vallan mahdottomasti muualta muuttaneen exäni nykyistä vaimoa (heillä järjestetty avioliitto), ja heille molemmille sopisi se, että minä ottaisinkin tämän vaimon kaikin tavoin omakseni, mutta kun itselläni on sellainen kummallinen moraalinen päähäpinttymä, ettei naimisissa olevaan kertakaikkiaan saa koskea kukaan muu kuin aviopuoliso, eivätkä he voi erotakaan, kun suvut vetäisivät todella todella pahasti herneen nenään jos niin tekisivät...ARGH!
apua mitä tehdä
kun himoitsen
10809
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
että jos molemmille puolisoille asia sopii, kun siitä avoimesti keskustellaan, ni ongelmaa ei ole? Jos heillä on "avoin suhde", mistä sinulle moraalinen ongelma?
himoitset exäsi nykyistä vaimoa, siis oletko nainen ja himoitset naista, vai?
Tai oletko ollut aiemmin liitossa miehen kanssa ja olet itsekin mies mutta nyt himoitset naista?
Halooooooooo......tuota ei usko kukaan, et osannut edes uskottavasti kirjoittaa. :)
jolla on joku kumman päähänpinttymä vihkivalojen pyhyydestä.
että miten sitten en enää ole naimisissa sen miehen kanssa jos vihkivalat ovat minulle niin pyhät, mihin vastaan, että itselleni uskollisuus on sen verran tärkeätä, että en pystynyt liittoani jatkamaan kun mieheni jäi toisen kerran kiinni pettämisestä. (fool me once, shame on you, fool me twice, shame on me, tiedetään, mutta kerrasta voi vielä keskustella ja yrittää päästä yli, kahdesta mielestäni ei) Ja ennenkuin joku heittää tähän sitten kommentin että muka toistan stereotypiaa että ulkomaiset miehet ovat pettäjiä, ni tiedän tasan tarkkaan ettei ongelma ollut miehen kulttuuritaustassa vaan tämän nimenomaisen yksilön omassa suhtautumisessa uskollisuuden ihanteeseen ja hänen omassa tavassaan ilmaista seksuaalisuuttaan.
nyt ymmärrän kirjoituksesi, olet siis bi.
Kerro vielä miten tämä exäsi uusi vaimo kokee sinut? Tunteeko hänkin vetoa sinuun?
Mitä meinaat tehdä?
Ja tuo miehesi pettämisjuttu, on aivan oikein että erosit, itselleni yksikin kerta olisi liikaa.
Juttusi on aika mielenkiintoinen, pidä meidät ajan tasalla.
Toi sun tilanne on niin yksinkertainen kuin vain voi olla. Se on peräti niin yksinkertainen, ettet ehkä halua sitä itse hyväksyä. Tilanne on se, että arvosi ja halusi ovat ristiriidassa. Nyt sinun vain täytyy päättää seuraatko arvojasi vai himojasi. Kummat ovat sinulle tärkeämpiä? Arvojen noudattaminen ei ole aina helppoa, mutta siinähän se ihmisen todellinen luonne mitataankin. Teot määrittelevät ihmisen, eivät sanat.
Et voi syödä kakkua ja säästää sitä. Jos päätät seurata halujasi, on edessäsi arvojesi päivittäminen. Eli silloin on laitettava reilusti ihanteet kakkossijalle ja omat kulloisetkin mielihalut ykköseksi. Samalla joudut varmaankin ikävä kyllä päivittämään minäkuvaasi raadollisempaan ja itsekkäämpään suuntaan. Tämä ei ole harjoitus, vaan todellisen valinnan paikka.
siis todellakin tuntee vetoa minuun,niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla, ja myös asuisi mieluummin pysyvästi minun kanssani kuin aviopuolisonsa kanssa, mutta kun hän on kuitenkin naimisissa oleva nainen, ja minä olen aina pitänyt niin maan ehdottomana sitä, että minun partnerini, oli kumpaa sukupuolta tahansa, ei saa olla naimisissa toisen kanssa... Olemme kyllä keskustelleet seksiasioista varsin runsaasti, ja heidän kulttuurinsakin sallisi nuoren naimisissa olevan naisen saavan ihan käytännön opetustakin toiselta, seksiasioissa kokeneemmalta naiselta, mutta kun kyseessä ei minun puoleltani ainakaan olisi mikään "valmennus aviomiestä tyydyttämään" vaan ihan oikea suhde, ja tämä ihastuksenikin siis haluaisi oikeasti muuttaa asumaan minun kanssani, niin siinä mennäänkin ilmeisesti jo selvästi yli sen, mitä kulttuurissaan tarkoitettiin, ja joka tapauksessa kyse oli siis minun henkilökohtaisesta moraalisesta dilemmastani eikä varsinaisesti toisen kulttuurin asettamista rajoista, eli ARGH!
Halut vastaan arvot. Itse koen avioliiton tarkoittavan ettei muita samanaikaisia suhteita pidä olla, toiset kokevat ettei asenteessani ole mitään mieltä, kun minä en itse kuitenkaan ole se, joka tässä on uskollisuutta vannonut, eikä uskollisuus ole kummallekaan avioituneista lainkaan niin merkittävä kuin minulle. Toisaalta tunnen aivan älyttömän voimakasta vetoa, niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla tähän naiseen, joka muuten ei saanut itse valita aviopuolisoaan, tai edes sitä, meneekö ylipäänsä naimisiin vai ei.
Ollako yhdessä vai eikö olla, kas siinäpä kysymys.
Kumpi on elämässä tärkeämpää, halut vai arvot? Nykyään vaikuttaa siltä, että yhä enenvässä määrin halut. Tehdään mikä milloinkin parhaalta tuntuu ja selitellään sitten jälkikäteen itselle homma parhain päin. Arvot ja ihanteet ovat usein siitä ikäviä, että ne eivät anna välitöntä tyydytystä. Tehdä se, mikä on oikein on monesti varsin vaikeaa ja epämukavaa puuhaa. Pahimmillaan jopa hengenvaarallista. Siispä aikamme superyksilön arvot voi usein summata: hedonismia, egoismia ja nihilismiä. Whatever, anythig goes, kunhan mä vaan saan mitä mä haluun. Ei kovin kaunis kuva.
Sukuko ei vetäisi herneitä nenään, jos sinä ottaisit tämän vaimon... tosin että silloin heidän olisi erottava. Erittäin monimutkaista.
Mistä kulttuurista on kyse? veikkaisin, että aasian puolelta mutta en tarkemmin osaa sanoa.
Jos olet pettänyt exääsi (?) luulisi sinun voivan ajatella avioliitosta, etenkin aviolitosta joka ei täytä länsimaisen rakkausavioliiton normeja, hieman vapaammin. Jos sinä sekä tämä toinen nainen haluatte toisianne ja exäsi on sitä mieltä että se on ok ja tietää asian niin, mikä kumma teitä estää ainakin kokeilemasta seurustelua.
Naismisiin tai mihinkään viralliseen yhteyteen ehkä ette suvun takia voi koskaan mennä (jos miehen pitää olla naimisissa ja nainen myös tämän miehen kanssa, kuten sanoit).
Itse en ehkä ole bi mutta olen ollut nyksäni exän kanssa (nainen) (mutta ei meillä ollut erikoisia haluja saati rakkautta kunhan vain kokeilin) ja nyksä tietää sen kyllä mutta muutenkin olen joutunut muokkaamaan arvojani monesti ja tekojeni kautta nähnyt koko normien ja arvojen teennäisyyden ja rakenteellisuuden (sitä prosessia en tässä nyt selosta, palstalla olleet tietävät kyllä ja se hiljainen tieto riittäköön)
Aivan kuten heteroseksuaalisuuskin on vain rakennettu "arvo" ja normi myös avioliitto on sitä ja etenkin järjestetty avioliitto on sitä. Oikea arvo on rakkaus mutta sinun pitää selvittää itsellesi ja tälle kohteellesi onko se mitä tunnette rakkautta vai pelkkää himoa. Syntyykö halusi/halunne siitä, että et voi saada tai et periaatteessa voisi saada tätä naista (rikkomatta moraalin rakentuneita arvoja).
Itse luulen, että yrität olla vähän "tekopyhä" puhuessasi avioliiton rikkomattomuudesta (jos itse olet pettänyt, by the way, niin olen minäkin ja asian on miehen tiedossa eikä sieltä pois mene, myös tämä asia liittyy oman minän muokkautumis prosessiini ja normien tekopyhyyteen ja olemattomuuteen). Sinua enemmänkin vaivaa se mitä exäsi ja tämän naisen suku kokee tämän asian (vaikka suku on kaukana heihin pidetään monissa kulttuureissa tiiviisti yhtä ja monet asiat ovat vanhempien päätöksen vallassa vielä vanhempanakin ja toisessa maassa asuttaessa)
voit pohtia myös sitä, olisiko tilanne eri jos olisit mies?
itse näkisin tuossa ongelmana vain mahdolliset sukulaiset ja muiden mielipiteen. jos sinä ja tämä toinen nainen haluatte toisianne ja avioliitto on järjestetty eikä mies loukkaannu, jos kosket hänen "vaimoonsa", niin eihän teillä ole kuin moraalinen ongelma ja se ongelma tuntuisi olevan vain sinun päässäsi, sinun rakennetuissa arvoissa.
Selvitä nyt vaikka aluksi miten tämä kyseinen avioliiton arvo on rakentunut. Mieti miksi sinä et saa koskea tai katsoa ihmistä joka on toisen oma vain paperilla mutta jonka sydän kuuluisi sinulle.
Mieti suhteenne laatua ja sen pysyvyyttä. kuka sen kieltää, sinä itse, yhteiskunta vai Jumala vai joku muu?
Mieti sitäkin, että jos saisit tämän naisen olisitko hänen arvoisensa ja olisiko se mitä olette kokeneet (suku otti herneet nenäänsä jne. keksi itse mikä olisi pahinta) sen arvoista, että hän nyt on siinä ja te olette yhdessä.
Mieti mahdollisen suhteenne pysyvyyttä ja kaikkea sitä mitä olet valmis toisen vuoksi tekemään ja mitä hän on valmis tekemään sinun vuoksesi.
Toivon että saisit haluamasi ja tulisit onnelliseksi tai ainakin toivon että vaikka päätyisitkin siihen että et ole tarpeeksi tai hän ei ole tarpeeksi niin tulisit edes onnelliseksi sillä sitä minä toivon itsellenikin ja yleisesti ottaen kaikille ihmisille (joiden onni on rakkaudessa ei toisten tuskassa ja kärsimyksessä).