Nyt on 1viikon tauko seurustelusta tyttöystävän kanssa ja kyllä riipasee niin perkeleesti koska sain juuri asiani kuntoon ja kerrottua hänelle kaiken mikä on minua painanut. Molemmat rakastetaan toisiamme hyvinkin paljon mutta minä typeränä olen aina jotain onnistunut möhlimään, kunnes nyt kun on omat asiat reilassa niin joudutaan tauolle. Eisiinä mitään kunnioitan kyllä tyttöystävääni mutta eiperkele että pelottaa että miten käy? toivon totisesti että suhde jatkuisi koska nyt olisin valmis muuttamaan hänen luokse lopullisesti ja olemaan muutenkin hänelle mies. Mutta epävarmuus kalvaa vieläkin kun en tiedä miten käy, keskusteltiin kunnolla illalla ja sain sanottua kaikki asiat mitkä minua painoivat, ja hän kuunteli ja kertoi oman kantansa asioihin. Nyt sovittiin että viikko ilman mitään yhteydenottoa ja hän soittaa ensiviikonloppuna, ja kertoo mitä on päättänyt. Eisiinä mitään mutta pelottaa niin perkeleesti ja koko ajan tekisi mieli soittaa, laittaa viestiä mutta en kehtaa koska möhlin takuuvarmasti tämän homman silloin. En voisi kuvitellakaan eläväni ilman häntä ja nyt kun sen pystyn näyttämään niin todella haluan myös sen tehdä. Kiitos teille oli pakko saada purettua tämä jonnekin :)
apua
lonely
251117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Että näin... olin samassa tilanteessa jokunen hetki sitten! Tottakai tuli itestään syytä etsittyä, kun oli kerran ite muninu hommat siihen pisteeseen... Kokemuksesta voin sanoa et rauhallisesti, vaikka kirvelee, kun piru polttais persnahkaa. Jos kerran kunnioitat emäntää noin paljon, ni anna sen miettii rauhas. se tulee takas jos se oikeesti rakastaa sua, ja siitä sille tuntuu.... Mut, varaudu silti pahimpaan... mä en sitä tehny, ja kun mamma sitte ilmesty takas, ni sillä oli mukana muuttoauto. :( Sen jälkeen muuten kirvelee vieläenemmän, ja vähän vielä lisää!!
saan tämän viikon kulumaan? tekee kipeää ajatellakin että vasta viikon päästä kuulen hänestä uudelleen. Mutta tyhmä kun olen niin nyt sitä huomaa miten tärkeä toinen on kun on hänet melkein menettämässä! Uskon että pari päivää on vaikeita mutta luulen että tuossa ma ti akselilla ajatukset selviävät ja pystyn jopa miettimään itsekin tätä asiaa. Mutta miten jos olen koko ajan siinä toivossa että hän suostuu jatkamaan ja antaa minun näyttää mihin oikeasti kykenen suhteessa, niin hän ei päätäkään jatkaa? koska en osaa kuvitella itseäni kenenkään muun kanssa. Viikkokin ilman mitään yhteydenottoa on yhtä helvettiä. Todellakin rakastan häntä ja oikein syvästi ja hän myös tietää sen, ja hän rakastaa myös minua. Sen me molemmat tiedämme että tunteemme ovat selviä. Haluaisin vain niin palavasti nähdä hänet..
Samaa mietin aikanaan itsekin että millä Hel...tillä tän ajan sais kulumaan, kun tuntu et kello lähti takoperin tikittämään! Sitä yritti miettiä jos jonkin näköstä oheistoimintaa, siivouksesta, Iltakaljalle lähtöön, mut mikään ei vienyt ajatuksia muualle ja aika tuntu tappavan pitkälle... ikäänkuin olis osannu tehdä kaiken pirun nopeesti.. Huono esimerkki tai ei, mielipiteitä on monia, mutta itse ratkaisin asian seuraavasti. Otin tyttöystävän kuvan taskusta käteeni ja läksin kävelylle ilman tietoa päämäärästä, siinä tuli katseltua kuvaa ja ajateltua asioita eteenpäin. Mitä tekisit toisin jos voisit... arvaan ... nyt voisit sanoa kaiken... Välillä tuli itkettyä ikävää, välillä naurettua yhteisiä hauskoja hetkiä, jne jne.
Tuntu uskomattoman pahalle miettiä tommosia ja olla yksin, mut aika meni ainakin nopeemmin kun sen kulkuun ei kiinnittänyt mitään huomiota?
Niin en usko että aika sen nopeemmin menee jos koko ajan mietin vaan sitä.. mutta pitäisikö minun soittaa alkuviikosta taijotain? koska tuntuu etten saa itsestäni mitään irti ellen jotain kuule hänestä? tiedän että jos hän päättää antaa minun yrittää vielä, ei tule pettymään koska en ikinä halua kokea tämmöistä tunnetta enään. Jotenkin ei vaan kiinnosta tehdä juuri mitään olen vain ja pyörin ympyrää suunnilleen, kahteen yöhön en ole nukkunut juuri 5h enempää ja syönyt en ole mitään kahvilla pärjäilen. Se on helpottanut asiaa koska olen saanut puhua asiasta muidenkin kanssa, lievittää edes vähäsen tätä tuskaa.
Kiinnostuksen puute mihinkään tekemiseen kuulostaa tutulle. Ja jos sille tuntuu ni kilauta ihmeessä hänelle, jos ette kerran oo sopinu mitään et annat hänen olla rauhassa? Auttaa, luulisin näin, ainakin hetkeks?
Tuskaa ja sydänsäröjä ei paranna kun aika, tiesit varmaan. Koita nyt kuitenkin ikävältäs hyvä mies syödä, olo on muutenkin heikko, sen tiedän kokemuksesta..
Joo tässä sulle / teille mietittävää, Jos ja toivottavasti kun päätätte jatkaa, kaunista tarinaanne.
"Älä koskaan väheksy kumppanisi heikkouksia, sillä ilman niitä hän olisi saanut paljon sinua paremman."
että yrittäsin olla viikkoon laittamatta mitään viestiä, eli perjantaihin asti. En tiedä pystynkö koska ikävä riipii jo nyt ja illat on kaikista pahimpia. Tuntuu että pakko jotenkin ottaa yhteyttä, mutta en haluais koska sovittiin että ei laiteta, en tiedä pilaisinko sillä jo koko homman. Jos pystyisin pari päivää olla ottamatta yhteyttä ja sitten soittaisin? koska tähän mennessä joka ilta on tullut hyvänyönviestit rakkaudella ja nyt ei tule niin yöt ovat vain sängyssä pyörimistä. Pahinta tässä on juuri se että 4vuoteen en ole ollut yksin ja nyt joudun olemaan, ja viikkokin on yhtä tuskaa. En tiedä kestänkö? mutta puhuminen auttaa aina ja tiedän että kun hän soittaa niin puhumme taas tilanteesta että peli ei ole vielä menetetty. Ja jos asiat menisi niinkuin hartaasti toivon,lähtisin hänen mukaansa. Kaikkein raastavinta tässä on epävarmuus ja kun en tiedä mitä kultani ajattelee, jos soitan ym. se voi tuntua tungettelevalta koska sovittiin ettei yhteyttä pidettäisi viikkoon. Apua :(
Vaikka kuinka hajottais´, ni koita taistella pahoja sormia vastaan jotka hapuilevat puhelinta, kun ikävä on kovimmillaan ; yleensä just illalla.
ite soitin vaik oltii sivittu. Läyryttiin niitä näitä, tilanteesta ja kuinka jouduttiin siihen. ISO virhe, kun kuuli äänen joka rauhoitti, niin kaikki muu hävis mielestä.
Ja kun ei oltu tahoillamme, tarpeeksi mietitty asioita, niin peli oli selvä.... ei tasapeliä, vaan selkään 6-0. :(
Nyt sitten mietin, miks soitin, miks en tehny niinku oli sovittu??? Näytin siis selvästi että en osaa muuttua.. Haavat on revitty auki, ja surun ja raastavan tuskan kovettaman ulkokuoren alla lymyää pelokas, siipensä polttanut mies, jolla sanat jotkaa tulevat sydämestä ovat se ase jolla hänet riisutaan puolustuskyvyttömäksi.
Raastavimmankin epätoivon ja epävarmuuden edessä muista kuitenkin, että se, jolle olet luvannut muuttua on se joka sinut nostaa takaisin maanpäälle tai hukuttaa takaisin synkkyyteen joka rienää sydäntäsi juuri nyt.
apua, sitä itsekin mietin että jos ollaan sovittu että ei viestejä yms. niin pakko siitä on pitää kiinni kynsin ja hampain, koska niinkuin sanoit niin jose että en viestaile jos niin sovitaan tarkoittaa että olen kykenevä muuttumaan. Ja tällä hetkellä haluan vain että tyttöni huomaa sen myös että pystyn muuttumaan.
Ja siis kun tyttöni soittaa viikonpäästä niin peli ei ole vielä menetetty koska hän luultavasti tulee paikkakunnalle silloin, ja minäkin pistin kalenteriini vain merkinnän hänelle, vain ja ainoastaan. Eli meillä on aikaa selvittää vielä tämä. Oikeastaan sovittiin jo toissailtana että tauko, mutta silloin oli seuraavana iltana pakko soittaa ja se sopi myös hänelle koska jäi niin epäselvä olo asiasta, kumpikaan ei tiennyt että missä mennään. Nyt ollaan puhuttu ja nyt sitten mietitään asioita. Totesimme yhdessä että olisi tosi sääli heittää 4vuotta menemään tämän takia, ja jos haluan että tämä jatkuu niin se riippuu minusta koska nyt olen saanut pääni puhki mietittyä asioita ja olen entistä varmempi tytöstäni että häntä tulen rakastamaan päivä päivältä enemmän.
Ja sen eteen aion myös tehdä töitä että hän ei enää tunne epävarmuutta. Sovittiin että hän soittaa silloin jokatapauksessa minulle, eli viikko pitäisi saada menemään. Ärsyttävää koska tähän mennessä viikot ovat vain humisseet ohi ja hyvä että ajanlaskussa pysyi mukana, nyt elämäni raastavin ja hitain viikko on menossa :(
Kyllä se siitä, murheita on ollu kaikilla maailmansivu, ja vaikka tällähetkellä olo onkin ku kaleeriorjalla, niin siitä huolimatta meidän huolet (mitenkään vähättelemättä)on kuitenkin aikaste pieniä...??? vai.
Suomalainen mies kun kuitenkin aina on omannut menttaliteetin "läpi vaikka harmaan kiven", eikö se jo velvoittaisi meitäkin? jatkamaan taistelua.
Kyllä mieskin (oma mielipide) saa itkeä kun sille tuntuu.... ainakin se osoittaa sen että ollaan vaan ihmisiä, ja meilläkin on tunteet.
Joten pidä lippu korkeella, sillonkin kun oikein latistaa. Koska sulla on pullat sen verran hyvin uunissa kuitenkin et teijän juttu saa vielä jatko-osan:).
no viikon päästä ollaan jo huomattavasti viisaampia että tiedetään missä mennään. Kuitenkin kun rakastetaan toisiamme, minulla vain on ollut ongelmia muutenkin niin en ole tunteitani tajunnut näyttää kunnolla, mutta nyt omat henk.koht asiat reilassa niin haluaisin kyllä kohdistaa kaiken tarmon tyttöystävääni ja tämän hänelle kerroin. Toivottavasti hän uskaltaa antaa minun yrittää näyttää mihin oikeasti pystyn parisuhteessa.
Tästä puhuminen kyllä helpottaa huomattavasti ja luulin että olen ainoa kuka olisi pinteessä. Valitettavasti kohtalotovereita löytyy mutta kiva keskustella asiasta sellaisten kanssa :) uskon ja toivon että asiat tästä selviytyvät. Mutta perkeleen tiukkaa se tekee edelleenkin olla soittamatta :(
Ton teian kahen pitkan keskustelun jalkeen tuntuu hyodyttomalta tai tyhmalta pistaa taa, mutta ma ite oon enempi taa toinen osapuoli.
Me ollaan mun kundin kaa seurusteltu vasta vahan yli vuosi. Aluks se teki ihan mita vaan saadakseen mut ja sit ku se oli saannu mut se rupes pitaa mua itsestaan selvyytena. Rupes temppuilee ja joskus musta tuntuu et pidin liekaa vahan turhan loysalla. Annoin kuitenkin asiat anteeks jos kundi ymmarsi pyytaa anteeks. Lopulta kesan alussa se petti. Ilmotin et sen taytyy selvittaa asiat paassaan ja toimii niinku se nakee parhaaks meian suhteen kannalta. Se mietti paivan ja ma tivasin koko ajan mita se on paattany ja se paattii mun pahimman pelon. Meian eroa kesti viitisen paivaa ja se tosiaankii tunsi et se on tehny kaiken vaarin. Ma laitoin sille viestia ja yritin helpottaa sita kipua jota tunsin sydammessani parhaaksi katsomallani tavalla. No paatettiin yrittaa uudestaan, mut meian valeja kiristi se etta olin lahdossa vuodeks pois. Kuukautta ennen mun lahtoa paatettiin ettei seurustella kun olen vaihtarina. Meian suhde ei mitenkaan muuttunut. Me ei vaan oltu enaan niin velvollisia toisiamme kohtaan. Meian suhde oli silloin samanlainen kun alussa oli ollut. No pariviikkoo mun lahdon jalkeen se halus pitaa mut vaikka oon poissa. Sit se vaati mua takas Suomeen ja ilmotin etten tuu takas ja taas meil meni huonommin. Nyt ollaan saatu asiat selvitettyy (kiitos e-mailin) ja seurustellaan. Se vaan saa oottaa mua viela 8kk ennenku tuun takas ja saadaan alotettuu meian suhde puhtaalta poydalta.
Ma olin miettiny jonkun pointin tahan asiaan, mut se unohtu. Mutta kun ootte sopinu ettet ota yhteytta ni ala kans ota. Ja vaikka se paattas et teian juttu on ohi ni ala luovu toivosta. Laheta sille vaikka kukkasia ja pistat korttiin kuinka paljon kaipaat sita ja kuinka paljon haluut sen takas. Mut ala oota liian pitkaan eron jalkeen et yritat takas. Kayta teian pitkaa suhdetta hyvakses ja muistuta teian suhteen hyvista asioista...
Toivottavasti autto ees vahan...
kyllä autto, mut tää viikko pitäs nyt vaan kestää. Teen kyllä kaikkeni jotta tää onnistuis nytten, ja oon valmis menemään hänen luokse niin pitkäksi aikaa kuin vaan voin. Mutta joo, en taida ottaa yhteyttä sitten ollenkaan koska tosiaan sovittiin että hän soittaisi ensi pe, luulen että hermostuttaisin vain turhaan jos jotain soittelisin. Mutta teen kyllä aivan kaikkeni ja enemmänkin jotta saan hänet takaisin itselleni. Mutta tää viikko on raastavan pitkä aika :( pitää vain koettaa kestää ja olla laittamatta viestiä saatika soittaa.
tuntuu että on pakko soittaa. Haluaisin niin palavasti kuulla hänen äänensä, tietää mitä hän on näinä päivinä tehnyt, kertoa hänelle omat tekemiseni ja kertoa mitä aion suhteen eteen tehdä. Ääk :/
Äijä onkin laitettu tosi testiin....
Toisaalta ymmärrän miks haluut soittaa, ja toisaalta mietin kuinka kauan kestää ennenku annat periks lopullisesti, ja kenties teet jotain mitä ei voi enää peruuttaa?
Ootko miettiny, et onko emäntäs vahvempi henkisesti, jos ei se oo soittanu, vai kamppaileeko se samojen tuntuiden myrskyn kanssa kun säkin... toivottavasti. Vaai oottaako se sun soittoa ikävästä sairaana, kun se kuitenkin tuntee sut.
No, positiivistä kuitenkin et sulla on "sotasuunnitelma", toivottavasti pettämätön, valmiina. Vedä kuitenkin pari kertaa pitkään henkeä ennenku tartut puhelimeen.
molemmat on ikävästä kipeenä, koska niin vaikeelta se tauon alottaminenki tuntu. Mut nyt on jo ma, et en todellakaan tiedä et paraneeko asiat jos soitan, vaikka kuulenkin hänet? Koska jos sovittiin et pe, niin haluaisin kyllä yrittää olla soittamatta, mut toisaalta tekis jo mieli soittaa nyttenki, ai perkei :( koska sen verran isot asiat kyseessä et uskon et tyttöni pitäs saada miettiä ne rauhassa läpi. Sitä en sitten tiedä et odottaako hänkin koko ajan soittoani :/ mut miks ei hän sit soittais?
Miks ei hän soittas?
No voihan olla, niinku sanoin; äijä on pantu tositestiin. Kun hän kuitenkin tuntee sut, niin kokeilee, et vieläkö jätkä sortuu vanhoihin virheisiin, ja antaa periks, vai löytyykö sieltä se kaivattu voittaja-asenne joka tuo voimaa muutokseen tai lähinnä aloittamaan muuttumisen.... sitähän ei tällähetkellä tiedä kun sinä?
Toinen vaihtoehto onkin sitten se painajaismaisin. :(
Eli mamma ei oo ajatellu koko asiaa, vaikka niin sanookin. Vaan on nauttinu elämästä ja hetkellisestä "vapaudesta" täysin rinnoin, ja tekee hätäisen ratkaisun vast torstaina, ja katuu sitä myöhemmin?
Tässä on kerinny miettimään kaikenlaisia kauhuskenaarioita jo. Mutta uskon että tyttöni käyttää tämän ajan miettimiseen koska itse taukoa niin halusi, itse olisin ollut enemmin tapaamisen yms. kannalla että oltas selvitetty hommat. On tämä aika perkeleellinen tositesti :( mut huomen jo ti, ylihuomen ke.. et pitäs nyt vaan jaksaa. Sitäkin jo mietin että hän tempasee päätöksen siinä vaiheessa kun minun puhelin hälyttää ja minä olen saanut viikon pyöriä ja mietiskellä asioita helvetin kovan ikävän polttaessa. Mutta en usko että noin on, uskon tuntevani hänet sen verta hyvin. Tai mistäs sitä tietää miten paljon hän on muuttunut nyt viikon aikana, minä ainakin tiedän että itse olen muuttunut ja vain parempaan päin. Tästä puhuminen kyl helpottaa kiitos sulle siitä very lonely :)
Kissa kiitoksella elää. Meillä on ollu se periaate omassa porukassa, et kaveria ei jätetä.
Omat kaverit jeesas sillon kun niitä tarvittii, ja sä tunnuit tarttevan kaveria nyt!
On muuten paskamainen fiilis kun oikein lähtee mielikuvitus liikkeelle, ni sitä ajattelee jos jonkun näkösiä vaihtoehtoja. Helpottais jos olis jotain telepaattisia kykyjä, millä pääsis näkemään vastapuolen ajatukset.
Eihän ihmistä kuitenkaan oo tehty kaikkea paskaa kestämään. Varsinkaan loputtomia sydänsuruja!
Mut toivotaan et viikko menee nopeesti ja päättyy onnellisesti. :)
Joo, mietit tossa et miten hän on muuttunu tän tauon aikana. Olisko sun mielestä, vaikka kolikossa onkin kaks puolta, hänellä ollu tarvetta muuttua?
Yksinään tätä ois kyl hankala kestää, ja tänne kirjotteluki auttaa koska kaikki ketä tiedän ni on töissä ja kouluissa yms. Mutta mun mielestä se, että hän päättää pe jatkaako vai ei, on kummallista, että jos minulla ei ole mitään sanavaltaa eikä muutenkaan mitään osaa suhteen jatkumiseen? Ja onhan tämä viikko nyt aikana aika lyhyt, helvettiä siitä tekee just se odottaminen kun ei tiedä mitä tuleman pitää.
Mutta mun mielestä suhdetta ei voi päättää toisenkin puolesta kuulematta saatika näkemättä toista ihmistä. Muuttumisesta varmaankin toivon että hän kuuntelis enemmän mua, keskusteltais niitä näitä yms. pikkujuttuja mitkä helpottas pitkällä tähtäimellä. Tiedän ainaki itse mitä pitää parantaa jotta tää toimis vielä tästä eteenpäinki.
Onpa sitte kokemusta tollasestakin, ja voin sanoa et kyl sekin onnistuu. Nimittäin suhteen katkaseminen ykspuolisest, ilman että kuuntelee, mitä toisella osapuolella on sanottavaa.
Ajatteles ny. Jos parisuhteet katkeais, oli sitte pitkä tai lyhyt suhde, aina molempien päätöksestä, ni eikö se vähentäis ero-riitoja pirusti, ja keventäis eron tuskaa, kaipuuta, ikävää, kun vois sanoa et yhes päätettiin erota??
Tosin olis kyl reilumpaa, edes kuunnella mitä toisel olis sanottavaa, vaika olis jo päätöksensä tehny, vai vaikuttaako siihen pelko et sitä saattas ruveta katumaan jo tehtyä päätöstä, jos kuulis toisenkin puolen asiasta. Kun suhteeseen kuitenkin tarvitaan kaks..... ja niin karulta kun tää kuulostaakin ni olen tullut jotenkin siihen tulokseen, et pelkkä rakkauskaan ei aina riitä pelastamaan parisuhdetta, jos muut asiat menee päin P:tä.
siis katkaista suhde edes näkemättä toista? onhan sitäkin tietysti. Ja kenties legendaarinen "en haluu nyt olla kenenkään kanssa" tietty kaikki muut käy kunhan se et ole sinä, joku täällä kirjoitteli tollasen fraasin ja aika osuvasti :/ mutta en nyt haluais ajatella että tää loppuis, koska toivon että asiat tästä selviintys.
Ja oonpa suunnitellut jo viikonlopunkin mitä tehdään, näytän jo siinä että olen muuttunut jos hän vain antaa näyttää :) eli omalta osalta ainakin lähden ihan uudella asenteella tähän hommaan. Sulla varmaan palaa päreet kohta mun valitukseen ;) kiitos vielä kerran kun jaksat kuunnella tai siis katsella tekstiä :)
:) Vai päreet palaa. No ei nyt kuitenkaan. Riittävät osumat ja iskut itselläkin ollut tuolla rakkauden saralla, joten näihin osaa suhtautua aikas rauhallisesti, kokemus kun tuo varmuutta. Sitäpaitsi miks kuunnella ihmistä jos tietää polttavansa hihat toisen valituksen takia.
Enkä mä jaksa uskoa et toi teidän satu loppuu viel perjantaina, jos kerran molemmat ootte oikeesti yrittämässa. Mutta kuitenkin ota ihan rauhallisesti, jos/kun mamma tulee takas kainaloon.
Tarkotan tällä sitä et päättömästi ei kannata lähtä häntä raahaamaan kaiken maailman kynttilä illallisille, vaan varovasti, mut päätäväisesti kysellä et oiko innostusta lähtä mukaan, katsomaan mitä mies on saanu aikaan. Pidä hänet ajantasalla tilanteesta ja vältä ISOJA yllätyksiä, ettei säikähdä turhan paljon.
Näytät mitä hän merkitsee sulle, nostat ikäänkuin alustalle, muiden yläpuolelle. Mutta varo suututtamasta millään ihan älyttömällä tempausella.
en siis aatellukaan että heti pistän hänet autoon ja lähen kuskaamaan jonnekin vaan kyselen että josko löytyisi haluja lähteä :) en todellakaan halua säikäyttää häntä. Ja just tällä haluan osoittaa että pystyn siihen ja et se ei ole ohimenevä ilmiö, vaan haluan tehdä hänet onnelliseksi pysyvästi. Ja just kysymällä ekaks varmistan että ettei tullut tilattua turhaan niitä kokkeja ja jazztrioa soittamaan ravintolaan ;) nyt mun itsetunto alkaa kohota kun oon saanu puhuttua niin paljon tästä asiasta.
Tiedän nyt pystyväni tähän hommaan :) tämäkin päivä jo puolillaan ja mikä parasta et ei ole ahdistanut mitenkään niin tuhottomasti vaan oon saanu koottua ajatukseni ja mietittyä.
Joo, tarkotus ei ollu kuulostaa mitenkään isälliseltä, eikä sille ettet osais ajatella. Sitä vaan helposti innostuu liikaa, kun saa välillä positiivisiä uutisia parin viikon riutumisen ja kärvistelyn jälkeen. :) Mutta asiallista jos tästä jotain on opittu molemmat. Pidä ittes miehenä, ja tiedä mitä teet... Palapeli alkaa olla siis perjantaina yhtä palaa vaille...vai? ;)
Stemppiä seuraavalle jatko-osalle. Ja laita ihmeessä viestiä jos tökkii, jaksan kyl lukea ja kirjotella. Ja vielä kerran... pidä se mopo käsissäs!! :)
Todennäkösesti jos et ois ottanu puheeks tota, niin oisin varmaan tuputtanu tytölleni liikaa kaikkea jo kättelyssä :) nyt muistan pitää jäitä hatussa vaan ja ottaa rauhallisesti. Mut kiitos ku jaksat kuunnella :) nyt pitää lähtee harrastusten parii jotta pää selviää taas lisää :) mut viestaan todnäk tässä viel "pari" kertaa kun ottaa huomioon et tää on vasta ma.. ;)