mieheni perusti vuosi sitten firman ja on nykyään aina töissä ottaa vastaan suunnillen kaikki työt mitä tarjotaan ja viikonloput ja illatkin töissä kaikki lapset kyselee koska isi tulee ja miksi menet taas kun on menossa kauemmaksi töihin jossa pitää olla yötäkin.
Kun lapset oli pieniä hän teki töitä ja sen jälkeen harrasti mitä milloinkin ja kun sanoin tästä ettei ole kotona hän sanoi etten ymmärrä koska en itse harrastanut mitään.Olihan mulla 3 pientä lasta hoidettavana ja ei tukiverkostoa lähellä, en olisi voinut harastaa joka ilta, myöhemmin on sanonut että urheilu oli hänelle kilpailuviettiä eli niin voimakasta se oli, harrasti ihan vaan lentopalloa työkaveriporukoissa yms. mutta sai siitä ehkä haluamansa.
Nyt tuntuu että on vastaava tilanne työ ja firma vie kaiken ajan- en jaksa enää, kun eilen sanoin näistä ei vastannut mitään sanoin senkin että pelkään mahdollisia pettämisiä joita voi tulla työmatkoilla.........
Mikähän sitä vaivaa??
Kun lapset oli pieniä hän teki töitä ja sen jälkeen harrasti mitä milloinkin ja kun sanoin tästä ettei ole kotona hän sanoi etten ymmärrä koska en itse harrastanut mitään.Olihan mulla 3 pientä lasta hoidettavana ja ei tukiverkostoa lähellä, en olisi voinut harastaa joka ilta, myöhemmin on sanonut että urheilu oli hänelle kilpailuviettiä eli niin voimakasta se oli, harrasti ihan vaan lentopalloa työkaveriporukoissa yms. mutta sai siitä ehkä haluamansa.
Nyt tuntuu että on vastaava tilanne työ ja firma vie kaiken ajan- en jaksa enää, kun eilen sanoin näistä ei vastannut mitään sanoin senkin että pelkään mahdollisia pettämisiä joita voi tulla työmatkoilla.........
Mikähän sitä vaivaa??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sitähän tämä yrittäjyys on. Kaikki on itse huolehdittava. Paljon on sellaista työtä, mitä ei voi laskuttaa, tai mikä maksaa itsensä takaisin vasta vuosien päästä. Toiminta pitää kuitenkin rahoittaa ja töitä on siis tehtävä paljon kovemmin, kuin työssäolevan. Eli siis yritystoiminnan aloittaminen vie paljon aikaa ja vaivaa. Kysyy varmasti hermoja koko perheeltä. Niinhän sitä sanotaankin, kun yrittämisen aloittaa, että onko perhe siihen myös valmis. Pari ekaa vuotta taitaa olla niitä kovimpia, sitten katsotaan kuka pystyy jatkamaan ja kuka kaatuu.
Ymmärrän kyllä tuskaisen asemasi, mutta tästä kannattaa ihan nätisti puhua ei mitenkään syyllistämällä. Yrittäjät on muutenkin kovilla, koska vastuu on kannettava ihan yksin ja stressikertoimet on ihan muuta kuin tavallisen palkkatyöntekijän. Tosin on helppo myös ajautua siihen, ettei enää osaa katkaista työputkea, vaan tekee ns. koko ajan töitä, perhe jää vähälle ja elämä alkaa pyörimään yrityksen ympärillä jatkuvasti. Se on aika vaarallista ja itsekin ajaudun siihen kovin helposti.
Puhumalla ratkeaa monet asiat tai ainakin saa toisen tietoiseksi ja toinen voi sitten alkaa pohtimaan asiaa ja ehkä tehdäkin sille jotain. Antakaa kuitenkin meille yrittäjille vähän armoa, verottaja, velkojat, pankki, valtiovalta ja muut osapuolet eivät sitä tahdo antaa.
poikaystävänikin kertoo aina kotona vaimolle että se on töissa, etc. mutta itse asiassa, silloin me viedetäänkin parhaita hetkiä yhdessämme. se vaimo kyll yrittä vahtia sitä niin kuin vahtikoira, mutta silti poikaystäväni "vetää sitä nenästä".
mieheni ei menisi työvaatteissa naisen luo,,,nekin jo kielii että töisä on oltu,,,,,,,,mutta sun laiset on huoria, toisia naisia ja sun poikaystäväs käyttää sua hyväkseeen jos ei kerran eroa vaimostaan sun takias!!