Minulla on hyvä ja minulle tärkeä ystävä, yksi parhaimmista, minunikäiseni nainen. Kahdestaan meillä on mielettömän hyviä hetkiä. Yksi asia kuitenkin vaivaa minua ja hiertää välejämme aika ajoin.
Samaan ystäväporukkaan meillä kuuluuu useampia, naisia ja miehiä aika tasaisesti. Ongelma on siinä, että tämä kyseinen ystävä on hirveän mustasukkainen ja kontrolloiva kaikista meistä. Ja pitkävihainen.
Yhteisiä kekkereitä järjestettäessä on mietittävä hirmu tarkkaan, ketä porukasta voi kutsua paikalle ja ketä ei, koska tämä ystävä pilaa kaikkien illan jos joku hänen mielestään epämiellyttävä henkilö on paikalla. Jos hänet jättää kutsumatta, katkaisee hän välit juhlien pitäjään välittömästi. (Huom, juhlien pitäjä = juhlapaikan eli talon emäntä, ei se, jonka juhlat ovat kyseessä)
Isojen juhlien järkkääminen ei tule koskaan kyseeseen, sillä olisi todennäköistä, että joku meistä ystäväporukasta kutsuisi tietämättään paikalle jonkun, josta tämä kyseinen nainen ei pidä. Yleensä nämä "mustalla listalla" olevat henkilöt eivät itse edes tiedä olevansa sillä. Syyt listalle päätymiseen voivat olla esim. Väärän henkilön tervehtiminen, uusi seurustelukumppani tai pukeutuminen (ei saa matkia)tai käynti väärässä paikassa ostoksilla.
Myös mieheni kuuluu tähän ystäväporukkaan. Kun opiskeluaikoinamme aloitimme seurustelun, tämä minun naispuolinen ystäväni ei osannut suhtautua tilanteeseen ollenkaan ja suuttui silmittömästi. Katkaisi välit meihin molempiin vuodeksi. Lopulta tämä nainen ilmeisesti väsyi vihanpitoon ja oli ystävää vailla, koska päätti ottaa meidät taas ystävikseen.
Tällä hetkellä minun ja mieheni välit ovat tähän naiseen hyvät, mutta tuntuu että jatkuvasti joudumme olemaan varpaillamme ja varomaan, kenen kanssa näyttäydymme. Meillä kun ei oikein muita ystäviä saisi olla. Suurin osa muista ystävistämme onkin sellaisia, joita tapaamme kokonaan eri olosuhteissa ja eri porukassa, jolloin tämän ystävän korviin ei kantaudu mitään "epäilyttävää" tietoa. Sekin on vaikeaa, koska olemme sosiaalisia ihmisiä ja meillä on ihan tuhottomasti ystäviä ympäriinsä.
Ottaa päähän ihan mielettömästi, että koko kymmenhenkinen porukkamme tanssii tämän yhden henkilön pillin mukaan. Jos ei tanssisi, tämä ystävä katkaisisi ehdottomasti välit kaikkiin, sitäkään ei haluttaisi. Miespuoliset porukan jäsenet eivät esim. saa seurustella kenenkään tämän ystävän tunteman ihmisen kanssa.(sillä on monet riidat aiheutettu) Itse katsoisin tähän järkyttävään kontrollihaluun syyksi huonon itsetunnon, eli tämä ystävä pelkää kuollakseen, ettei hänestä pidetä yhtä paljon kuin muista.
Onko mulla kohtalotovereita? Miten olette toimineet vastaavissa tilanteissa? En tarvitse vastauksia tyyliin "haistata sille pitkät", koska ihan tosissani haluan yrittää pitää välit kunnossa ja tukea ystävää muuttumaan.
Samaan ystäväporukkaan meillä kuuluuu useampia, naisia ja miehiä aika tasaisesti. Ongelma on siinä, että tämä kyseinen ystävä on hirveän mustasukkainen ja kontrolloiva kaikista meistä. Ja pitkävihainen.
Yhteisiä kekkereitä järjestettäessä on mietittävä hirmu tarkkaan, ketä porukasta voi kutsua paikalle ja ketä ei, koska tämä ystävä pilaa kaikkien illan jos joku hänen mielestään epämiellyttävä henkilö on paikalla. Jos hänet jättää kutsumatta, katkaisee hän välit juhlien pitäjään välittömästi. (Huom, juhlien pitäjä = juhlapaikan eli talon emäntä, ei se, jonka juhlat ovat kyseessä)
Isojen juhlien järkkääminen ei tule koskaan kyseeseen, sillä olisi todennäköistä, että joku meistä ystäväporukasta kutsuisi tietämättään paikalle jonkun, josta tämä kyseinen nainen ei pidä. Yleensä nämä "mustalla listalla" olevat henkilöt eivät itse edes tiedä olevansa sillä. Syyt listalle päätymiseen voivat olla esim. Väärän henkilön tervehtiminen, uusi seurustelukumppani tai pukeutuminen (ei saa matkia)tai käynti väärässä paikassa ostoksilla.
Myös mieheni kuuluu tähän ystäväporukkaan. Kun opiskeluaikoinamme aloitimme seurustelun, tämä minun naispuolinen ystäväni ei osannut suhtautua tilanteeseen ollenkaan ja suuttui silmittömästi. Katkaisi välit meihin molempiin vuodeksi. Lopulta tämä nainen ilmeisesti väsyi vihanpitoon ja oli ystävää vailla, koska päätti ottaa meidät taas ystävikseen.
Tällä hetkellä minun ja mieheni välit ovat tähän naiseen hyvät, mutta tuntuu että jatkuvasti joudumme olemaan varpaillamme ja varomaan, kenen kanssa näyttäydymme. Meillä kun ei oikein muita ystäviä saisi olla. Suurin osa muista ystävistämme onkin sellaisia, joita tapaamme kokonaan eri olosuhteissa ja eri porukassa, jolloin tämän ystävän korviin ei kantaudu mitään "epäilyttävää" tietoa. Sekin on vaikeaa, koska olemme sosiaalisia ihmisiä ja meillä on ihan tuhottomasti ystäviä ympäriinsä.
Ottaa päähän ihan mielettömästi, että koko kymmenhenkinen porukkamme tanssii tämän yhden henkilön pillin mukaan. Jos ei tanssisi, tämä ystävä katkaisisi ehdottomasti välit kaikkiin, sitäkään ei haluttaisi. Miespuoliset porukan jäsenet eivät esim. saa seurustella kenenkään tämän ystävän tunteman ihmisen kanssa.(sillä on monet riidat aiheutettu) Itse katsoisin tähän järkyttävään kontrollihaluun syyksi huonon itsetunnon, eli tämä ystävä pelkää kuollakseen, ettei hänestä pidetä yhtä paljon kuin muista.
Onko mulla kohtalotovereita? Miten olette toimineet vastaavissa tilanteissa? En tarvitse vastauksia tyyliin "haistata sille pitkät", koska ihan tosissani haluan yrittää pitää välit kunnossa ja tukea ystävää muuttumaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onko tämä ystävänne sitten hyvinä hetkinään niin ihana, että et ole edes miettinyt muiden kanssa hänen pois heivaamistaan teidän kaveriporukasta? Onko tämä ystäväsi edes yrittänyt muuttua? Miten sä olet häntä tukenut? Oletko ottanut asian esille, vai pelkäätkö taas, että hän katkaisee välit sinuun? Eikös tuollainen yhden ihmisen pillin mukaan hyppiminen käy pitemmän päälle aika rasittavaksi/ärsyttäväksi? Mitä sä voit mielestäsi tehdä asialle muuta, kuin ottaa se puheeksi tämän ihmisen menettämisen uhallakin? Olisiko se ihan hirveä menetys ja tappio? Johan tekin kävitte hänen mustalla listallaan, joten se voi tapahtua uudelleenkin.
Väliäkö tuolla, jos katkaisee välit koko porukkaan. Jäähän teitä vielä 9 jäljelle, välirikon jälkeen. Koska nythän te hypitte, kuin *pässit narussa*, sellaisen ihmisen takia, jonka seurassa jokainen tuntuu olevan varpaillaan.
Mikä kumma teitä pitää kiinni, tuollaisessa *ystävässä*, ei ainakaan ystävyys. Sehän on ihan jotain muuta.
tuommosta. Kyllä se olis niin että joko ko. henkilö opettelee sietämään muitakin ihmisiä. Jos kaveriporukka edelleen suostuu tanssimaan tämän yhden pillin mukaan niin taitas etääntyä välit koko revohkaan. Kukaan ihminen ei päätä puolestani kenen kanssa saan viettää aikaa tai ketä kutsun omiin juhliini!
Mulla ei herää kuin yksi kysymys: Miksi?
Miksi haluat pitää ystävyyttä yllä siihen ihmiseen? Ja niinkuin DS. tossa yllä kyseli, onko ne hyvät hetket todella niin hyviä, että kannattaa sietää tuollasta käytöstä?
Kuinka kauan ajattelit tai kaveriporukkanne ajatteli kestää moista pomotusta? Voitteko esimerkiksi puhua porukkanne kesken tästä tapauksesta? Voisitte yhdessä sopia, että pomottelu loppuu heti nyt ja tukisitte jollain tapaa häntä. Niin kauan kuin joku teistä
antaa pomotella itseään, niin kauan se ystävä sitä tekee.
Uskomatonta kyllä tuollainen käytös. Kuulostaa ihan 5-vuotiaalta ja niin nuoria tuskin olette;)
Oletteko te ihan idiootteja vai miksi olette tuollaisen tyrannin seurassa? Ai ei saa kaupungilla nähdä jotai tuttua jos kyseinen pelle sattuu näkemään? Enpä ole lapsellisempaan toimintaan aikoihin törmännyt. Taitaa olla status-kysymys. Tyrannilla on vähän valtaa ja te olette sen pikku perskärpäsiä pörräilemässä juuri siihen tahtiin kun määrätään.
Ei siinä mitään jos haluaa elää omaa elämäänsä toisen ihmisen kautta. Enpä haluaisi meidän kaveriporukkaan yhtäkään teistä nössyköistä.
Lueppa tällanen kirja näin alkuun ni alkaa vähän valaistumaan elämänkuva teillekkin, Elämän Kukan Salaisuus.
Aloittajalle: No eihän tuon ystäväsi käytös mitään tervettä ja normaalia ole. Mutta jos välttämättä haluat moista riippakiveä perässäsi vetää, niin suosittelen yhtä toimintatapaa.
Järjestät sellaisia bileitä kuin järjestät ja kutsut ketä haluat. Jos ystäväsi tästä vetää herneen nokkaan niin sano, että omapa on asiansa, ja että tuota vauhtia hän on kokonaan ilman ystäviä. Sinun ei tarvitse kantaa huolta siitä, jos hän omalla toiminnallaan ajaa ystävänsä pois luotaan. Niin kauan kuin mahdollistat/hyväksyt hiljaisesti tuon toiminnan, olet siinä yhtä lailla kiinni.
Et ole mitään velkaa tuollaiselle "ystävälle". Itse olisin jo antanut kengänkuvan persuksille. Minä päätän itse, ketä tahdon ystäväkseni. Jos joku toinen yrittää käskeä minua, hän ei ole ystäväni. Niin yksinkertaista se on.
Ollaanhan sitä monet kerrat mietitty, miksi tuollaista katsellaan. Olen kyllä koettanut varovasti sanoa tälle ystävälle asiasta, mutta hänen kantansa on hyvin jyrkkä kaikkeen. Ei hän itsekään halua välejä katkoa, mutta jotenkin tuntuu pitävän ihan oikeutettuna, tai jopa pakollisena, jos joku ystäväporukasta hänen "sääntöjään" rikkoo.
Ikääkin on, kaikki olemme työelämässä ja koulut takanapäin. Viimeisen vuoden aikana emme ole kovin usein nähneet porukalla. Luulen että juuri se aiheuttaa tuon varovaisuuden, kukaan ei oikein tohdi sanoa tilanteeseen mitään ettei välit ystäviin loppuis kokonaan. Nuorempina asia oli jokapäiväinen ja siihen jotenkin turtui.. Nyt se nousee esille, koska tapaamisia on niin vähän ja nekin pitää suunnitella tarkasti.
Tämä ystäväntapainen kuuluu selvästikin niihin ihmisiin, joihin ei varovainen puhe tehoa. Sanokaa asia niin selkeästi, että menee varmasti perille. Oletteko muuten ajatelleet sitä, että ei tuollainen mitään oikean ystävän käytöstä ole.
Oma asianne on, jos annatte tuollaisen määräillä omasta elämästänne mutta aika turhaa sitten valittaakaan, jos itse toisen kynnysmatoksi alistuu.
puuttua välittömästi kun ystävänne aloitti tämän pomottamisen, joka tuntuu edenneen jo diktatuuri-asteelle. Minusta on varsin käsittämätöntä ettei yhdeksän ihmistä (ei edes porukan miehet?) saa joukkovoimalla yhtä korskeaa naisihmistä kuriin ja järjestykseen. Ystävänne ei taatusti muuta käytöstään ilman raskaan sarjan sanktioita.
hyvin pelottavaa,minulla on itselläni vastaavanlainen ystävä ja olen itse hyvin nuori.Jos siis tämän antaa jatkua se voi jatkua aikuiseksikin asti? en tahdo sitä mutta itsekkään en osaa sanoa samankaltaiselle ihmiselle mitään joten tiedän todellakin mitä sinä käyt juuri nyt läpi!
ihminen ole kyseessä. sitten jos pahasti riepotellaan ja kiusataan, niin tiedätte kyllä, mitä täällä kylmässä ja väkivaltaisessa Suomessa tapahtuu. Voivoi.
Noh, ystävyyttä, ymmärrystä, suvaitsevaisuuden kukkia ja rakkautta. Niillä paranee kaikki. ihan kaikki.
Oletteko te keskustelleet suoraan ystävienne kanssa? Ihan niinkuin sillä tavalla, että ollaan rauhassa, kynttilä vaikka palamaan, kukaan ei saa hermostua. Vuorotellen jokaisella on vuoro sanoa, miltä itsestä tuntuu, saa myös sanoa, miltä toisten käyttäytyminen tuntuu. Mikä olisi reilua käytöstä? Minkä olisi hyvä tapa olla ja elää? mikä olisi?
Kaikki asiat voi ymmärtää ja kaikkiin asioihin voi suhtautua ymmärryksellä ja empatialla. Oli miten suuria vaikeuksia ja mitä tahansa pulmia sitten edessään! Tarvitaan vaan puhetta ja ymmärrystä. Ei kiusaamista, välinpitämättömyyttä, empatian ja ymmärryksen puutetta.
On vaikea tietää netin välityksellä mistä tarkalleen on kyse. Mutta vaikeiden ihmisten kanssa ei aina tulla pelkällä hymistelyllä ja tunteista puhumisella toimeen. Kaikki toimii niin kauan, kun kaikki ymmärtävät ottaa toisen tunteet huomioon, mutta tässä tapauksessa ei taida olla niin. Jos joukossa on yksikin, joka kokee oikeudekseen komennella ja alistaa toisia, niin koko emtatia-ajatus jää pelkäksi kauniiksi sanahelinäksi.
Kysymys kuuluukin: Onko yhden ainoan ihmisen lupa terrorisoida koko kaveripiiriä tällä tavoin kuin aloittaja kuvasi, vaikka olisi miten ongelmallinen? Lienen sitten kylmä ja empatiakyvytön, mutta minusta ei ole.
tai uskonnollisissa yhteyksissä ongelmaisiin on yleensä suhtauduttu hieman ehkä hyysäten ja hyväksyen. Tosi asia kuitenkin on, että ongelmat olisi parasta ratkoa. Tähän ei aina Suomessa tosin pystytä.
Mitä sitten käytännössä tapahtuu? Ihmiset saattavat alkaa karttaa ongelmaista, tai hänet jätetään huomiotta. Dissataan pois porukasta. Se voi olla luonnollista sosiologista kehitystä, ryhmien muodostumista ja hajoamista. Jokaiselle olisi parempi löytää sellaisia ystäviä, jotka ovat juuri hänen ystäviään. Samanlaisia tai jotain muuta, mikä nyt milloinkin ystävyyttä luo.
On kyllä vaikea tietää, mikä kyseisessä tapauksessa on homman nimi. Kovin vaikeaa on. Kai mahdotontakin, netin välityksellä.
Olen itse varmasti hankala ystävä, joskaan en myönnä olevani yhtä hankala kuin aloittajan ystävä, joten vastaanpa nyt, jos siitä olisi jotain apua. Ja vastaan myös siihen, miksi joku voi kokea tarpeelliseksi säilyttää ystävyyden hankalaankin ystävään (jotkut kun ovat nimitelleet aloittajaa jopa idiootiksi sen vuoksi).
Minä olen sellainen kamala ystävä, etten ole esim. voinut sietää jonkun ystäväni seurustelukumppania. Tai juhlani ovat menneet pilalle (ehkä myös muiden juhlat) sen vuoksi, etten ole sietänyt yhtä vieraista silmissäni. Välejä juhlan järjestäjään en kyllä ole silti katkaissut.
Olen hyvin mustavalkoinen ihminen joissain asioissa, myönnän sen. Toisaalta olen myös joissain asioissa hyvä ystävä. Esim. tuossa mainitsemassani tapauksessa, jossa en voinut sietää ystäväni seurustelukumppania (syystä että tämä oli mielestäni umpisovinisti). Ymmärrän, ettei ystäväni silti halunnut luopua minusta, sillä olin tukenut häntä vaikeina hetkinä. Tarkoittaa sitä, että kun hänen isoisänsä (joka oli kasvattanut hänet oikean äidin hylättyä hänet) kuoli, tuin ystävääni. Sekä kuuntelemalla että konkreettisesti arjessa mm. tekemällä ruokaa. Nyt olen jollain tapaa oppinut sietämään ystäväni seurustelukumppania... toivoisin kyllä mieluummin saavani tavata ystävääni kahden kesken enkä ymmärrä miksi hän järjestää näitä yhteistapaamisia, vaikka tietää etten pidä miesystävästään ja joudun todella pinnistelemään, että kykenen ylipäänsä käyttäytymään ihmisiksi tämän seurassa.
Mitä juhliin tulee, joihin on kutsuttu ihmisiä, joista en pidä. Toivoisin saavani kutsun yhteydessä tiedon siitä, keitä on kutsuttu... tällöin voisin itse jättäytyä kutsuista vapaaehtoisesti pois (ei minulla ole tarvetta mennä paikalle, jos siellä on ihmisä joita en siedä). Enkä toisaalta loukkaantuisi siitä, ettei minua ole kutsuttu.