nahkainen vai päässä muuten vaan jotain vikaa??
Olen äskettäin eronnut huonosta avioliitosta. Tavallaan mitään ei ole minusta jäänyt jäljelle, toisaalta olen onnellinen, että voin odottaa elämältäni jotain parempaakin.
Mitään kovaa hinkua ei ole ollut uuteen parisuhteeseen. Kaikki on mennyt hyvin niin kauan kun kävin töissä 7 päivää viikossa. Ei ollut aikaa ajatella ongelmia, eikä ollut liioin parisuhdeongelmia. Mutta kun baariin pääsen niin johan alkaa tapahtua....
Minulla on ollut 3 suhdetta eroni jälkeen. Yksi oli sellainen, ettei hän tiennyt mitä haluaa, ja mielestäni oli selvintä sitten jättää juttu siihen. Kiva tyyppi, muttei vaan kiinnostanut.
Silloin kun tunnen itse olevani tilanteen herrana kaikki menee hyvin ja minusta tuntuu, että silloin olen tarpeeksi vahva suojellakseni itseäni uusilta pettymyksiltä.
Muutama suhde tässä on ollut miehen kanssa joista olen oikeiasti välittänyt. Ja edelleen kaikki menee hyvin omassa päässä niin kauan kuin itse en välitä liikaa toisesta. Silloin tunnen olevani vahva ja eläväni omaa elämääni. En ole toisen armoilla.
Kun tunteita tulee lisää peliin ja suhde on kestänyt muutaman kuukauden huomaan, että itseäni alkaa ahdistamaan, alan pelkäämää että toinen jättää. Olen orientoitunut jo valmiiksi siihen, että toinen jokin kaunis päivä ilmoittaa, että hänellä onkin toinen tai haluaa muuten vaan lopettaa.
Alkuun olen varmasti erittäinkin miellyttävä ja saan yleensä miessuraa, koska ulkonäkökin on kohdallaan. Mikä ihme minuun menee. Tulen vittumaiseksi, mustasukkaisesksi, pelkään hänen jättävän minut, jankutan...Tässä vaiheessa yleensä itse kylmästi jätän toisen tai hän jättää minut...
Kuka sellaisen kanssa halauaisikaan olla????
Olen äskettäin eronnut huonosta avioliitosta. Tavallaan mitään ei ole minusta jäänyt jäljelle, toisaalta olen onnellinen, että voin odottaa elämältäni jotain parempaakin.
Mitään kovaa hinkua ei ole ollut uuteen parisuhteeseen. Kaikki on mennyt hyvin niin kauan kun kävin töissä 7 päivää viikossa. Ei ollut aikaa ajatella ongelmia, eikä ollut liioin parisuhdeongelmia. Mutta kun baariin pääsen niin johan alkaa tapahtua....
Minulla on ollut 3 suhdetta eroni jälkeen. Yksi oli sellainen, ettei hän tiennyt mitä haluaa, ja mielestäni oli selvintä sitten jättää juttu siihen. Kiva tyyppi, muttei vaan kiinnostanut.
Silloin kun tunnen itse olevani tilanteen herrana kaikki menee hyvin ja minusta tuntuu, että silloin olen tarpeeksi vahva suojellakseni itseäni uusilta pettymyksiltä.
Muutama suhde tässä on ollut miehen kanssa joista olen oikeiasti välittänyt. Ja edelleen kaikki menee hyvin omassa päässä niin kauan kuin itse en välitä liikaa toisesta. Silloin tunnen olevani vahva ja eläväni omaa elämääni. En ole toisen armoilla.
Kun tunteita tulee lisää peliin ja suhde on kestänyt muutaman kuukauden huomaan, että itseäni alkaa ahdistamaan, alan pelkäämää että toinen jättää. Olen orientoitunut jo valmiiksi siihen, että toinen jokin kaunis päivä ilmoittaa, että hänellä onkin toinen tai haluaa muuten vaan lopettaa.
Alkuun olen varmasti erittäinkin miellyttävä ja saan yleensä miessuraa, koska ulkonäkökin on kohdallaan. Mikä ihme minuun menee. Tulen vittumaiseksi, mustasukkaisesksi, pelkään hänen jättävän minut, jankutan...Tässä vaiheessa yleensä itse kylmästi jätän toisen tai hän jättää minut...
Kuka sellaisen kanssa halauaisikaan olla????
Vastaukset 2
Vanhimmat
on sairaus. Ei sen kummempaa.
Hassua pelätä eroamista niin paljon, että eroaa.
Yhtä naurettavaa olisi pelätä kuolemaa niin paljon, että menisi ja tekisi itsarin.
toista ellei rakasta edes itseään. Ehkä vielä vähän aikaa pitäs haavojen antaa parantua.
En oo mikään mustasukkasuus expertti, mut :D(taas kuitenki vastaus on valmiina)
Kysymys on omasta itsetunnostas... Ne traumat mitkä edellisestä suhteesta on pinnalle nostettavissa ei oo vielä ees painunu piiloon... Sulla siis on hyvä olla sillon ku painat ittes ihan piippuun... muuton sit maailma ahdistaa ympärillä... Tiedän tunteen.
Onko sellanen ihminen jo valmis seurustelemaan jos jouten olo alkaa ahdistamaan. siihen ei oikeestaan auta muu kuin ainoastaan opettelu. Pitää alkaa opetella luottamaan.... ensin itseensä ja sit toisiin. Sen jälkeen vois opetella sen rakastamisen..
Peilistä vois kattoo huononaki päivänä "hyvä tyyppi"