Varoitus, mikäli elämänkerrat eivät ole mielestäsi sitä parasta luettavaa, kannattaa ehkä skipata suosiolla.
Pakko purkaa johonkin ajatuksia...
Pari vuotta taistellut laskujen kanssa tunnollisesti päivittäin ja juuri kun alkaa näkymään valoa tunnelin päässä, tuntuu, että kaikki taas keikkuu niin kuilun partaalla, että järki lähtee. Niin kovasti kun sitä on yrittänyt ja yrittänyt, laskenut joka ikisen pennosen hyvin tarkkaan, luopunut kaikesta mahdollisesta ja sitten tässä kuussa sain tukia vaivaiset vajaat 140€!! Siis aaargh! Tahtoisi vaan olla kunnon rehellinen kansalainen ja olla joskus tulevaisuudessa onnellinen ja huoleton.
Tää noidankehä alkoi jo vuosia sitten kun päätin muuttaa omaan asuntoon. Kotona alkoi tilanahtaus useamman aikuistuvan sisaruksen kanssa käymään todella tukalaksi, opiskelu ja muukin elämä kärsi kun aina oli kotona sota pystyssä. Nuorena ja tyhmänä otin silloisen mieheni asumaan kattoni alle vain muutaman kuukauden omillaan oloni jälkeen koska hää ei pärjänny omillaan omien ongelmiensa kanssa...ja vielä sen jälkeen kun se petti mua (voiko tyhmempää olla)! Opiskelun lisäksi sain talouden- ja kodinhoidon kaikkine ongelmineen omille niskoilleni...nii no ei siitä sen enempää, mutta siitäpä tää on peruja. Jouduin itse lähtemään asunnostani koska mies oli pelkkä piikki lihassa ja oli väkivaltaisuudellaan ja alkoholismillaan tahrannut ensimmäisen oman kotini pahoilla muistoilla.
Seuraavan asunnon ensimmäiset vuokrat jäi maksamatta rahapulan vuoksi jotka etenivät käräjille ja tuplaantuivat siellä pariin tonniin. Lisäksi entinen vuokranantaja uhkaili parin tonnin laskulla koska muutossa hukutin avaimen...joten siis rahapula tuli siitä kun en saanut koskaan maksamaani takuuvuokraa itselleni takaisin..ja tää mies joka sinne jäi asumaan, asuu tänäkin päivänä siellä minun maksamalla takuuvuokralla. Yli vuoden taistelun jälkeen uhkailin vuokranantajaa kuluttujasuojaviranomaililla ja oikeustoimilla, jolloin yks kaks toimistonpöydällä olikin dokumentti (jota siis odottelin yli vuoden!) taloyhtiön päätöksestä asiassa joka oli, että pidättävät vain takuuvuokran.
Nyt yritän parhaani mukaan pitää asioita järjestyksessä ja käyn terapiassa masennuksen vuoksi...töihin haluaisin, mikä olisi ratkaisu rahaongelmaan, mutta niitä ei ole löytynyt...lääkäri todennut työkyvyttömäksi, mutta menisin töihin samantien jos saisin työpaikan missä kykenen olemaan. Muuta en työltä vaatisi kun hyvän ilmapiirin. Viime puolen vuoden työpätkä loppui elämässäni kaaokseen koska työpaikka oli yksinkertaisesti niin paska ettei pää kestänyt sitä...silloin murtui koko elämä alta ja seuraavat puoli vuotta meni täysin shokissa ja menetin elämässäni lähes kaiken mikä mua piti pystyssä...
Tuntuu todella kurjalle jonottaa sossun luukulla kun edellinen asiakas (vanhalle viinalle, tupakalle ja paskalle haiseva sellainen) kehaisee tuttavilleen poistuessaan aulasta, että "kuussattaaha sieltä tul, vois lähtee viinakauppaan, heh heh"...ja itse menee itku kurkussa, että kun on yrittänyt kaikkensa ja nyt tarvitsisi tosiaan apua, ettei asiat ryöstäydy käsistä ja kerron miten kovasti vain tahtoisin päästä jaloilleni ihan kokonaan, hoitaa itseni kuntoon ja alkaa toteuttamaan unelmiani..."ei me oikein voida sun asioille mittää, että tässä on tää mitä voidaan auttaa, huomenna on 140 € tilillä"...Thanks!
Tiedän, että itse olen tyhmä ollut ja asiani mokannut, mutta ihmetyttää, että kun ihminen todella haluaa päästä kierteestä eroon ja pyytää rahaa, että saisi vuokran maksettua ja ruokaa ostettua niin apua ei heltiä.
Elämä ei todella ole reilua...itse aina auttanut kaikkia sinisilmäisesti, jopa oman terveyteni kustannuksella...milloinkohan se kaikki hyvä alkaa palaamaan minulle päin takaisin mitä olen toisten vuoksi yrittänyt? Tuntuu, että koko nuoruus meni hukkaan huolehtiessa toisesta ja nyt kun vielä olen nuori ja olisi mahdollisuus ottaa vähän takaisin menetettyjä vuosia, aika menee terapiassa, lääkityksessä ja alla päin.
Jos joskus olen rikas, niin autan jokaista lähimmäistäni erittäin avokätisesti jolla on vaikeata. Tätä ei toivo kellekään, jos yhtään välittää hoitaa asioitaan niin iso taakka tämä on kantaa, vaikka kyse ei ole loppupeleistä edes suurista summista...velkaa kaiken kaikkiaan (opintolainat mukaan luettuna) noin 15000€...jota oli pari vuotta sitten hmmm....noin puolet enemmän..
Huh, kyllä helpotti...tämä oli tälläinen vuodatus, anteeksi kaikille. Tuntuu vielä kaiken lisäksi, että rahaongelmat ovat kutakuinkin tabu...ja, että esim avunpyyntö sossulta tms. olisi jotenkin aivan älytön häpeä. Vaikeuttaa asiaa omalta henkiseltä kantilta kun joutuu pitämään kaikki mölyt mahassaan. :/
Toivon PALJON VOIMIA kaikille jotka kamppailee samojen asioiden kanssa!:)
Hyvää joulun odotusta! :)
Pakko purkaa johonkin ajatuksia...
Pari vuotta taistellut laskujen kanssa tunnollisesti päivittäin ja juuri kun alkaa näkymään valoa tunnelin päässä, tuntuu, että kaikki taas keikkuu niin kuilun partaalla, että järki lähtee. Niin kovasti kun sitä on yrittänyt ja yrittänyt, laskenut joka ikisen pennosen hyvin tarkkaan, luopunut kaikesta mahdollisesta ja sitten tässä kuussa sain tukia vaivaiset vajaat 140€!! Siis aaargh! Tahtoisi vaan olla kunnon rehellinen kansalainen ja olla joskus tulevaisuudessa onnellinen ja huoleton.
Tää noidankehä alkoi jo vuosia sitten kun päätin muuttaa omaan asuntoon. Kotona alkoi tilanahtaus useamman aikuistuvan sisaruksen kanssa käymään todella tukalaksi, opiskelu ja muukin elämä kärsi kun aina oli kotona sota pystyssä. Nuorena ja tyhmänä otin silloisen mieheni asumaan kattoni alle vain muutaman kuukauden omillaan oloni jälkeen koska hää ei pärjänny omillaan omien ongelmiensa kanssa...ja vielä sen jälkeen kun se petti mua (voiko tyhmempää olla)! Opiskelun lisäksi sain talouden- ja kodinhoidon kaikkine ongelmineen omille niskoilleni...nii no ei siitä sen enempää, mutta siitäpä tää on peruja. Jouduin itse lähtemään asunnostani koska mies oli pelkkä piikki lihassa ja oli väkivaltaisuudellaan ja alkoholismillaan tahrannut ensimmäisen oman kotini pahoilla muistoilla.
Seuraavan asunnon ensimmäiset vuokrat jäi maksamatta rahapulan vuoksi jotka etenivät käräjille ja tuplaantuivat siellä pariin tonniin. Lisäksi entinen vuokranantaja uhkaili parin tonnin laskulla koska muutossa hukutin avaimen...joten siis rahapula tuli siitä kun en saanut koskaan maksamaani takuuvuokraa itselleni takaisin..ja tää mies joka sinne jäi asumaan, asuu tänäkin päivänä siellä minun maksamalla takuuvuokralla. Yli vuoden taistelun jälkeen uhkailin vuokranantajaa kuluttujasuojaviranomaililla ja oikeustoimilla, jolloin yks kaks toimistonpöydällä olikin dokumentti (jota siis odottelin yli vuoden!) taloyhtiön päätöksestä asiassa joka oli, että pidättävät vain takuuvuokran.
Nyt yritän parhaani mukaan pitää asioita järjestyksessä ja käyn terapiassa masennuksen vuoksi...töihin haluaisin, mikä olisi ratkaisu rahaongelmaan, mutta niitä ei ole löytynyt...lääkäri todennut työkyvyttömäksi, mutta menisin töihin samantien jos saisin työpaikan missä kykenen olemaan. Muuta en työltä vaatisi kun hyvän ilmapiirin. Viime puolen vuoden työpätkä loppui elämässäni kaaokseen koska työpaikka oli yksinkertaisesti niin paska ettei pää kestänyt sitä...silloin murtui koko elämä alta ja seuraavat puoli vuotta meni täysin shokissa ja menetin elämässäni lähes kaiken mikä mua piti pystyssä...
Tuntuu todella kurjalle jonottaa sossun luukulla kun edellinen asiakas (vanhalle viinalle, tupakalle ja paskalle haiseva sellainen) kehaisee tuttavilleen poistuessaan aulasta, että "kuussattaaha sieltä tul, vois lähtee viinakauppaan, heh heh"...ja itse menee itku kurkussa, että kun on yrittänyt kaikkensa ja nyt tarvitsisi tosiaan apua, ettei asiat ryöstäydy käsistä ja kerron miten kovasti vain tahtoisin päästä jaloilleni ihan kokonaan, hoitaa itseni kuntoon ja alkaa toteuttamaan unelmiani..."ei me oikein voida sun asioille mittää, että tässä on tää mitä voidaan auttaa, huomenna on 140 € tilillä"...Thanks!
Tiedän, että itse olen tyhmä ollut ja asiani mokannut, mutta ihmetyttää, että kun ihminen todella haluaa päästä kierteestä eroon ja pyytää rahaa, että saisi vuokran maksettua ja ruokaa ostettua niin apua ei heltiä.
Elämä ei todella ole reilua...itse aina auttanut kaikkia sinisilmäisesti, jopa oman terveyteni kustannuksella...milloinkohan se kaikki hyvä alkaa palaamaan minulle päin takaisin mitä olen toisten vuoksi yrittänyt? Tuntuu, että koko nuoruus meni hukkaan huolehtiessa toisesta ja nyt kun vielä olen nuori ja olisi mahdollisuus ottaa vähän takaisin menetettyjä vuosia, aika menee terapiassa, lääkityksessä ja alla päin.
Jos joskus olen rikas, niin autan jokaista lähimmäistäni erittäin avokätisesti jolla on vaikeata. Tätä ei toivo kellekään, jos yhtään välittää hoitaa asioitaan niin iso taakka tämä on kantaa, vaikka kyse ei ole loppupeleistä edes suurista summista...velkaa kaiken kaikkiaan (opintolainat mukaan luettuna) noin 15000€...jota oli pari vuotta sitten hmmm....noin puolet enemmän..
Huh, kyllä helpotti...tämä oli tälläinen vuodatus, anteeksi kaikille. Tuntuu vielä kaiken lisäksi, että rahaongelmat ovat kutakuinkin tabu...ja, että esim avunpyyntö sossulta tms. olisi jotenkin aivan älytön häpeä. Vaikeuttaa asiaa omalta henkiseltä kantilta kun joutuu pitämään kaikki mölyt mahassaan. :/
Toivon PALJON VOIMIA kaikille jotka kamppailee samojen asioiden kanssa!:)
Hyvää joulun odotusta! :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos et ole vielä kovin paljon päälle 40v niin älä lannistu suomi on ajautumassa siihen suuntaan että jos vähänkin kykenet niin tulevaisuudessa voit valita työsi, koeta pitää itsesi kunnossa niin hyvin menee . On ihmisiä joila on velkaa moninverroin enemmän.
Nelikymppinen ei todellakaan ole vielä mikään ikäloppu!!! Ikäloput ihmiset ovat yli puolta vanhempia, joten nelikymppiset ovat vielä nuoria! Toi oli kyllä syvä loukkaus täysin työkykyisiä- ja haluisia ihmisiä kohtaan. Ja siksi toiseksi Suomi, kuten muukin maailma on tällä hetkellä menossa syvään lamaan, joten töitä ei niin vaan ole muutamaan vuoteen tarjolla!
Ainoa keino nuoren aloittajan selvitä tilanteestaan on hakeutua esim. vuokrafirmojen palvelukseen saadakseen tienattua rahaa ja maksaakseen velkansa pois. Ensi töikseen hänen kannattaa kyllä yrittää mennä velkaneuvojalle, sosiaalitoimistoon ja viimekädessä seurakunnan pakeille selvittääkseen talousasiansa!!!
Mietin,että voisitko lähteä opiskelemaan? Sillonhan asumistukea saa ja opintotukeakin.Asuntolassa vois asua ainakin lukuvuoden.
Täällä on vähän samanlainen tilanne,mutta mun täytyy vaan pysyä tiukkana kun toinen pyytää jatkuvasti rahaa ja on työtön. En halua menettää luottotietojani. Sitä on välillä liian kiltti, mut toinen ei vaan näytä ikinä ottavan opikseen.
Olen ammattikoulusta valmistunut 2005, eli ammatti mulla on. Opiskelin toista alaa puoli vuotta tuossa vuosi sitten, joka itseasiassa pahenti asioita...kaikki muutokset elämässä tukien jne. suhteen on tehny hallaa ja ne pätkät ku on kaikki menny hyvin ja työttömyyskorvaukset on tullu ajallaan ni asiat on hitaasti, mutta varmasti ollu paranemaan päin. Nyt on työttömyyskorvaus katkolla koska jouduin sairaalaan ja kävi niin, että työkkäriin varattu aika jäi sen vuoksi käyttämättä...että siis karenssi 3kk. :/
Asunnon suhteen mulla on tosi hyvä tilanne nyt...on todella halpa vuokra johon sisältyy sähkö ja vesi...ja on rauhallisella paikalla, mikä on tehny mulle tosi hyvää kaikkien noiden asuntosotkujen ja naapurikinojen jälkeen...tuntuu todella kodilta.
En ole ikäloppu, vasta 23-vuotias. :)
Yritän pysyä vahvana ja varpisti pysynki, kunhan en putoaisi takaisin siihen pisteeseen missä olin parivuotta sitten kun aloin pistämään asioita oikein kunnolla järjestyseen. Niin kovasti on tehty töitä ja noustu aika syvältä suosta, että en tiedä miten enää kestäisin.
Pitäkää aina ensimmäisenä huoli omista asioistanne...ikinä ei kannata antaa luottotietojen mennä...tai no...ei se ole ollut se pahin rangaistus vaan kaikki ne lisäkulut mitä on niskaan tullu...tuhansia euroja oikeudenkäyntikuluja jne. Kannattaa olla tarkka.
olet joutunut jo tekemään kovan työn.Onneksi olkoon olet kyllä nyt ansainnut vähän helpompaa.
Hyvää jatkoa sinule vastuuntuntoinen nuori:)
Tämähän on vain minun mielipiteeni, mutta mielestäni kenellekään ei anneta rahaa jos on pienikin epäilys ettei sitä saa joskus takaisin (pl. lapset, lahjat, hyväntekeväisyys jne.), eikä nimiä papereihin laiteta ilman todella hyvää selitystä. Jokainen hoitaa oman tonttinsa talousasioissa ja minusta on vähintäänkin kyseenalaista toimintaa että kukaan edes lähtee rahaa esim. kumppaniltaan kerjäämään. Moiselle annetaan kenkää.
Tietysti maksanhan minäkin tässä taloudessa suurimman osan lystistä mutta se on toistaiseksi pakon sanelema juttu kun toinen lusii vielä opintojen parissa. Tienatkoot kuitenkin itse omat rahansa jos jotain ylimääräistä mielii hankkia. Ja näin se on hyvin toiminutkin.
Pahoittelen kuitenkin aloittelijan tilannetta. Liika kiltteys todellakin tuppaa kostautumaan ja itsekin joissain asioissa samasta olen kärsinyt. On kuitenkin asioita joiden suhteen en jousta. Raha-asiansa on helppo pilata hetkessä jopa lopullisesti, joten niihin kuuluu kiinnittää erityistä huomiota. Valitettavasti kun tässä yhteiskunnassa tahtoo raha olla arvossaan ja ajoittain pirun tiukassa.
Tsemppiä eteenpäin, ja älä välitä. Velkasi on kuitenkin vielä melko pieni, vaikka se tässä vaiheessa suurelta tuntuukin. Omasta tuttavapiiristä löytyy ihmisiä joilta peritään iso osa palkasta koko loppuelämän ajan. Ja onnea muillekin.
Hei,
oletko ollut töissä opiskelujen jälkeen??
Mikä on ollut työeläke-laitoksesi??
Jos se asia olisi kunnossa, voisit miettiä ensin itse, sitten lääkärisi kanssa jos voisit hakea työeläkelaitokselta ammatillista kuntoutusta (olet sairaslomalla??). Siinä vaihtoehtoina olisi työkykyselvitys (mielellään laitoshoitona, suosittelen) sitten työkokeilu mielellään 6 kk, tai enemmän ja sitten uuteen ammattiin opiskelu, jota ei kai kannata varmaan edes harkita, jos tykkäät nykyisestä ammatista.
Köyhyys on kurjaa, sille ei voi mitään. Olet ollut aivan liian kilttikin, nyt varmaan olet oppinut kantapään kautta, ettei toisiin ongelmaisiin kannata sekaantua. Köyhyys valitettavasti tuplaantuu, jos toinen on myös köyhä. Ja tietysti jos ongelmia on itselläkin, ongelmat tuplaantuvat jos toisellakin ongelmia :)
Itse ja itsekkyydellä tulet pärjäämään. Kun saat asiasi järjestykseen, muukin järjestyy.
Selvittelepä tuota työeläke-asiaa. Myös Kelalta voisi saada harkinnanvaraista kuntoutusta jossain hoitolaitoksessa, jossa kunto ja testit tehdään siinä samalla. Tämä edellyttää omatoimisuutta, kannattaa selvittää omasta vertaisryhmästä, mikä hoitolaitos olisi parhain itselle. Ja ehdottaa sitä lääkärille.
Nämä yleensä vaativat niitä B- ja C-lausuntoja omalääkäriltä, johon jonkin verran pidempi hoitosuhde.
Tsemppiä, kyllä se tästä!! Keräät voimia ja potkit takaisin :)
Ennen muita jorinoita varaat ajan oman kunnan talous- ja velkaneuvojalle. Jonot ovat pitkitä, mutta siitä se lähtee.
Ikävä kyllä me naiset olemme joskus vähän turhan hyväsydämmisiä näita turjakkeita kohtaan ja saamme sitten kärsiä omasta tyhmyydestä. Been there done that :)
Ensinnäkin, nyt sinun pitäisi etsiä itsellesi työpaikka. Tässä tilanteessa sen ei välttämättä tarvitse olla juuri koulutustasi vastaavaa. Et saisi nirsoilla nyt tuossa asiassa. Haet vaikka siivoomaan. Saat siitä säännöllisen tulon ja siitä on sitten helpompi lähteä jatkamaan.
Moni miettii nyt, että siivoojan pienellä palkalla on turha lähteä rykimään, mutta kannattaa tässä asiassa katsoa muiltakin kanteilta. Saat työkokemusta, et välttämättä omalta alata, mutta seuraava työnantaja arvostaa tätä enemmän kuin pitkää työttömyysjaksoa. Työpaikoilla ei aina ole mukavaa, mutta sinun tilanteessasi on tärkeää saada säännöllistä tuloa. Ajattelet asian niin, että työnantaja maksaa sinulle korvausta menetetystä vapaa-ajasta. Olet siellä siksi, että rahoita sillä jäljellä olevan ajan. Plussaahan se on jos siellä vielä viihtyykin. Suurin osa ihmisistä ei ole kutsumusammatissaan, joten sitä on turha surra.
Sitten, haet kelalta asumistukea, mikäli tulosi jäävät heidän tulojrajojensa alle.
Sinulle yksin asuvana tulee jäädä asumiskulujen (vuokra, sähkö,vesi) jälkeen käteen n.400€/kk. Soisaalitoimisto auttaa, mikäli jäät tämän alle. Tästä sinun tulisi ostaa ruoka ja maksaa muut vapaa-ajan menot, kuten puhelimet, matkaliput jne. Sosiaalitoimisto ei ota huomioon kuukausittaisia lainanlyhennyksiäsi. Sinun ja muiden velallisten kannalta tämä on huonompi homma, mutta verorahoilla kun tätä toimintaa rahoitetaan, joten hyvä, että johonkin on vedetty raja.
Velkamäärähän sinulla ei ole mikään erityisen suuri, suurempiakin on, mutta tuloihisi nähden ne ovat todella suuret. Siksi sinun olisi nyt tärkeää hankkia se työpaikka.
Tilanteesi selvittäminen on velkaneuvojallekin helpompaa, kun sinulla on palkkatuloja. Vaihtoehtoja ei ole kovin montaa, jos ei ole maksuvaraa. Esim. sosiaalisen luoton( jos kunta sellaista tarjoaa) ja Takuu Säätiön takauksen ehtona on riittävä maksuvara. Eli käytännossä tämä tarkoittaa sitä, että sinulle tulisi jäädä asumiskulujen ja tuon perustoimeentulorajan jälkeen käteen sen verran, että pystyt lainaa lyhentämään.
Velkaneuvojan ajan kun saa kuitenkin vasta jonkin ajan päähän, niin voit tämän väliajan käyttää hyödyksi. Laitat paperille kaikki kuukasittaiset tulosi ja menosi (eli vuosittain maksettavat vakuutus, tv-lupa ja useammalle kuukaudell kohditstuvat sähkölaskut jaat kuukausin mukaan). Ensin lasket tulot- pakolliset menot, eli vuokra, sähkö, vesi, lääkekulut ja arvioit kuinka paljon sinulla menee ruokaan. Näiden erotus on maksuvarasi. Eli se on se summa, jolla pystyt lyhentämään velkojasi.
Sitten laitat paperille kaikki velkasi (etsi tositteet jo velkaneuvojaa varten valmiiksi) ja niiden kuukausilyhennykset. Tulojen ja pakollisten menojen välisen erotuksen tulisi nyt kattaa nämä lainanhoitokulut. Mikäli näin ei ole, niin ota yhteyttä velkojiin ja neuvottele maksuajoista ja -määristä. Kerrot rehellisesti mikä on tilanteesi ja kerrot että haluat lyhentää velkaasi ja minkä verran pystyt kuukaudessa maksamaan. Eli sinun tulee tarkasti pitää kiinni siitä, että tuo lainalyhennyksiin käytettävä summa ei ylity.
Se on kova paikka, mutta et ole tässä asiassa yksin. Ja kerran se vain kirpaisee. Kyse on sinun elämästä ja sinä itse olet siinä ensikädessä vastuussa. Vaikka sieltä toisesta päästä tulisi kuinka ****aa vastaan, niin et lannistu.
Olet saanut jo aika ison osan veloistasi maksettua ja nyt olisi tuo loppurutistus vielä jäljellä. Sen verran sinun täytyy vielä jaksaa.
Olet vielä nuori ja sinulla on koko elämä edessäsi :) Hyvähän minun on sanoa? Olen käynyt kaiken tuon läpi itsekin. Mutta täytyy sanoa, että kun siitä on selvinnyt, niin tietää olevansa paljon vahvempi henkisesti. Itseasiassa, nyt kun ajattelee, niin on hyvä, että sain nuorena opetuksen, josta sitten otin opikseni. Rahat ja rakkaus pidetään erillään. Maksan velkojani edelleen, mutta tiedän päivämäärän jolloin olen täysin velaton. Kummasti sitä karsii alitajuisesti kaiken turhan pois, kun haluaa maksaa velkansa nopeammin pois.
Olisi hyvä, jos sinulla olisi joku läheinen luotettava henkilö, jolle kertoa tilanteestasi. Se helpottaisi etenkin niin hetkinä, kun usko meinaa loppua kesken ja tarvitsen tukea.
Eli toisinsanoen, alat nyt potkimaan takaisin oikein urakalla, sillä se todella maksaa itsensä takaisin :)
Tsemppiä!!! Ja oikein hyvää joulua!
jos yhtään lohduttaa,niin samoja ollaan koettu,ensin juoppo mies joka veti aina maton alta,sitten kun vihdoin erosin ,tapasin toisen ,joka mennä biletti,taas erosin.Jouduin työttömäksi ,poika oli huumekoukussa meni hoitoon ja pahan masennuksen jälkeen toipui ,ja on hengissä 3kaveria kuoli .Elettiin minun työttömyyspäivärahalla ja taas uusi velkakierre!!!Olen jo sen ikäinen ettei enää ole edes unelmia??Onko paikkakunnallasi ylivelkaantuneiden tukiryhmä ainakin velkaneuvoja tietää ,ota rohkeasti yhteyttä sieltä saat tukea ja neuvoja,ja uskon että vielä selviät T.kanssakulkija
Tänään meni puhelin kiinni maksamattoman laskun vuoksi, kohta katkee tää nettikin. Kaikki veronpalautukset meni suoraan velkoihin, samoiten tuet katos ekana päivänä tililtä ja vielä jäi muutama paha lasku jääkaapin oveen killumaan. Tilillä loppukuun pyöreät 0 euroa. Jääkaapissa taas kohta pelkkä valo.
Onneksi eilen lompsasta löytyneellä vitosella ostin prepaid-liittymän jolla saan huomenna heti aamusta alkaa soittelemaan taas noiden maksusopimusten ja laskujen perään, ettei tule uusia harmeja niskaan. Olen nyt perhana päättänyt, että vaikka sitten pää kainalossa, mutta ensi kesäksi mun elämä on jo paljon paremmassa jamassa. Vuokrarästejäkään on enää 200€ maksamatta kun vuosi sitten niitä oli lähemmäksi 2000€ ja ne oli kovaa vauhtia menossa ulosottoon. Tänne asti on samperi päästy niin nyt ei voi luovuttaa. Jään koko ajan miehelleni velkaa kun joudun kuukausittain satkun verran ottamaan rahaa, mutta se on ihan eri asia olla miehelle velkaa kun takaisinmaksulla ei ole kiirettä...ollaan sovittu, että sitten kun olen kuivilla niin sitten makselen kykyni mukaan takaisin.
Tällä hetkellä käyn kaikessa rauhassa terapiani läpi ja parisuhdeterapiassa miehen kanssa purkamassa tulisimmat tunteet pihalle...kun olo on tarpeeksi vahva, lähden töihin, vaikka sitten sinne siivoamaan (ei ole mielestäni kauheaa työtä lainkaan:)) ja alan pikkuhiljaa herättelemään pari vuotta sitten vireillä ollutta yritys unelmaa. Tällä hetkellä mun on mahdollista tehdä lisätienestejä piirtämällä tauluja tilauksesta ja kirpparikamaa on ihan sairaasti, suurin osa edesmenneen mummoni kamoja...mutta niistä pitäisi päästä eroon kun ei ole tilaa säilyttää eikä porukoilla aikaa henkkiutua niistä eroon, joten siitä saan muutamia satkuja kunhan saan aikaiseksi varata kirppiksen.
Täällä siis taas yritetään kovasti eikä tahdota luovuttaa vaikka tällä hetkellä vähän masentaa eikä oikein ole paras vaihe menossa...mutta anyway... ISO KIITOS kaikille vastanneille, hyviä neuvoja/kannanottoja ja lohduttavia sanoja tuli enemmän kun osasin odottaa.:)