Onko sinulla hyvä vai huono suuntavaisto? Mullon täysin surkea ja se on tosi rasittavaa. Siis jos oon vaikka jossain uudessa kaupungissa niin mulla kestää tosi kauan että opin kulkemaan siellä ja löytämään eri paikkoihin. Sit jos joku vaikka johdattaa mut josakin paikasta A paikkaan B ja mun pitäs se seukki kerralla osata se kulkea yksin niin en todellakaan muista enää sitä reittiä. Kaiken huippu oli kun olin kaverin luona käymässä sen uudella kämpillä ja me oltiin ed. iltana menty keskustasta sen kämpille ja kaveri oli neuvonu mulle reitin. Niin sitte seukki aamuna ku mun piti yksin osata sieltä keskustaan niin menin ensinnäki väärästä ovesta ulos joka vei mut heti väärälle kadulle ja lähdin käveleen ja ihmettelin et miks täällon näin oudon näköstä.
Sit jossain isoissa kauppakeskuksissaki oon alta aika yksikön sekasi. Meen varmaan aina eri ovesta ulos, mistä oon tullu ja sit ulos mennessä on kauhee miettiminen kumpaan suuntaan sitä pitää lähteä. Ja yleensä lähden sinne väärään suuntaan :D Voiskohan tätä mun suuntavaistoa kehittää jotenkin? Tai ehkä mä vaan alan kulkeen navigaattorin kans kaupungilla. Niihin pitäs keksiä vielä sellanen systeemi et niitten avulla pystys suunnistamaan kauppakeskuksissakin :)
Sit jossain isoissa kauppakeskuksissaki oon alta aika yksikön sekasi. Meen varmaan aina eri ovesta ulos, mistä oon tullu ja sit ulos mennessä on kauhee miettiminen kumpaan suuntaan sitä pitää lähteä. Ja yleensä lähden sinne väärään suuntaan :D Voiskohan tätä mun suuntavaistoa kehittää jotenkin? Tai ehkä mä vaan alan kulkeen navigaattorin kans kaupungilla. Niihin pitäs keksiä vielä sellanen systeemi et niitten avulla pystys suunnistamaan kauppakeskuksissakin :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvä, etten eksy kotiinikin. Vieraassa paikassa kävelen kerran korttelin ympäri, enkä enää tiedä, missä olen. Suunnistamaan en ikinä oppinut, vaikka karttaa ja kompassia osasinkin käyttää.
Haaveilin jo tietokoneiden alkuaikoina, että kunpa joku keksisi laitteen, joka suunnistaisi puolestani. Voi sitä riemua, kun näin ensimmäiset navigaattorit vuosituhannen alussa.
Onneksi ratikka seuraa kiskoja. Ja vapaalla ollessani voin pistää nenäni kiinni kiskoon ja kontata kotiin. ;-)
ainoa.. Mäkään en oo oppinu suunnistamaan. Voi tuska, niitä kertoja ku koulussa oli suunnistusta. Siis tuo on ihan kauheeta lähettää vaan johonki metikköön hortoilemaan yksin ku ei oo mitään tietoa mihin suuntaan pitäs mennä. Joskus pareitain suunnistaessa eksyttiin kaverin kans mettään ja liikunnanope meinas lähettää jo poliisit meitä ettimään ku ei kuulunu takas. Mut kyllä me sieltä lopulta omin avuin päästiin takasi.
Mä osaan myös karttaa käyttää. Et jos sieltä katon jonku reitin etukäteen niin osaan tien ja katujen nimien avulla suunnistaa sinne. Mut tuntus jotenki tyhmältä suunnistaa kartta kädessä jossain suomen kaupungin keskustassa. Tulis ehkä vähän turisti olo :)
yksisuuntaisella kadulla. En kiinnitä huomiota mielestäni täysin turhiin asioihin, kuten parkkipaikalla seisovien autojen merkkiin tai malliin. Paikannimet muistan hyvin. Miehellä puolestaan on erinomaisen hyvä kolmiulotteinen havaitsemiskyky, mutta nimiä hän ei muista. Keskimäärin yhdessä löydämme perille.
En tiedä voisitko kehittää suuntavaistoasi. Ehkä siten että alat kiinnittämään enemmän huomiota ympäristöösi?
Ellei loistava.
suuntavaisto, toisin kuin muilla meidän perheen jäsenllä.