Hei,
Olen syönyt neuroleptejä (seroquel - tällä hetkelä 100mg) jo kohta 8 vuotta. Loppetaminen ei ole vielä ajankohtaiasta, Mutta. Haluaisin tietää, miten se onnistuu. Onnistuuko lainkaan? Sitä jotenkin kuvittelisi, että aivot tuona aikana ehtii jo tottumaan lääkkeeseen siinä määrin, etteivät enää tuota luonnostaan sitä ainesosaa, mitä niissä on.
Lisäksi en ole koskaan saanut lääkäreiltä järkeenkäypää vastausta siitä mitä hittoa se lääke tekee aivoissani. Eli siis miten se toimii? Tietääkseni lääkkeestä ei voi tulla riippuvaikseksi, mutta entä voiko noin pitkän aijan jälkeen enää oppia olemaan ilman??
Kiitoksia etukäteen vastauksista.
/M
Olen syönyt neuroleptejä (seroquel - tällä hetkelä 100mg) jo kohta 8 vuotta. Loppetaminen ei ole vielä ajankohtaiasta, Mutta. Haluaisin tietää, miten se onnistuu. Onnistuuko lainkaan? Sitä jotenkin kuvittelisi, että aivot tuona aikana ehtii jo tottumaan lääkkeeseen siinä määrin, etteivät enää tuota luonnostaan sitä ainesosaa, mitä niissä on.
Lisäksi en ole koskaan saanut lääkäreiltä järkeenkäypää vastausta siitä mitä hittoa se lääke tekee aivoissani. Eli siis miten se toimii? Tietääkseni lääkkeestä ei voi tulla riippuvaikseksi, mutta entä voiko noin pitkän aijan jälkeen enää oppia olemaan ilman??
Kiitoksia etukäteen vastauksista.
/M
Vastaukset 7
Vanhimmat
aivojen normaalia toimintaa. Se ei paranna mitään.
...tietäää....
Hei
Et kertonut mihin vaivaan noita käytät..masennukseen,fyysisen kipukynnyksen nostamiseen,skitsofreniaan,nukahtamisen helpottamiseksi, etc.Olisi helpompaa vastata koska ilm. haet jonkinlaista muuta vastausta palstalta, kun "ei kannata käyttää", myrkkyä aivoille ym.
Tuosta viimeksi mainitsemastasi neuroleptistä voi olla ehkä vähän hankala saada tolkullista vastausta lääkäreiltä, koska ainakin Suomessa sen määrääminen tuntuu olevan hakoteillä.
Lääkärit määräävät sitä kokemuksiin perustuen, ei niinkään sen kemiallisesta vaikutuksesta aivoihin. (tiedä häntä tietääkö sitä kukaan)
Näillä perustiedoilla, mitä annoit, voin vain sanoa että oli neuroleptien käyttöön syy mikä tahansa, tuon ajan jälkeen sitä ei kannata seinään lopettaa.
Eli annosta pienentämällä ja sitten odottelua vähintään pari viikkoa ja kuunnella omaa kehoa miltä se tuntuu.
Tarvittaessa vaihtaa lääkettä jos esität asian lääkärille.
Kannattaa muistaa että lääkkeettömyys ei ole aina ITSEISARVO.
Toisin kuin vielä esim. 8 vuotta sitten luultiin, aivosoluilla ja aivojen reseptoreilla, välittäjäaineilla, hermosoluilla on taipumus uusiutua, kuten valitettavasti myös sairaudella jos se ei ole parantunut matkanvarrella.
All the Best
Eli tuohon sitä määrättiin alun alkujen... Tosin sittemmin on epävakaan persoonallisuuden lisäksi epäilty ADHD:tä.
Lisäksi sairastin bulimiaa 7 vuotta, tosin siitä jo parantunut.
Se, että mihin niitä lääkkeitä tänä päivänä tarvisen on ehkä irrationaalisten pelkojen estämiseksi. Saatan herkästi heittäytyä epäluuloiseksi jotakuta kohtaan.
Syksyn alussa sain aika voimakkaita paniikkikohtauksia kun olin puolivahingossa vähentänyt lääkitystä parin viikon ajan.(Siihen tosin vaikutti myös elämäntilanne sekä se, että juhlin kesän aikana liikaa siihen nähden, että olisi suotavaa olla täysin ottamatta alkoholia näiden asioiden ja lääkityksen kansssa)
Vaikuttaa siltä, että lääkärit eivät tiedä niin paljon kuin joskus nuoruusvuosina kuvittelin. En tänäkään päivänä löydä itsestäni kaikkia niitä asioita mitä pitäisi olla voidakseen tehdä diagnoosin esim. skitsoaffektiivisestä häiriöstä. Tai sitten en vain itse näe sitä - onhan sekin vaihtoehto.
Mikä minua näiden lääkkeiden kanssa ihmetyttää (tai pelottaa) on juuri se hetki kun ne jonain päivänä toivon mukaan saa lopettaa.
Pelkään, etten pärjää ilman niitä ihan yksinään fysioloogisista syistä.
tosin (lainausta)
"Toisin kuin vielä esim. 8 vuotta sitten luultiin, aivosoluilla ja aivojen reseptoreilla, välittäjäaineilla, hermosoluilla on taipumus uusiutua, kuten valitettavasti myös sairaudella jos se ei ole parantunut matkanvarrella. "
Tuohan oli aika lohduttava teito. Tarkoittanee, ettei ole mahdotonta "kasvattaa" luonnollinen tasapaino takaisin. (Tuo kuulosti hassulta... toivottavasti sai jotain selkoa.)
Mielnkiintoista, ettei lääkkeen fysiologisesta vaikutuksesta aivoissa tiedetä paljoa. Se selittää sen, miksi minulle ei ole voitu sitä selittääkkään..
Äh en tiedä. Olen väsynyt ajattelemaan näin. Olen aina kokenut, ettei lääke ole se asia, joka minut parantaa vaan läheisten ihmisten tuki ja itseni ymmärtäminen.
En koe, että on luonnollista syödä lääkkeitä, mutta uskon, että se on minulle tällä hetkellä vielä välttämätöntä.
Ja kuka tietää, ehkä tulen joutumaan syömään aina. Olen 25 vuotias. Koko sen ajan, kuin persoonallisuuteni kehittyi olen sairastellut ja oireillut. Ehkä se kaava on päässä niin pinttynyt, ettei siitä noin vaan opita pois.
Lord knows, we'll see. Nothing lasts forever.
/M
tarinasi.
Lähes kaikki skitsofreniaa sairastavat tuntevat ulkoisten tekiöiden oleven heidän sairautensa aiheuttaja.
Jos kaikki ulkoiset tekiät on kohdallaan ja tuntee itsensä vahvaksi niin ilmanmuuta voi ainakin hieman vähentää lääkitystä ja pitkällä aikavälillä jopa lopetta.
Ei lääkärikään aina tiedä että elämäntilanne on muuttunut ja ulkoiset paineet on poistunut.
Koska sinulla on hyvä ystäväpiiri, niin uskon että pystyt (ehkä) olemaan ilman lääkettä.
Vuosien jälkeen jos onnistut, huudat JIPPII! Minä tein sen.
...tietääkseni eria asia kuin skitsofrenia.
Mutta kiitos rohkaisevista sanoista.
Yst.terv: M
samallaiset oireet, sama hoito.
Sanastoa hieman muutettu.