Elän erittäin ihanassa suhteessa ja rakastan poikaystävääni mielettömästi ja hän minua. Ongelma on kuitenkin se, että nauttisin mielettömästi ns. pikkuasioista, joihin hän ei kiinnitä huomiota.
Esim. suukottaminen otsaan, hiusten silittäminen, kaulaan koskeminen, halaaminen yms. Siis ihan pieniä juttuja, ohimennen ja "huomaamatta".
Rakkaani ei kuitenkaan tee tätä, vaikka olen siitä joskus sanonut. Tuollaiset pikkujutut ovat mulle kuitenkin tärkeitä ja kertovat huomaavaisuudesta ja välittämisestä. Ja piristävät/ilahduttavat mielettömästi.
Miten saisin kultani panostamaan huomaavaisuuteen?
Esim. suukottaminen otsaan, hiusten silittäminen, kaulaan koskeminen, halaaminen yms. Siis ihan pieniä juttuja, ohimennen ja "huomaamatta".
Rakkaani ei kuitenkaan tee tätä, vaikka olen siitä joskus sanonut. Tuollaiset pikkujutut ovat mulle kuitenkin tärkeitä ja kertovat huomaavaisuudesta ja välittämisestä. Ja piristävät/ilahduttavat mielettömästi.
Miten saisin kultani panostamaan huomaavaisuuteen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pyydä lisää, noin niinkuin ohimennen, ettei mene valitukseksi. Ja sitten pitää aina muistaa kiittää tai muuten poitiivisesti huomioida, kun niin sattuu tapahtumaan.
Koska ohimennen voit vihjata asiasta hänelle, kyllä se siitä tutummaksi tulee ja arkipäiväisemmäksi, ihan varmasti ja kannattaa keskustella asiasta hänen kanssaan. Itselläni oli sama homma kun nyt olen pari unetonta yötä viettänyt niin näen asiat uudessa valossa ja ei tekisi mieli muuta tehdäkään kuin suukotella ja halia tyttöäni :)
tämä: "mitä tahdot toisten tekevän teille tehkää sama heille".. eli kun ite suukottelet ja halit poikaystävääsi niin ehkä hän tajuaa vihjeesi.
Kiitoksia tosiaan vinkeistä. Itse olen kyllä erittäin huomaavainen, halailen ja suukottelen häntä ohimennen jatkuvasti ja pidän siitä. Täytyy alkaa vihjailemaan hieman enemmän tai sanoa suoraan, että mä haluan enemmän suukkoja ja polkea maata. :)
...asiaan negatiivisella aspektilla.
Edellämainitut eivät välttämättä toimi. Itse olen ruikuttanut, anellut, huomauttanut ja pyytänyt ed.mainittuja rakkauden toimintoja jo 8 vuotta, mutt ei. Saan vain vastauksen; miksi minun pitäisi toimia luonteeni vastaisesti? Anna minun olla oma itseni! Kyllä totta, annankin, mutta itse en saa kaikkea tästä suhteesta koska kaipaan hirvittävästi läheisyyttä ja sitä tunnetta että välitetään. Vasta sitten kun itse alan kylmäksi enkä kiinnostu hänen jutuistaan ja lähelläolostaan (lue hänen viihdyttämisestään), aletaan ihmettelemään, että mikäs sulla nyt on?
Vaikea on tuollainen tilanne, kun toiveet eivät kohtaa. Itse olen nostanut kissan pöydälle ja sanonut että minä tarvitsen romantiikkaa ja rakkautta ja hellyyttä ja mikäli hän ei näe vaivaa antaa minulle sitä "oman luonteensa" takia, emme voi muuta kuin erota että saisin tarpeeni tyydytettyä. Minä en aio tuhlata enää vuottakaan ihmiseen joka ei arvosta emotionaalisia tarpeitani vaan elää minä-minä asenteella.
Suhde on hiukan muuttunut (että tässä katsotaan), sain jopa tuliaisen eilen ja hän otti jopa kädestäni kiinni palatessaan viikon reissulta. Ja rakasteli kanssani vaikka oli tosi väsynyt. Taitaa mies tietää, että tällä kertaa olen tosissani. Olen 8 vuotta ollut tosi symppis ja alistuva mutta nyt ihan lähiaikoina kuppini on täytyynyt ja minuun on tullut kovuutta ja itseluottamusta joka taitaa häiritä häntä.
Toivotaan että asia kääntyy parhainpäin. Itse en enää jaksa helliä ja sympatisoida häntä, luulen 8 vuoden jakamattoman huomion riittävän. Nyt on minun vuoroni, vihdoinkin!
Eli ohjeeni että kokeilet sitä kylmyyttä jos ei muuten onnistu. Kyse ei ole riitelemisestä vaan viilentymisestä ja etääntymisestä. Kyllä mieskin tajuaa asioiden arvon ne menetettyään...