Oon 22-vuotias mies ja ihan hyvännäköinen ja muutenkin kunnollinen. Musta kyllä kiinnostuu monet naiset ja haluavat tehdä lähempää tuttavutta, kuten kyllä minäkin, mutta jotenkin ei tunnu koskaan sitten kipinä kunnolla syttyvän. Eli siis kun kiinnostus ja ehkä ihastuskin laantuu, niin huomataan etten ehkä olekaan se elämän rakkaus.
No nyt pitää sanoa, ettei näitä nyt kovin montaa ole tapahtunut, sillä oon aika amätööri naisrintamalla vielä, mutta nyt just tänään sellainen sattui ja jotenkin tuntuu, ettei kukaan voiskaan kiinnostua enempää. Hohhoijjaa.
Mutta onko se kipinän syttyminen kuitenkin loppujen lopuksi aika sattumankauppaa, kun meillä sen naisen kanssa synkkas muuten kaikki muu, mutta kun ei ollu sähköö niin ei. Siis kyllä mäkin sen huomasin, ettei oikeen oo semmosta hohtoa ja tunteiden paloa, kuin joskus on ollut ihastuessani/rakastuessani oikeen kunnolla (3 tai 4 kertaa elämässäni).
Onko musta tullut jotenkin kun en voi tuntea ja mua kohtaan ei voi tuntea? :( Se kysymys painaa nyt mun mieltä.
No nyt pitää sanoa, ettei näitä nyt kovin montaa ole tapahtunut, sillä oon aika amätööri naisrintamalla vielä, mutta nyt just tänään sellainen sattui ja jotenkin tuntuu, ettei kukaan voiskaan kiinnostua enempää. Hohhoijjaa.
Mutta onko se kipinän syttyminen kuitenkin loppujen lopuksi aika sattumankauppaa, kun meillä sen naisen kanssa synkkas muuten kaikki muu, mutta kun ei ollu sähköö niin ei. Siis kyllä mäkin sen huomasin, ettei oikeen oo semmosta hohtoa ja tunteiden paloa, kuin joskus on ollut ihastuessani/rakastuessani oikeen kunnolla (3 tai 4 kertaa elämässäni).
Onko musta tullut jotenkin kun en voi tuntea ja mua kohtaan ei voi tuntea? :( Se kysymys painaa nyt mun mieltä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onko musta tullut jotenkin viallinen, kun en voi tuntea ja mua kohtaan ei voi tuntea? :( Se kysymys painaa nyt mun mieltä.
Ei sussa mitään vikana ole. Joidenkin kanssa on sitä sähköä, "sitä jotain", sitä kipinää, sitä mikä vie jalat alta, saa sukat pyörimään. Joidenkin kanssa sitä taas ei ole vaikka toinen tuntuisi teoriassa ja käytännössä itelleen todella sopivalta kumppanilta, jos vaikka luonne, harrastukset, yleinen ajattelutapa, huumorintaju, ulkonäkö ym. käy yksiin.
Mutta mun mielestä kyllä tuo kipinä ja sähköisyys voi syntyä ajankin kanssa vaikkei sitä heti olisikaan. Mun mielestä pitäisiki viitsiä käydä treffeillä useammankin kerran ihmisen kanssa, joka muuten tuntuu potenttiaaliselta eli juuri nuo äsken luottelemani asiat käyvät yksiin. Se ihastuminen voi syntyä ajan kanssa eikä välttämättä ensisilmäyksellä.
Ajan kanssa syntynyt sähköisyys ja ihastuminen saattaa myös helpommin johtaa pitkään ja tasapainoiseen parisuhteeseen. Kertarytinällä, himon vallassa ja ensisilmäyksellä alkanut suhde voi myös loppuakin yhdellä silmäyksellä. Mutta voi tietty toisinkinpäin käydä. Mutta siis mun mielestä ei pitäis heittää kirvestä kaivoon jos ei heti ekojen treffien aikana pyöri sukat jaloissa jos toisen kanssa muuten tuntuu synkkaavan hyvin.
Olen samaa mieltä. Joskus ihastuminen vie aikansa ja joskus kolahtaa jo 1. katseesta.
1 kerran on käynyt niin, että kolahti välittömästi. Tiesin heti ensisilmäyksellä, millainen ihminen tämä nainen oli ja kolisi kovaa.