pitäis selittää.

että töllössä näkyy joku nainen jolla on viikset ja päivitellä sitä naiselle. Voit vaikka sanoa suoraan että semmoiset on pahempaa kuin läski tms. Kyllä se tarkistaa naamansa sen jälkeen! ;)

näkyviä ja paksuja karvoja olla, jos vaimosi ei niitä peilatessaan huomaa! ja miten et ole sinäkään niitä aiemmin huomannut?
ettei vain olisi nyt niin, että teillä on jotain muitakin isompia ongelmia, ja sinä olet nyt keksinyt että kaiken pahan alku ja juuri on ne karvat.
Jos ei osata käsitellä tärkeitä ja isoja asioita, niin jostain ihan pikkujutusta tehdään härkänen.

kasvaa niin sanotut hennotviikset ,,jos esimerkiksi syö .e-pillereitä..ne nimittäin sisältää hormooneja ja lisäävät ihokarvójen kasvua, itse käyn kosmetolookilla aina silloin tällöin,koska en takulla haluaa viiksejäni itselle ,ja kaupat on täynä erinlaisia tuotteita joilla kivasti voi poistaa karvoja ,ja tulee samettisen oloinen iho:).

Niistä, kuten mistä tahansa muistakin ihokarvoista, pääsee pysyvästi eroon kosmetologilla (vai missä niitä laserkäsittelyjä tehdään). Toimenpide ei voi olla kovin kallis niin pienelle alueelle. Kuulemma vähän kirpaisee, mutta sen kertakirpaisun ansiosta karvat ovat parhaimmassa tapauksessa ikuisesti poissa (karvatuppi kuollut).

No ole sentään onnellinen, että sinulla on suomalainen nainen, jolla on vielä heikko karvankasvu joihinkin esim. Etelä-Euroopan maiden naisiin verrattuna, siellähän miehet ajavat partansa vain sen takia, että heidät erottaisi äideistään.

Haha, näkyvät tietyssä valossa. No voi kamalaa, ihan itku tulee. :'(

Kyllä huomaa taas, että jos ei ihmisellä ole isoja ongelmia, täytyy niistä pienistä asioista kehittää maailmanlopun itkuvirsi. Tähänkin on kuitenkin suhteellisen yksinkertainen ratkaisu, KERRO sille VAIMOLLESI, että hänen ylähuulensa karvat häiritsevät...mutta ei, eihän niin voi missään tapauksessa tehdä, vaan parempi keino on itkeä netissä.

.....olen pelännyt tätä.. nyt sitten eksyin tänne sivulle ja huomasin kommenttisi. En voi enää enemmän olla varma siitä, että minulle ei ole täällä mitään hyvää tarkoitettu (rakastavaa miestä ja lapsia)..

Kirjoitan tänne palstalle nyt oikeastaan pelkästään sen vuoksi, että haluan purkaa omaa tuskaani sisältäni. Viimein. Tähän asti minulla on ollut niin paljon muuta mietittävää ja tekemsitä, että en ole kunnolla ehtinyt miettiä tilannettani. Koko ajan pieni pelko on jäytänyt mieltäni ja onhan se kasvanut siellä, tunnen sen nyt. Kyyneleitä ei enää tule, vaikka minua on pidetty herkkänä (ehkä liiankin) tyttönä. Minulla on vain tyhjä olo. En tunne mitään enää. Jossain vaiheessa huomasin olevani katkera. Mutta nyt en enää ole, koska kenelle olisin? Minkä minä voin sille että minulla on tällaiset geenit ja olen syntynyt tällaiseen perheeseen jne.? Isälleni kyllä kieltämättä olen katkera, sillä hän jätti äidin heti sen jälkeen, kun selvisi, että äitini sairastaa MS-tautia. Mikä sattuma.

No, sille en voi mitään, että olen HYVIN epänaisellinen! (Tai voisinhan tietysti muokata itseäni kirurgisesti yms. konstein, mutta varaa ei ole.) Minullakin kasvaa vaaleita ihokarvoja suun ympärillä, kuten vaimollasikin. Mutta niitä karvoja kun kasvaa muuallakin; nännien ympärillä, peppuvaossa ja navan ympärillä! Hyi, yök!! Nyt se sitten tuli kakistettua ulos suustani.. No, kenenkään muun niistä ei ole tarvinut kärsiä, kuin itseni, koska en ole koskaan ollut lähemmässä kontaktissa miehen kanssa. Ikääkin alkaa olla jo sen verran, että paineita senkin suhteen alkaa tulla, esim. sukulaiseni ihmettelevät ettei minulla ole vielä poikaystävää. Olen 20-vuotias. Heh, onneksi voin kirjoittaa näin anonyyminä, kasvottomana. (: En ikinä kehtaisi puhua näistä kenellekkään, edes terveydenhoitajalle, vaikka kerran ajattelin, että haluaisin puhua tästä jollekin. Onhan minua nätiksikin kehuttu, kun on kaukaa katsottu ja kun kukaan ei tiedä, että minulla kasvaa niin oudoissa paikoissa ihokarvoja! Ainut hyvä puoli karvaisuudessa on mielestäni se, että minulla on myös tuuheat hiukset! (: Olen myös melko hoikka ja joku on sanonut joskus, että minulla on kauniit kasvonpiirteet. Että en voi moittia, etteikö minua olisi koskaan kehuttu ulkoisesti. (:

Kumpa voisinkin mennä kalliisiin hoitoihin, joissa ihokarvat saisi pois iäksi! Jos sekään edes pitää paikkansa.. Mutta äitini lääkkeisiin menee paljon rahaa (vuokran, ruokien ym. normaalien menojen lisäksi) ja kaksi pikkuveljeäni tarvitsevat harrastuksiinsa yms. rahaa, eikä äitini voi enää käydä töissä, tosin saahan hän työkyvyttömyyseläkettä, mutta eipä se paljon auta. Veljieni harrastukset vievät myös melko paljon rahaa, sillä toinen heistä harrastaa pianon ja toinen sellon soittoa. Äitini rakastaa klassista musiikkia ja veljeni ovat todella lahjakkaita musikaalisesti, joten emme iki maailmassa haluaisi heidän lopettavan soittoa, joten maksamme mielellämme opiston lukukausimaksut ym. harrastukseen liittyvät kulut. Itse en harrasta ainakaan mitään sellaista, mikä maksaisi (harrastuksiini kuuluu nimittäin mm. lukeminen, lenkkeily, netissäkin surffaaminen joskus ja kotona lauleskeleminen) :) ja lukion jälkeen en ole pyrkinyt jatko-opiskelemaan minnekkään, vaan päätin, että teen töitä. Kyllähän äitini yritti patistaa minua hakemaan johonkin kouluun, mutta oikeasti molemmat tiesimme, ettei muuta mahdollisuutta ole, kuin että minä menisin töihin jonnekkin, varsinkin kun isä jätti meidät. Hän on kyllä varsinainen paska! Mutta en tiedä, onko minulla varaa sanoa niin..

Koska.. koska olen nyt vain miettinyt, että en halua elää. Inhoan itseäni tällaisena. En haluaisi jättää äitiäni ja veljiäni pulaan ja rakastan heitä kamalasti, enkä haluaisi, että heille jäisi kuva, että minäkin kyllästyin tilanteeseemme. Ei, en ole kyllästynyt muuta kuin itseeni. Olen pienestä tytöstä asti haaveillut miehestä ja monista monista lapsista. Tykkäsin nuorempana lukea kaikkia rakkausnovelleja yms. ja haavelin aina siitä, että saisin rakastaa ja tuntea rakkautta, siis romanttisessa mielessä. Toki minulla on ollut muitakin haaveita, kuten se, että minusta joku päivä tulisi eläintenhoitaja/eläinlääkäri. Mutta siitä lähtien kun huomasin näiden epänaisellisten piirteideni "tulleen esiin", alkoivat haaveeni pikku hiljaa murentua. Samoihin aikoihin ajoittuivat myös äitini sairastuminen ja vanhempieni ero, joten "sain" muuta ajateltavaa.. En tiedä onko se hyvä vai huono asia, koska uskon, että jos niitä asioita ei olisi tapahtunut, olisin varmasti alkanut miettiä itsemurhaa aikaisemmin.

Tavallaan ajattelen, että äidilläni ja minulla on periaatteessa aika samanlainen tilanne. Äidin mies ei enää hyväksynyt häntä sellaisena kuin hän on, sairautensa kanssa. Ja olen entistä varmempi siitä, että minuakaan ei kukaan mies hyväksyisi tällaisena, hyvin hyvin epänaisellisine piirteineni. Tavallaan olen äidille kateellinen, koska hän on sentään saanut kokea rakkautta, sitä että mies haluaa ja rakastaa häntä ja äitini on ollut varsinkin nuorena hyvin kaunis ja hänellä on hyvin naiselliset muodot. Nyt hän tosin on pyörätuolissa, mikä varmasti on rankkaa hänen naiseudellensa ja varsinkin kun oma mies jätti osin sen vuoksi!! Vaikka eihän hän sitä kehtaa myöntää.

Kirjoitin tämän tarinani tänne tosiaan sen vuoksi, koska halusin vain purkaa ajatuksiani. En oletakaan, että kovin moni jaksaa lukea tämän saati miettiä ongelmaani. No se lukee ken haluaa ja se kommentoi ken haluaa, toivon kuitenkin että ilvailut jätätte sanomatta. Tosin, en ihmettelisi niitäkään ja ainakin saan sitten rehellisen kuvan siitä, mitä ihmiset ajattelevat minusta ja tilanteestani.

Ehkä tässä tarinassani voisi olla esim. teille, jotka murehditte esim. selluliittejanne, pukeutumisongelmia tms., jotain mietittävää. Miettikää, että kuinka moni muu vastaantulevista naisista potee samoja ongelmia kanssanne.. Itselleni tuo neuvo ei auta tämän ongelmani kanssa.

Nauttikaa elämästänne ja naiseudestanne ja olkaa onnellisia, jos saatte kokea elämässänne sitä, että mies rakastaa ja haluaa juuri sinut! Se on minun neuvoni teille. Itse olen menettänyt täysin uskon noihin asioihin ja elän tällä hetkellä vain äitini ja veljieni vuoksi, enkä tiedä kuinka kauan jaksan sitä. Taidankin jättää tämän kirjoitukseni heille tulostettuna, että he voisivat ymmärtää miksi halusin pois täältä. Tuskimpa hekään haluaisivat minun elävän pelkästään muiden vuoksi. Toki minä nautin heidän seurasta, veljieni soitosta ja äitini kanssa käydyistä keskusteluista yms., mutta haaveet omasta tulevaisuudestani ovat murentuneet, kuten mainitsinkin jo. Voi olla, että äidillänikin niin on käynyt.. Voi ei, en enää tiedä mitä ajatella.. Uskotteko, että äitini ymmärtäisi jos omakohtaisesti "päättäisin päiväni"?? Sen jälkeen kun hän olisi saanut tietää ongelmastani..?

Vaihda kuule naista jos olet noin pikkumainen ihminen. Naisesi on ansainnut parempaa. Naisviikset ovat seksikkäät, ja aivan nornaalit.

Yläpäässä ei sallita

Lähestyessään vaihdevuosiaan munasarjakkaan koipikarvat alkavat ensin vahvistumaan häiritsevästi, viikset alkavat vahvistumaan vasta lähempänä vaihdevuosia.

Toisaalta mm. ilokumpu menettää, kaiken muun lisäksi, karvoitustaan, ja se mikä jää jäljelle haperoituu, 'Gynecologists Break the Silence On 'Hair Down There' Over 50': https://www.yahoo.com/lifestyle/gynecologists-break-silence-hair-down-175128015.html tuossa artikkelissa on, kuten nykyään niin tavallista, naisvalhetta, nämä vanhenemisen oireet alkavat jo siinä 40v tienoilla.