Hyvät kanssasisaret ja veljet. Jos olette onnettomia liitossanne eikä mikään apu tunnu auttavan, ei ole häpeä erota.
Itse olen toteen näyttänyt että vanha sanonta;"Ei se vaihtamalla parane" on suuri vale.
Itse erosin 18 vuotisesta liitostani täysin loppuun palaneena ja onnettomana. Vietin yksin ja satunnaisten sankareiden kanssa aikaa reilun vuoden, kunnes eloani tuli rikastuttamaan se maailman ihanin mies. Nyt nelikymppisenä olen onnellisempi kuin koskaan. Vaikka olemmekin olleet kolme ja puoli vuotta yhdessä, olen edelleen kuin teinityttö, rakastunut sydämmeni pohjasta ja täysin hullaantunut tästä miehestä.
En voisi vaatia parempaa.
Uskon että tämä mies saa myös minun parhaat puoleni näkyviin. Edelleen haluan joka ikinen päivä kosketella ja suukotella miestäni, painautua lähelle ja vain nauttia hänestä...
Elämä on kuitenkin niin lyhyt ettei sitä kannata tuhlata onnettomana olemiseen.
Itse olen toteen näyttänyt että vanha sanonta;"Ei se vaihtamalla parane" on suuri vale.
Itse erosin 18 vuotisesta liitostani täysin loppuun palaneena ja onnettomana. Vietin yksin ja satunnaisten sankareiden kanssa aikaa reilun vuoden, kunnes eloani tuli rikastuttamaan se maailman ihanin mies. Nyt nelikymppisenä olen onnellisempi kuin koskaan. Vaikka olemmekin olleet kolme ja puoli vuotta yhdessä, olen edelleen kuin teinityttö, rakastunut sydämmeni pohjasta ja täysin hullaantunut tästä miehestä.
En voisi vaatia parempaa.
Uskon että tämä mies saa myös minun parhaat puoleni näkyviin. Edelleen haluan joka ikinen päivä kosketella ja suukotella miestäni, painautua lähelle ja vain nauttia hänestä...
Elämä on kuitenkin niin lyhyt ettei sitä kannata tuhlata onnettomana olemiseen.
Vastaukset 63
Vanhimmat
juu kyllä se noin aluksi on niin kivaa,mutta kun se arki oikeen tulee velkoineen ja penskoineen niin alkaa se jatkuva napina ja rutina.
Se on sama kun vanhan auton vaihtaa toiseen käytettyyn niin sama natina kuuluu,mutta eri paikoissa..
aloittaja kertoi olleensa uudessa suhteessa 3½ vuotta? On se todellakin jo "vähän" alkua pitemmällä. Ja kun ikääkin on jo 40:n verran, tokkopa siinä enää mitään ihmeempiä vaipparalleja sun muita projekteja aloitellaan.
Sorry vaan, mutta samanlaisessa tilanteessa olevana voin sanoa, että kyllä paranee!
se uusi mies on, minä ainaski olen ihan onnellinen itseni kanssa,onni tulee itsestä ei toinen voi sua onnelliseksi tehdä.
Onnittelut sinulle jokatapauksessa.
Olen jyrkästi eri mieltä siitä, ettei toinen tuo onnea. Totta kai pitää olla ensin itsensä kanssa tasapainossa parisuhteessa, mutta kyllä hyvä kumppani tuo lisää onnea eloon.
Jos saa toisen onnelliseksi tai onnettomaksi... mitä se sitten on???
kestävää,kun täällä lukee näitä palstoja,niin on niin onnettomia ihmisiä,toiset ei saa sexiä,toiset rahaa ja kolmannet ei läheisyyttä.
Ja varmaan olivat suhteen alussa onnensa kukkuloilla,mutta ihmeesti se onni katoaa ja kyllästytään hoitaa sitä onnea,kun siitä on niinpaljon vaivaakin,helpompi hakea taas uusi onni ja alkaa alusta jne....muutamat hakee koko elämänsä sitä..
mulla ainakin vaihtamalla parani,oltiin 7v.yhdessä ja tosi rakastuneita,rakkaani kuoli viime syksynä.kaipaus on suuri ei tule toista yhtä ihanaa.onnittelut teille.
Syvä osanottoni suuren menetyksesi johdosta.
Olen ollut 16 vuotta naimisissa ja meillä on kolme lasta. Suhteemme on todella huono, ollut jo noin 7 vuotta. On kuitenkin vaikeaa erota, koska hyppy tuntemattomaan tuntuu ylivoimaiselta ja pelko taloudellisesta ahdingosta on mielessä. Mieheni nimissä on lähes kaikki omaisuutemme. Lisäksi pohdin, miten ero vaikuttaa lapsiin.
Tiedän kyllä nuo tunteet, kävin ne itsekin läpi miettiessäni eroa.
Itselläni vei kaksi vuotta ennen kuin sain sanottua että haluan erota.
Voin sanoa, että itseni lisäksi lapseni elo on eromme jälkeen vain parantunut. Tottakai heti eron jälkeen pitää tehdä surutyötä, niin lasten kuin vanhempien, mutta sen jälkeen voi nauttia elämästä aivan uudella tavalla.
En siis ketään kehoita eroamaan kevyin perustein, mutta kerroin lyhyesti oman tarinani ja sen miten onnen voi löytää kypsemmälläkin iällä.
Onnea onnistuneesta valinnasta.
Mutta tarinoita on yhtä monta kuin suhteitakin.
Tällä hetkellä en tunne yhtään onnellista ihmistä, oli sinkku, aviossa tai miten tahansa. Jostain syystä kukaan ei tunne itseään onnelliseksi.
Siksi,koska kaikesta on kadonnut tarkoitus.
Elämä on kaikilla vähän lähtenyt kätösistä tai hakuseen.
Ihmiset on voineet todella huonosti jo pitkään.
minä ainakin olen taivaallisen onnellinen. elämä on ihmeellistä - uusperhe, ihana vaimo, viisi lasta, asuntolaina. hyvää pullaa. mitä muuta mies voi toivoa?
alkuperäinen perhe, ihana vaimo, viisi lasta, lainat maksettu, pullan tilalle hyvää leipää.
alkuperäinen perhe, ihana vaimo, kaksi lasta, lainat maksettu, pullan tilalle hyvää leipää.
hei sie ison perheen äiti,näin myöhällä netissä.varmaan sinun omaa aikaa.kuule minua oiken kateus pisti sisuksiin ,kun sanoit,että viiden lapsen äiti.taivaan isä ei antanut meille kuin yhden.mutta ikikiitos tästä yhdestä pojastakin.meillä on myös lainat maksettu,tai totta sanoen hankimme sukumökin minun ollessa ottamassa sydänvilmejä.siihen rahat riittivät.varmaan sinä olet minun kanssa saman henkinen,ennen suukko miehen niskaan,kuin lihava riita.minulla vaan oli silleen että miehen suku vihas minua,kun miehen siskon mies hullantui minuun,vaikka en sitä vanhaa äijää koskaan rohkaissut.17 vuotta vanhempi äijän kääpä.joo,kaikkea hyvää perheellesi ja sinulle.jos kerkeät laita viestiä minulle.
olet pian eronnut,kun nimittelet ihmisiä apinoiksi,taidat suutuksissasi vaimoasikin nimitellä ja jokaisella on oikeus mielipiteeseen.
En ole mikään vanhan sanan kannattaja, mutta eiköhän "ei se vaihtamalla parane" voidaan ymmärtää myös: se on sinun korvienvälistäsi kiinni jos suksi ei luista. Eli turha odottaa että JOKU tulee tekee kaiken puolestasi.
Suomessahan naiset odottavat jonkinlaista unelmaprinssiä mutta 50-vuotiaina heräävät todellisuuteen että he itse eivät ole mitään unelmaprinsessoja. Ja kai samaa voidaan sanoa miehistäkin.
Asiat ovat hyvin paljon omasta korvienvälistä kiinni. En tosin väitä että ero olisi mikään rikos. Tehkää miten haluatte.
Voi hyvä yksinkertaisuus... Lue viesti kunnolla ennen kuin alat vihoissasi rustaamaan vastinetta.
Ei ole kyse siitä että joku tekee kaiken mun puolesta, mutta se mitä on niin mua rakastetaan. Ensimmäistä kertaa mä koen että mulla on mies joka oikeasti rakastaa ja sen myös näyttää.
Ja kuten kirjoitin tuo mies tuo myös minusta mun parhaat puolet esille.
Ero ei todellakaan ole rikos !
Onneksi ihmisillä on valinnan vapaus. Kun vielä ihmiset uskaltaisi sitä käyttää.
miksi sinun pitää kuitenkin todistella onneasi muille?
Ai tänne saakin kirjoittaa vain jos liitosta ei saa rakkautta, jos mies lyö tai käy vieraissa tai jos vaimo pihtaa.
Jos taas joku kirjoittaa olevansa onnellinen se on kiellettyä.
Voi pojat !
kel` onni on se onnen kätkeköön....
Tän kuulee miesten suusta, yleensä miesten suusta, jotka on siis useimmiten yksin ja/tai jätetty:
"Suomessahan naiset odottavat jonkinlaista unelmaprinssiä mutta 50-vuotiaina heräävät todellisuuteen että he itse eivät ole mitään unelmaprinsessoja."
tähän oli lisätty perään, että miehetkin, mikä siis on harvinainen poikkeus, mutta pointti ei ole se tälläkertaa, vaan, että mikä tää prinsessa-juttu on? oikeesti.
Suurin osa suomalaisista naisista kuitenkin omaa ihan tavallisen miehen, siis just suomalaisista ja itseasiassa jos ihan tarkkoja ollaan, kattoo aika suhteellisen paljon kaikkia melko huonojakin vaihtoehtoja, ja sietää aika saakelin paljon kaikkea ihan käsittämätöntä sontaa miehiltään, pettämisestä välinpitämättömyteen haukkumiseen ja jopa väkivaltaan saakka.
Että siis kun mä nyt oon tän useemman kerran lukenut täällä palstoilla, niin, mistä se oikein tulee? Mä en ole huomannut, mutta onko multa siis jäänyt nyt joku asia ihan paitsioon???
Ja joku tulee ja tekee kaiken puolestasi...ÖÖÖ...suomalasista naisista vielä harvinaisen iso prosentti käy töissä, elättää itsensä, monesti perheensä, hoitaa lapset, kodin enimmäkseen, ajaa autoa, aika moni tekee jo nykyään renkaan vaihdot yms. itse, tai sitten ainakin maksaa oman autonsa huoltamisen itse, jne. että minkähän kaiken he nyt odottavat miehen tekevän puolestaan? Vai onko tää nyt näitä juttuja taas, että jos nainen odottaa MITÄÄN mieheltä, ni heti se on nirso prinsessa, jolla on suuret luulot ittestään?
Ja siksi kysyn tätä tästä prinsessa kannalta, että huomattavasti vähemmän naiset leimaavat miehiä. Yleensä he puhuvat enemmän tapauskohtaisesti, ja yleistävät vain sen varran, kun mitä jutun kannalta on tarpeen...(ja kyllä, sanoin vähemmän, ja yleensä jne. en aina, ja kaikki jne. joten en tarkoita tässä jutussa KAIKKIA miehiä enkä naisia) Mutta siis...
Mitä toi meinaa?
Oikee kunnon kierrätystorttu niinku sinä on AINA vastuuttamassa muita omista tunteistaan!
Duunipaikalla sä oot just se mielialatyranni jonka ympärillä saa kulkee varpaillaan ettei vaan pilaa sun päivääsi vaikka 'väärällä' mielipiteellä ja saa sun huonoa puoltasi pomppaamaan esiin.
Parisuhteessa mies saa varoa ettei sun taivaalliset fiilikset pääse lopahtamaan tai sitte on helvetti irti.
Äläkä lässytä rakkaudesta; oot sä sitä ennenki saanu mutta sitte ku sun pitäis rakastaa miestä pyyteettömästi, odottamatta että äijä pomppii sun pillisi mukaan niin silloin alkaa sun ulinasi kuinka rakkaudettomassa suhteessa taas oletkaan.
Naisilla on ylimitoitetut odotukset miestä kohtaan. Elämä on aika samalaista kaikilla, kaikki pyörivät samoissa ongelmissa, siksi ei ole luultavaa, että onnensa saavuttanut sitä olisi täällä jakamassa.
Jos itsellä olisi kuten kaiken kuuluisi olevan, tuskin nytkään kirjoittaisin itsekään tänne mitään.
Eronneet naiset ovat epätoivoisia puntissa riippujia enimmäkseen. Tasapainoisia naisia ei tahdo löytyä mistään, jokaisella on itsetunto-ongelmia plus muuta häikkää taakse jätetystä elämästä.
minä eronnut nainen en enää ikinä ota miestä,pärjään loistavasti omillani,sexiäkin saan paljon enempi kun avioliitossa ollessani.
että sinkku-miehet ovat epätoivoisia puntissa riippujia enimmäkseen.
Itse erosin aikoinaan huonosta miehestäni, ja halusin viettää aikaa sinkkuna sen jälkeen, kun vihdoinkin pääsin miehestäni eroon. Mutta kyllä oli epätoivoisia miehiä punteissa riippumassa, joistakin ei meinannut päästä millään eroon. Monesti valehtelin, että seurustelen....
Suomessa on hyvin vähän "prinsessanaisia", niitä on muualla maailmassa huomattavasti enemmän - eli kulttuureissa, joissa miehen oletetaan elättävän naisen. Näissä kulttuureissa naiset heittäytyvät pikku prinsessoiksi, mutta menettävät saman tien itsenäisyytensä.
Prinsessoista puhuva tekee typerän yleistyksen. Kyllähän tähänkin maahan mahtuu muutama naiivi 50-vuotias nainen, joka edelleen odottaa prinssiä joka tulee ja vie. Mutta kyllä näitä on vain kourallinen.
Ja samoin on miesten laita. On miehiä, jotka kuvittelevat kaikenlaista. Että ovat esim. 60-vuotiaina edelleen kuin mitäkin komeita teinipoikia ja havittelevat itselleen 20-40 vuotta nuorempia naisia...
Olin myös yli 10v todella huonossa liitossa, kunnes lopultakin sain lähdettyä pois.
Minullakin meni runsas vuosi, ennen kuin löysin uuden, paljon paremman miehen. (Olen myös nelikymppinen nainen)
Huonoon avioliittoon ei todellakaan kannata jäädä.
Onnea Sinulle jatkossakin, ja kiitos kirjoituksestasi!
Kyllä sinäkin varmaan nelikymmpisen ikään ehdittyäsi olet nähnyt, että ei aina vaihtamalla parane, koska monet jostain kumman syystä valitsevat aina samanlaisen kumppanin kuin edellinenkin oli. Toiset taas ovat niin kiireisiä onnenhuumassaan, että mennään naimisiin, ostetaan talo ja isot velat päälle, kunnes huomataan, että eihän tämä ole ollenkaan sitä mitä itse ajatteli.
Itse olin nuoruuderakkauteni kanssa 16 vuotta, mutta ei naimisiin menty. Sen loppumisen syynä oli se, että minä luovutin, koska alkoholin käyttö näytteli liian suurta osaa hänen elämässään.
Oltuani vajaan vuoden yksin, tapasin nykyisen mieheni. Minulle kävi kuten sinulle eli tapasin sen maailman ihanimman miehen. Nyt olemme olleet yli 14 vuotta yhdessä, joista 4 vuotta naimisissa ja edelleen olen sydämmeni pohjasta rakastunut. Osaan myös edelleen olla kiitollinen siitä, että tapasimme ja siksi kai voi sanoa, että meidän tapauksessa vaihtamalla parani.
18 vuott
Montako vuotta 18 vuodesta tunsit miehesi maailman ihanimmaksi mieheksi?
Vastaus kiinnostaa kovasti.
Ikävä kyllä joudun vastaamaan etten vuottakaan.
Kun pentuna alkaa seurustelemaan, ei osaa oikein mitään odottaa, kun ei ole mitään mihin peilata suhdetta.
Nyt vasta eromme jälkeen minulle on täysin auennut et millaisia miehiä sitä onkaan olemassa, ja miten vähään suostuinkaan tyytymään vuosikausia. En koskaan edellisessä suhteessa esim. kokenut olevani rakastettu... Se kertoo jo paljon.
Mikähän siinä on kun avioliittojen kohdalla hyvin moni eroaja väittää pitkistä liitoista, etteivät he alkujaankaan rakastaneet toisiaan, tai olleet onnellisia?
Hieman epäilen niitä väittämiä. Onko arki ollut vuosia niin mitätöntä, että unohdetaan kaikki hyvä, jota pitkissä liitoissa on ollut ja mikä on yhteen saattanut?
Onkohan niin, että alitajunta huijaa vähättelemällä ja mitätöimällä noinkin suuren osan elämästä, ettei tuntisi sitä tuskallista syyllisyyttä, jonka jokainen ensimmäisen avioeron tapahtuessa käy läpi?
Jokainen tehkööt omat ratkaisunsa, mutta suositteleminen toisille eroamaan on perin vastuutonta.
Arvasinkin ettei tämä niin mene etteikö joku vedä hernettä nenään aiheesta.
Kuten yhdessä vastauksissani kirjoitin en ketään kehoita eroamaan heppoisin perustein (se on luettavissa myös aloitusviestistä) mutta miksi ihmisen pitäisi kärvistellä suhteessa jossa ei ole onnellinen.
Minä en väittänyt etten olisi rakastanut ex-miestäni suhteemme alkuvuosina! Mutta en ollut liitossa onnellinen. Se pelkästään että rakastaa jotain ei tee onnelliseksi.En myöskään kokenut että mies olisi ollut maailman ihanin mies, siitä kai sekin johtui etten kokenut onnellisuutta.
Tämä oli vain yksinkertaisuudessan minun tarinani!
En ikinä menisi neuvomaan heitä eroamaan. On paljon liittoja, jotka elätään vaikeuksineen kaikkineen.
Sinun onnellisuutesi on sinun onnesi, mutta miksi ihmeessä panostat ajatuksiasi muiden kärvistelyihin?
Joku ei taida täsmätä sinunkaan elämässäsi.
Pelkkä tarinasi olisi riittänyt ilman suositteluja siitä, kuinka toisetkin voisivat tehdä ratkaisuja sen perusteella, että sinä olet onnistunut valinnoissasi.
Missä kohtaa näitä suositteluja esitettiin mä ku en niitä löydä.
onni kukoistaa nyt, olin myös rakkaudettomassa liitossa 19v, teininä alettiin seukata, ja sit avioon ja velkaa, ja lapset. no ukko kävi vierailla jo ekan lapsen saatuani, ja sitä jatku vähänväliä, en osannut lähteä lapset pieniä ja velkaa.
Mutta ukon viimeinen salarakas kun tuli, niin sitten repäisin itseni ulos.
yksin olin 3v ja sitten elämääni tuli sielunpuolikkaani, kahden vuoden seurustelun jälkeen avioon ja ollaan 50 vuotiaita, velattomia ja tenavat aikuisia.Tietysti nyt helppoa kun ei ole velkaa ja pieniä lapsia,ja hyvät työt sekä terveys. Rahaa saa käyttää reilusti omiin tarpeisiin.Elämä on tosiaan ihanaa toivottavasti saadaan olla terveinä ja nauttia sekä rakastaa toisistamme pitkään.....
että vaihtamalla paranee ja ei kantsi kärvistellä.....
No kannattaako kärvistellä jos kerta ahistaa.
Musta täs ei ole yhtään innostettu muita eroon vaan ainoostaan kerrottu et joskus ero on oikee vaihtoehto.
Mulla samoin, eikä kaduta !
Muutamia kertoja on tullut rakoilevia liittoja tuettua kestämään karikot. Usko tai älä, jotkut toimivat niinkin päin ja jotkut liitot lähtevät jopa uuteen kukoistukseen pienellä henkisellä tuella.
Lapsetomilla pariskunnilla ei tietysti ole yhtä paljon menetettävää eroissa, joten niissä tapauksissa ei liialliseen yrittämiseen kannata ryhtyä. Avainlause on siis:
Anna lapselle ehjä koti!
Avainlause on: Anna lapselle väkivallaton ja riidaton koti jossa lapsen on turvallista kasvaa !
Se että vanhemmat eroaa ei todellakaan ole lapselle välttämättä ollenkaan se huonoin vaihtoehto.
Minkä mainitsit. Suurin osa eroista on aikuisen kevyesti ottama asenne elämää kohtaan. Vai miksi niin moni peuhaa aina välistä exien kanssa edelleen samassa sängyssä?
on kyllä järkevää kehoittaa eroamaan. Jos itse kärsii huonosta avioliitosta, eikä siihen ole saatu parannusta millään keinolla, niin ero on paras vaihtoehto. Miksi pilata elämänsä huonossa avioliitossa? Varsinkin jos rupeaa olemaan jo henkisesti aivan loppu, ja ehkä saa jo itsetuhoisiakin ajatuksia.
Miksi silloin ei antaisi itselleen mahdollisuutta tulla onnelliseksi?
Huono tekosyy on se, että ei erota lasten takia. Lapset ne juuri eniten kärsii vanhempiensa huonosta liitosta.
Miksi jotkut ottavat asiakseen kehotella yhtään mitään? Olitko kehottamassa aikoinaan naimisiinkin?
ET OLLUT NIIN, mutta nyt koette asiaksenne kehotella yhtä jos toista eroamaan.
Haloo?
sitten parempi tappaa itsensä, kuin erota?
Minun mielestäni ero on parempi ratkaisu tilanteesta poispääsemiseen. Ja lapsille jää molemmat vanhemmat eloon.
perhettä, joissa lasten elämä on huomattavasti parantunut avioeron jälkeen.
Ja tunnen muutaman aikuisen, jotka ovat kertoneet, että melkein koko lapsuutensa he toivoivat, että heidän vanhempansa eroaisivat.
Sen voin sanoa, että vaihtamalla mikään muu ei muutu kuin ääni!! Kaipaan entistä vaimoani.
Sulla vaan on sit käynyt huono tuuri.
Yleensä jos vanha liitto on ollut huono, syyt siihen tiedostaa ja uutta kumppania hakiessa osaa ajatella asioista ja toisen ominaisuuksista erilailla.
Niillä ei mene hyvin uuden naisen ja sen lasten kanssa. Rakastan miestä vieläkin, mutta takaisin en ota. Hyvä mieshän se oli, mutta mitäs lähti.
nyt huonompaan vaihtaa ,yleensä aina parempaan.....
tarkoittaa aloittajan mukaan 26.400 onnellista ihmistä vuodessa lapset päälle?
miksi kansa sitten on onnettominta kuin on koskaan ollut?
alkoivat lisääntymään huimasti. siitä asti lukumäärä on pysynyt tasaisena, mutta samaan aikaan ihmiset alkoivat voida yhä pahemmin.
voisiko tästä päätellä jotain?
syntyneet ovat eläneet yltäkylläisyydessä,ja aika moni on saanut kaiken mitä vanhemmilta pyysivät.Ei osata käsitellä pettymyksiä ja mitään ei jakseta odottaa, mulle vaan kaikki ja heti.
Myös yleinen trendi on äärettömän itsekästä minä,minä ja mulle.
Rahaasioiden kanssa monella sama juttu,jollei ole rahaa niin hyvä kun on keksitty luottokunta.
Sama avioliitoissa mennään enempää hakitsematta,ja kun tulee vaikeuksia tai tylsää,niin parempi erota kuin hoitaa ongelma.
Tietty työelämäkin on pätkiä sieltä ja täältä,ei tässä yhteiskunnassa ole mikään niin pysyvää,eletään hetkissä ja siten,että pitää aina olla kivaa...
tekee elämän mielenkiintoisemmaksi.
aikaa kunnes taas kyllästyy ja haluaa vaihtelua,ei sitä nyt yhen kaa viitsi kauaa olla...kun ei ole mikään pakko..
Miksi nyky yhteiskunta voi sitten huonommin kuin koskaan ennen? Avioerojen määrä on suuri, ja eikä kovinkaan monella uusioperheellä mene hyvin. Varsinkin jos uusi suhde on alkanut salasuhteena. Ei ainakaan suurilla avioerojen määrällä, ja puolison vaihtamisella ole mitään tekemistä onnen kanssa.
Siis tarkoitukseni oli kertoa, että joskus voi käydä niinkin että ero kannattaa, ja että sitä voi löytää onnen myöhemminkin.
Myönnän tehneeni yhden virheen kirjoituksessani. Otsikon olsi voinut muotoilla järkevämmin.
Ensinnäkin, en halua ottaa kantaa yhteiskunnan pahaanoloon, kun tarkoitukseni oli vain kertoa yksi pieni tarina onnesta. Minulla ei todellakaan ole vastausta siihen miksi ihmiset voivat huonosti. Mutta heitän ilmaan että voisiko se osin johtua siitä, että kotona on paha olla....
Minulla kun on kotona hyvä ja onnellinen olo, niin muut vastoinkäymiset eivät tunnu ylipääsemättömiltä.
Minä en myöskään hyväksy pettämistä missään mittakaavassa. Olen sen suhteen, jopa erittäin tiukkapipoinen, mutta en ota kantaa siihenkään voiko salasuhteesta alkanut romanssi kestää... Tosin uskoni on vahva siihen, että jos pettää edeltäjää, miksi ei pettäisi myös uutta.
ja kyllä puolison vaihtamisella voi todella olla tekemistä onnen kanssa. Minusta on käsittämätöntä edes väittää moista. Minä kun olen sen kokenut.
Onni tulee siitä että joku aidosti rakastaa ja sen myös näyttää. Onni tulee riidattomuudesta.
Onni tulee yhdessä nauramisesta.
Mitään noista en kokenut edellisessä, pitkässä liitossani. ja nyt koen.
Älä väheksy sitä, mitä toinen ihminen voi tuoda elämääsi !
Miten perustelet tuon jos suhde on alkanut salassa niin se ei tule kestämään? Miksi luulet ettei uusioperheillä mene hyvin? Kerronpa sinulle uusioperheen äitinä, se toimii just niin hyvin kuin siihen jokainen jaksaa panostaa! Siihen tarvitaan järkevät aikuiset(EXÄT JA NYKYISET) jotka osaavat keskustella toistensa kanssa lastensa asioista! Ja näitä järkeviä aikuisia on tosi harvassa.
Perusteleppa Karppa vähän väitteitäsi!!!
uusioperheet hajoo vielä noopeemmin kun tavisperheet.
Salasuhde juu,jos kerran pettää niin vaikeuksien tullen on taas helppoa pettää.
Niinkuin itsekin sanoit järkeviä kasvattajia on harvassa.
on todella harvassa... se kyllä tiedetään. Ja sikshän ne uusioperheet just hajoo kun ei osata ajatella asioita kaikken kannalta...
Mutta mihin perustuu väittämä jos on pettäny kerran niin pettää vastakin???? Minkä laisia tilastoja siitä on tehty?
ainakin seitsemän uutta suhdetta joissa suhde on alkanut pettämisellä. Neljä näistä on naista, ja kolme miestä. Ja kaikissa, siis KAIKISSA uusissa suhteissa on taas petetty uutta puolisoa, niin että joko tämä sama pettäjä pettää, tai hänen kumppaninsa pettää, tai molemmat pettävät toisiaan.
Se tilasto pitää paikkansa, että 12,5% petoksella alkavista suhteista kestää.
5. avioliitto kestää sinne asti minne kuuluukin eli : kunnes kuolema meidät erottaa
4. avioliitto kestää sinne asti minne kuuluukin eli : kunnes kuolema meidät erottaa
laitoin vahingossa 5. oikeesti 4. piti laittaa.
anteeksi virhe
Joillekin voi ero olla uuden paremman elämän alku, mutta ei välttämättä kaikille ja sitten taas toiset ei taas ehkä ymmärrä että jotain voi olla suhteessa pielessä ennen kuin heidät hylätään ja on pakko jatkaa yksin eteenpäin. Itse tulin petetyksi avoliitossa reilu 6 vuotta sitten, kun olin 8.kuulla raskaana ja ei se jätetyksi tuleminen todellakaan autuudelta tuntunut, varsinkaan kun oli kirkko häitä varten varattuna, uusi omistusasunto, 7 ja puoli vuotta seurustelua takana ja 4 vuotta avoliittoa sekä 2 vuotta vanha koira, jonka mies uhkasi viedä lopetettavaksi jos en ottaisi. Ja mies muutti suoraan naisen luo, jonka kanssa oli mua pettänyt, niin ja lastakin oli yritetty jo jonkin aikaa, oli keskenmeno takana ja idea lapsen hankinnasta tuli ihan ensin mieheltä, että tuli kyllä hieman puun takaa tämä ero.
Maailma romahti, toisaalta oli onni että olin raskaan, muuten ehkä olisi ollut vaikeampi jatkaa eteenpäin.
Vajaan vuoden kiertelin kerran kaksi kuussa sinkkuna yöelämää, kunnes törmäsin aviomieheeni noin vuoden kuluttua erosta ja tämän miehen kohtaamisen myötä vasta ymmärsin minkälainen parisuhde voi olla ja huomasin että olin aiemmassa suhteessa huomaamattani tyytynyt liian vähään, kun en paremmasta tietänyt.
Nyt minulla on ihana mies, jota rakastan päivä päivältä enemmän ja toivon että hänkin tuntee rakkauteni ja huomaa kuinka arvostan häntä, saan olla vapaasti oma itseni ja ensimmäistä kertaa elämässäni psyykkiset ja fyysiset rakkauden tunteemme näyttävät käyvän täydellisesti yhteen.