Oon seurusttellut yli kaksi vuotta poikaystäväni kanssa ja nyt mulla on sellanen olo että mua ei enään kiinnosta, ei oo kiinnostanut hetkeen. Kun me nähdään niin mua alkaa ärsyttämään koko ihminen, vaikka nähdään viikossa 2 kertaa välimatkan takia. Ja joskus viikonloppuisin kerran vaan kun jos mulla on töitä. Tuntuu että musta olis tullu uus ihminen pihalle koska ajattelen muita. Ja mietiin sitäkin että vaikuttaisiko e-pillerini meidän suhteeseen tollalailla koska oon niistä herkempi, agressiivisempi ja haluton seksiin. Kuitenkin joku mun päässä sanoo että en halua jättää poikaystävääni. Mitä mä voin tehdä? Oon niin surullinen asian takia, ja kaikki koulu asiatkin menetvät nykyään huonommin..auttakaa!
auttakaa!
--marjut
5597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No siksi se kyllästyttää, kun ette etene! Eli ootte olleet ilmeisesti kaks vuotta tuommoisessa suhteessa? Ei varmasti enää huvita. Tehkää ratkaisu, suuntaan tai toiseen, mutta jos yhdessä meinaatte niin eiköhän se saman katon alle kannattaisi pyrkiä. Järjestäkää opiskelut/työt niin. Tietysti tämä on ikäkohtainenkin asia.
Jos sulla muutenki on tympeetä elämäsäs, niin varmasti vaikuttaa parisuhteeseen.
Ja ehkäisy oikeasti vaikuttaa. Itse meinasin joillaki tabuilla tulla raivohulluksi, siis ihan oikeasti. Ja joskus tämän voi huomata esimerkiksi vasta vuoden kuluttua käytöstä tms! Eli kannattaa vaihtaa merkkiä, jos ei mikään millään sovi, niin tuolla teidän näkemismäärällä varmaan se kortsukin ihan menisi. Vaikka pillereistä on kyllä muitakin hyötyjä paljon. Ei kannata tyytyä huonoon ehkäisyyn kuitenkaan.
Tsemppiä! Tehkää kuitenkin nyt vähän ratkaisuja, että olette lähemmäs menossa..Ja nuo työasiat, pystytkö esim arkena tekee töitä ja et tekisi vkl:sin?
Siksi ei me voida edetä eteenpäin koska opiskellaan kummatkin vielä ja eripaikassa. Me valmistutaan yhtäaikaa keväällä. Ja poikaystäväni menee tammikuussa 2010 armeijaan, eli ei ole järkeä muuttaa yhteen vielä tai mitään, eli pitää sellaset kaksi vuotta vielä odottaa että vois alottaa yhtesen elämän. Niin masentavaa tälläinen elämä.
Olisko ero sit se järkevin? :'|
...sama tilanne, mua alkoi kyllästyttään parin vuoden jälkeen toinen en jaksanu katella enää, mutta sitten koitettiin kummiskin pari viikoa mutta ei muuttunut miksikään. Koulu meni päin helvettiä ja kaverit kaikkosivat ja kaikki lähimäiset etääntyivät jne.
Joten jätin jätkän, ja nyt olen kuin uusi ihminen. Ja olen saanut elämäni kuntoon, koulu on alkanu mennä ihan kohtalaisesti ja olen saanut kaverit takaisin. :)
Joten jos sinusta tuntuu siltä että et jaksa enää niin ero on parempi kuin "kärsiä" suhteessa jossa ei jaksa enää olla.
Tosiasia, että rakastuminen, jos se aitoa oli tai ihastumista vain, on mennyttä, ja kun ei liekkiä enää nykyisin sytytä yhdessä olo, kiusana on se tunne, että toiseen on tottunut ja irtautuminen sattuu, vaikkei muuta tietä olekaan.
Tunnusta tosiasia. Asetu rauhassa sinkuksi, ja hoida elämäsi muita tärkeitä asioita. Jossain vaiheessa tulee uusi tilaisuus, uusi mies, uusi liekki syttyy, ja toivottavasti kestävä.
tilanne joskus pari vuotta sitten...
me pidimme kolme kuukautta taukoa.. oltiin erossa ja kokeiltiin vähän että onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella, mutta ei se ollut...
me palasimme yhteen ja paremmin en olisi voinut valita. :) tottahan toki tulee pieniä turhautuneisuuden/ärsytyksen tunteita toista kohtaan, mutta ei niitä pidä ottaa vakavasti, ne menee ajallaan ohi.