Pidetäänkö teillä mykkäkoulua, muututko ivalliseksi, karjutko suoraa huutoa, muistatko myös kuunnella? Miten sinä riitelet, millaiseksi suuttuneena muutut?
Miten riitelet?
white_peony
19385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
ääntäni melko helposti mutta lasten myötä siitä on päässyt eroon, ne kun huutamista pelkää. Mökötys on lapsellista mutta ihan yhtä lapsellista on vinoilu ja vidduilu, ja sen mä ikävä kyllä osaan. Silloin kun mä suutun niin mun kannattaa antaa ittekseni puhista ja murista, se menee kyllä hetken päästä ohi ja sillon osaan taas asioista keskustella suht kypsästi.
kiehahtaa aika helposti, ja saatan sanoa pahastikin, huutamista yritän välttää. Joskus oikein miettii että mitä hit... se rakentava riitely oikein on???
Kun työpaikalla "riitelen" vaikkapa pomoni kanssa, sehän ei virallisesti ole riitelyä vaan kehittävää kritiikkiä ja asioista keskustelemista puolin ja toisin. Niissä tilanteissa olen yleensä aika rauhallinen ja säilytän asiallisuuteni. "Asiat riitelevät, eivät ihmiset".
Yksityiselämässä taasen olen varmaan aivan kammottava riitelykumppani. Pisteliäs. Löydän toisen heikot kohdat. Monesti nuo heikkoudet ovat niitä juttuja joista riita syntyy. Voin haukkua toisen lyttyyn helposti. Nolaan vastapuolen, eikä mua haittaa vaikka tulisin itse nolatuksi siinä samalla.
Kun olen aivan raivoissani, huudan, itken, puhun, aivan kauheita, en välitä tippaakaan siitä kuulevatko naapurit tms. Raivoan kauan. Todella kauan. Saatan tehdä jotain älytöntä. En välitä mistään mitään, silloin ei vähimmässäkään määrin kiinnosta menetänkö kasvoni jonkun edessä tai mitä muut ajattelevat. Väkivaltainen en ole.
Raivokkaiden riitojen lisäksi on tietty pienempiä riitäja jotka sovitaan nopeasti. Eikä noita raivoriitoja usein tule. Mutta silloin kun tulee, minulla on yleensä ollut hyvä syy suuttua. Yleensä välttelen riitatilanteita, mutta kotona tilanteita ei pääse karkuun.
aikuisellekin vaikea asia. Jos oikein raivostuttaa, niin minua ei ainakaan tiiliseinän potkiminen auta. Siihen kun joku keksisi keinon, miten raivonsa saisi kanavoitua paremmin.
riitelijä. Mutta verbaaliakrobaattina pystyn antamaan sanan sanasta.
Kadun kuitenkin heti jos sanon jollekkin pahasti. Eli räjähdän helposti, mutta lepyn nopeasti.
tavallaan sellainen puhdistautumisjuttu. Vähän ku Ajax, räjäytää lian pois.
mä olen impulsiivinen.
En riitele, suuttuessani mykistyn täysin.
Yleensä poistun paikalta.
vai netissä?
esim. parisuhteessa.
jaksa riidellä, saman energiamäärän voi käyttää halaamiseen.
siitä kenen kanssa riitelen. Osaan karjua, osaan olla v-mäinen, osaan jopa hetken mököttää.
mie yritän aluks olla rakentava, pyritään itse siihen ongelmaan. Kuoletan omat tunteeni ja keskityn olemassa oleviin asioihin ja niiden perusteluihin.
Sit jos tää ei tuo tulosta tai miun pitää päästä niskanpäälle niin alan laskee asiasta leikkii vähän ivallisesti... Se kun nostaa toisen kierroksia entisestään... pieniä piikkejä kaikesta mitä toinen sanoo ja sit ku toinen on saanu purkaa pahimman olonsa pois ja tuntuu että riita alkaa laimeta niin vedän siihen sit omat näkökulmat ja kaikkiepäkohdat mitkä sotii minua vastaan. Siihen alotan sellasen syyllistämisryöpyn ja piittaamattomuuden minua kohtaan. Kaikki ne arkistoidut epäkohdat jotka patoan just niitä tilanteita varten. Ryöpytän ihan uhallaki, ärsytän ja alistan.
Sit palaan takasi siihen alkuperäseen aiheeseen. JA suhteutan sen niihin äsken lueteltuihin vääryyksiin jotka mie oon kokenu.
Sit siirryn siihen mykkäkouluun tai gnoraan vaan toisen kokonaan muutamaks päiväks.
mä en tahtois riidellä. Kuulostaa ihan kauheelta! Sulla on käytössä niinku koko riitelyn metodi repertuaari... :/
siks mie vältänki sitä parhaani mukaan. Siitä ei tuu ku paha mieli kummallekki.
Siinä vaiheessa ku minnuu alkaa naurattamaan se toinen niin mie oon todennu että parempi on vaan halata ja kertoo miten kovasti toista rakastaakaan.
Jos se ei auta niin sit jatkaa loppuun saakka.
parempi vaihtoehto se halaus. Joskus vaan tuntuu että sitä omaa kiukkuaan on niin sairaan vaikea niellä. Sit sen purkaa niihin jotka on lähimpiä, joihin eniten luottaa.
Aika pelottavaa, olet pahimmillasi aika täysivaltainen riitelijä mitä ilmeisimmin (kuten minäkin). Tarkoitan että välillä ladataan täydeltä laidalta ja armotta. Tää oli ihan uusi piirre sinussa, kun susta on saanut niin "mukavan tyypin" kuvan. Hatunnosto rehellisyydestä!
ivalliseksi ja karjun.
hitaasti. Niin hitaasti että riitelen enimmät riitani suuttumatta todella. Omasta mielestäni olen aika rakentava sikäli, että vältän loukkauksia, pyrin riitelemään asiasta jne. Jos toinen tahtoo riitelemällä puhdistaa ilmaa, niin se ei mun kanssa oikein hyvin onnistu.
Sitten kun suutun, menen lähinnä mykäksi. Sanat loppuvat, tunteet katoavat, jää vain viha ja mykkyys. Musta ei saa mitään irti.
Onneksi en oo pitkävihainen. Viha menee ohi ja sitten kun lepyn, mulle on lähinnä tärkeintä päästä alustavaan sovintoon tunteiden tasolla. Sitten jatkan asiariitelyä asialinjalla..