Hei,
olen todella masentunut tällä hetkellä ja mun on vaikea löytää oikeaa iloa mistään. Ulospäin yritän näyttää pirteälle ja hyvinvoivalle, mutta totuus on jotain aivan muuta. Kihlattuni tietää ongelmistani, mutta hän ei ehkä ymmärrä miten vakavalta tilanne itsestäni tuntuu. Olen hakemassa ammattiapua, mutta pelkkä eläminen ja asioiden hoitaminen tuntuu aivan ylivoimaiselta. Elämässäni on tapahtunut isoja muutoksia ja mulla ei le voimia käsitellä tätä kaikkea.
Millaisia kokemuksia teillä on masentuneesta kumppanista tai jos olette itse olleet masentuneita ja parisuhteessa?
Pyytäisin asiallisia kommentteja, kiitos.
olen todella masentunut tällä hetkellä ja mun on vaikea löytää oikeaa iloa mistään. Ulospäin yritän näyttää pirteälle ja hyvinvoivalle, mutta totuus on jotain aivan muuta. Kihlattuni tietää ongelmistani, mutta hän ei ehkä ymmärrä miten vakavalta tilanne itsestäni tuntuu. Olen hakemassa ammattiapua, mutta pelkkä eläminen ja asioiden hoitaminen tuntuu aivan ylivoimaiselta. Elämässäni on tapahtunut isoja muutoksia ja mulla ei le voimia käsitellä tätä kaikkea.
Millaisia kokemuksia teillä on masentuneesta kumppanista tai jos olette itse olleet masentuneita ja parisuhteessa?
Pyytäisin asiallisia kommentteja, kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
miltä sinusta tuntuu. Itsellä on sama tilanne. Juuri tällähetkellä on liian paljon sellaisia joihin ei voi itse vaikuttaa mitenkään ja maailma ympärillä ahdistaa. Voimia ei ole oikein mihinkään. Vaikka kuinka yrittäisi ajatella että tänään koetan löytää jotakin valoa elämään niin sellaista ei tunnu löytyvän. Olen lähtökohtaisesti ajatellut että nyt menen eteenpäin sisulla ja viimekädessä ajattelen vain ja ainoastaan itseäni ja omaa hyvinvointia. Tämä sen vuoksi että itseni kanssa joudun elämään loppuelämän kaikki muu on sitten enemmän tai vähemmän vaihtuvaa. Eli päivä kerrallaan sitten eteenpäin.
Tottakai tuohon tilanteeseen kokonaisuudessaan vaikuttaa parisuhde, hyvinvointi ja onnellisuus noin yleensä ottaen ja ennen tätä masennusta. Myös se, miten masennus sinun kohdallasi ilmenee vaikuttaa siihen miten se vaikuttaa kumppaniisi.
Yksittäisenä esimerkkinä voin kertoa miten omalla kohdallani asiat ovat, ja olen siis masentuneen miehen avopuoliso. Parisuhdetta takana 3-vuotta. Masennuksen ensipiirteet ilmenivät pari vuotta sitten (silloin niitä ei vielä osannut ajatella niin vaikeaksi pahenevan tilanteen alkumetreinä) ja etenkin nyt viimeinen vuosi ollut jo todella rankkaa.
Jotta voisin kertoa, miltä minusta tuntuu, joudun ensin selvittämään miten masennus ilmenee. Näin minä olen sen kokenut hänen kohdallaan olevan:
SOSIAALISUUS
*entiset kaverisuhteet lähes kaikki poikki
*nykyiset kaverit lähinnä netin kautta, "samanhenkisiä" eli pessimistisiä, ihmisvihaajia
*vaikeaa tulla ihmisten kanssa toimeen
TUNTEET
*anhedonia
*tunne-elämyksien latistuminen
*päällimmäisenä kylmyys ja välinpitämättömyys, ahdistus, negatiivisuus, itsetuhoiset ajatukset ja agressiivinen käytös
AKTIIVITASO
*passiivinen, aina kotona paikallaan
*ei harrastuksia, ei virikkeitä
*kotiaskareet raskaita, laskut meinaa jäädä maksamatta, omien asioiden selvittely (paperisota yms) tuntuu ylivoimaisen raskaalta
On ollut todella rankkaa seurata sitä muutosta, mikä ennen niin iloisessa ja puheliaassa nuoressa miehessä on tapahtunut. Aurinkoisesta hymystä synkkään totisuuteen. Empaattisesta ja huomaavaisesta kumppanista kylmäksi ja eristäytyneeksi jököttäjäksi. Hänen kanssaan ei voi enää oikein mennä mihinkään kun mikään ei tunnu miltään, kaikesta löytyy jotain vikaa ja jos muita ihmisiä on mukana kuvioissa niin aina pahempi. Paljon tulee oltua ja mentyä yksin, ei enää yhdessä.
Suuri vastuu on siirtynyt minulle, kun omien asioiden lisäksi joudun huolehtimaan myös hänestä, mm. laskut. Eikä vain tämä käytännön puoli, vaan se, että minun tulisi jaksaa kannatella häntä tämän kaiken keskellä ja sietää niitä vihanpurkauksia ja sitä yksinäisyyttä, vaikka alan itsekin olla jo todella ahdistunut ja väsynyt tähän kaikkeen.
Tunnetasolla tämä koettelee ylivoimaisesti eniten!
Kyllä se koettelee parisuhdetta ja olen yrittänyt jaksaa olla hänen tukenaan ja sietää tilannetta, koska tiedän hänen olevan masentunut ja miten se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti häneen ihmisenä. Ilman toivoa paremmasta ja uskoa muutoksen mahdollisuuteen en olisi enää tässä. Läheltä mennään, mutta apua yritetään tavoitella, jos joku tulisi myös meitä vastaan tämän tilanteen edessä.
Tunteen heilahtelevat laidasta laitaan, kun muistelen minkälaista ennen oli ja missä nyt mennään.
Masennus on vakava sairaus. Sitä ei yleensä lääkkeillä paranneta, lievennetään vaan oireita. Masennukseen on aina jokin tai joitain syitä. Niitä ei välttämättä itse yleensä tunnista.
Psykoterapia pyrkii löytämään masennuksen syitä ja tätä kautta auttamaan masentunutta. Avun saaminen on vaan todella hankalaa kunnallisella puolella. Tai sitä ei ainakaan saa tarpeeksi.
Mikäli masentunut löytää itselleen sopivan terapeutin, on ensimmäinen askel paranemiseen otettu. Siitä voi sitten alkaa tapauksesta riippuen jopa vuosia kestävä terapia.
Se terapeutti ei sitten saa missään nimessä olla kumppani. Ei ikinä. Monesti masentunut ajattelee juurikin näin. Kumppanin rooli masentuneen kanssa on olla tukena ja kannustaa tarvittaessa. Olla vaan lähellä.
Hoitamattomana masennus tuhoaa ihmissuhteet todella helposti. Kumppani ei vaan enää jaksa.
Minäkään en jaksanut.