Haluan kertoa teille tarinani surkeana esimerkkinä. Että katseista ei voi päätellä mitään. Pelkkää kuvitelmaa.
Vuosi sitten tulin tuohon töihin ja läheinen mieskollega keskusteli iloisesti ja huomasin hänen katsovan vartaloani. Siitä alkoi että aloin katsella häntä pitkään silmiin ja koin että hän katsoo takaisin ja hymyilin. Me keskusteltiin paljon ja menin juttelemaan työ ja yksityisasioista. Hän on siis poikamies.
Ja pitkiä katseita. Välillä hän käänsi paniikkisesti pään pois ja ajattelin että ehkä hän on ujo. Yritin olla kuitenkin normaali etten aina tunkenut seuraan tai kyylännyt koko ajan. Sitten lopetin tuijottelun kokonaan ja keskityin ystävystymään , koska huomasin että katseet ei johda mihinkään.
Lopulta keksin mielestäni tosi hyvän ratkaisun. Sain tietää että hänellä on facebook, avasin oman ja kutsuin kaikki vanhat kaverit sekä miehiä että naisia. Ja sitten kutsuin häntä noin 1 ja puoli viikkoa sitten. Ei ole vastannut. Töissä hän on ollut sosiaalinen, kiva ja läheinen niin kuin aina. Tullut itsekin juttusille. Olen seurannut häntä facebookissa ja tänään huomasin että hän oli kirjoittanut jollekin naiskaverille. Eli on käynyt facebookissa. Petyin kyllä kovin. Hän ei ole vastannut kaverikutsuuni. Ei halua olla edes kaveri kanssani.
Ja minun mielestä me ollaan läheisiä. En ymmärrä. Mielestäni tämä oli viaton ja neutraali lähestymistapa ja silti ihan kylmästi ei..Olen ajatellut että jatkan töissä ystävällistä linjaa ja käyttäydyn niin kuin aina, yhtä aikaa ruokkikselle yms. En vaan ehkä sitten puhu henkilökohtaisista asioista kun ei edes kaveri halua olla…En voi uskoa. Olin niin varma että se on kiinnostunut.
Sanokaa jotain..kannustusta..
Vuosi sitten tulin tuohon töihin ja läheinen mieskollega keskusteli iloisesti ja huomasin hänen katsovan vartaloani. Siitä alkoi että aloin katsella häntä pitkään silmiin ja koin että hän katsoo takaisin ja hymyilin. Me keskusteltiin paljon ja menin juttelemaan työ ja yksityisasioista. Hän on siis poikamies.
Ja pitkiä katseita. Välillä hän käänsi paniikkisesti pään pois ja ajattelin että ehkä hän on ujo. Yritin olla kuitenkin normaali etten aina tunkenut seuraan tai kyylännyt koko ajan. Sitten lopetin tuijottelun kokonaan ja keskityin ystävystymään , koska huomasin että katseet ei johda mihinkään.
Lopulta keksin mielestäni tosi hyvän ratkaisun. Sain tietää että hänellä on facebook, avasin oman ja kutsuin kaikki vanhat kaverit sekä miehiä että naisia. Ja sitten kutsuin häntä noin 1 ja puoli viikkoa sitten. Ei ole vastannut. Töissä hän on ollut sosiaalinen, kiva ja läheinen niin kuin aina. Tullut itsekin juttusille. Olen seurannut häntä facebookissa ja tänään huomasin että hän oli kirjoittanut jollekin naiskaverille. Eli on käynyt facebookissa. Petyin kyllä kovin. Hän ei ole vastannut kaverikutsuuni. Ei halua olla edes kaveri kanssani.
Ja minun mielestä me ollaan läheisiä. En ymmärrä. Mielestäni tämä oli viaton ja neutraali lähestymistapa ja silti ihan kylmästi ei..Olen ajatellut että jatkan töissä ystävällistä linjaa ja käyttäydyn niin kuin aina, yhtä aikaa ruokkikselle yms. En vaan ehkä sitten puhu henkilökohtaisista asioista kun ei edes kaveri halua olla…En voi uskoa. Olin niin varma että se on kiinnostunut.
Sanokaa jotain..kannustusta..
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta joskus voi käsittää toisen ystävällisyyden ja katseet väärin. Mutta älä lannistu, vaan ota vähän etäisyyttä ja katsele sitten asiaa uudelleen.
Ai miten näkisin myöhemmin asian? Mitä tarkoitat?
näet miten hän siihen reagoi, jos kiinnostat hän lähestyy varmasti, jos et niin mitään ei tapahdu. Sen jälkeen mietit/katselet tilanteen uudelleen.
Olen kuullut että siinä voi olla jotain häikkää FB:ssä, että se pyyntö ei mee perille tai ei onnistu hyväksymään ystäväpyyntöä. Olen nainen ja tämän kuulin naispuoliselta ystävältä kun ihmettelin miksei hyväksynyt minun ystäväpyyntöä...eihän sitä ite näe että laittaako se ignore vai mitä siinä tapahtuu...
Eli toivo ei vielä ole menetetty, tsemppiä !
Toisen viestejä ei voi seurata facebookissa, ellei ole saanut ystävä vahvistusta! Eli miten voit tiedät hänen viestittelyistään??
vielä,että kaikki eivät pidä Facebookissa olemisesta tai voivat jopa suhteutua siihen niin, etä pitävat sitä lapsenomaisena hömpötyksenä. Jotkut pitävät lähestymisestä ja juttelusta ihan oikeassa elämässä eikä tekstiviestitse, s-postilla tai Facebookissa...