Olin ennen avioitumista kuvitellut, että liitossa sitten me pidämme yhtä ja jos jokin kriisi syntyy, niin pysymme vielä tiukemmin samalla kannalla. Kriisi siis jostain ulkopuolelta.
No, tässä ollaan kohta 15 vuotta menty niin, että kriisin sattuessa sovimme ummet ja lammet että näin teemme ja sanomme ja selvitämme asiat.
Mutta jos mies vain saa tilaisuuden, hän toimiikin TÄYSIN päinvastoin selkäni takana pilaten koko homman. Ulkopuoliset saavat aina häneltä sen käsityksen, että tuo aviopari on semmoista sakkia jonka yli sopii kävellä mennen tullen, noille voi valehdella ja niitä voi petkuttaa - ilman mitään seurauksia.
Taas vaihteeksi olemme nyt sellaisessa tilanteessa, ja tunnen itseni rättiväsyneeksi.
Minulle mies vain kiukuttelee tilanteen surkeutta, vaikka on itse syypää siihen, että emme päässeet tavoitteeseemme. Jos olette nähneet Paluu tulevaisuuteen (http://akas.imdb.com/title/tt0088763/) filmien Michael J. Foxin isän hahmon, niin tajuatte suurin piirtein, millainen surullisen hahmon ritari mieheni on.
Olin juuri tälläkin kertaa erikseen puhunut hänelle, että pidettäisiin nyt tällä kertaa itsemme vahvoina niin ettei meidän ylitsemme päästä kävelemään.
Mutta ei se näköjään sitten toimi.
Onko tässä nyt eron paikka? Meillä on kyllä sopivasti kaksi asuntoakin tässä välissä, ehkä olisi parasta erotella hynttyyt.
Surkealta tuntuu. Joten älkää viitsikö haukkua minua, vaan kertokaa, onko joku onnistunut ratkaisemaan tällaisen ongelman parhain päin.
No, tässä ollaan kohta 15 vuotta menty niin, että kriisin sattuessa sovimme ummet ja lammet että näin teemme ja sanomme ja selvitämme asiat.
Mutta jos mies vain saa tilaisuuden, hän toimiikin TÄYSIN päinvastoin selkäni takana pilaten koko homman. Ulkopuoliset saavat aina häneltä sen käsityksen, että tuo aviopari on semmoista sakkia jonka yli sopii kävellä mennen tullen, noille voi valehdella ja niitä voi petkuttaa - ilman mitään seurauksia.
Taas vaihteeksi olemme nyt sellaisessa tilanteessa, ja tunnen itseni rättiväsyneeksi.
Minulle mies vain kiukuttelee tilanteen surkeutta, vaikka on itse syypää siihen, että emme päässeet tavoitteeseemme. Jos olette nähneet Paluu tulevaisuuteen (http://akas.imdb.com/title/tt0088763/) filmien Michael J. Foxin isän hahmon, niin tajuatte suurin piirtein, millainen surullisen hahmon ritari mieheni on.
Olin juuri tälläkin kertaa erikseen puhunut hänelle, että pidettäisiin nyt tällä kertaa itsemme vahvoina niin ettei meidän ylitsemme päästä kävelemään.
Mutta ei se näköjään sitten toimi.
Onko tässä nyt eron paikka? Meillä on kyllä sopivasti kaksi asuntoakin tässä välissä, ehkä olisi parasta erotella hynttyyt.
Surkealta tuntuu. Joten älkää viitsikö haukkua minua, vaan kertokaa, onko joku onnistunut ratkaisemaan tällaisen ongelman parhain päin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei oikein vielä auennut, että mikä ongelmanne on ja mitä tuo ylitsekävely ja petkuttaminen oikeastaan on? Millaisia teidän kriisinne ovat?
Ostimme talon ja huomasimme avaimet saatuamme (no osan avaimista, täytyi lukotkin vaihtaa heti), että talon papereista puuttuu kaikki, mitä siihen on tehty remonttia jne. Oli rakennettu iso autokatos, missään ei ollut rakennuslupaa.
Myyjä ei pyynnöstä millään halunnut selvittää noita paperijuttuja.
Tajusimme kyllä, että siellä oli firman laskuun tehty kaikki mahdollinen ja ostettu materiaalit jne., mutta ei se sinänsä meitä kiinnostanut. Myyjä kumminkin ilmeisesti joutui paniikkiin että nyt hän joutuu kiinni. Joten mitään papereita emme ole saaneet.
Olimme sopineet, että nyt vaadimme tietää rakennusluvasta jne. ettei jälkikäteen tule kunnalta MEILLE mitään ihmeen repimisvaatimuksia tai sakkoja. Sieltähän käy tarkastajia silloin tällöin.
Sellainen paperihan on helppo kirjoittaa, että myyjä ottaa vastuun jos kunta vaatii jotain.
Mutta nyt mies on kumminkin lässähtänyt tässä asiassa eikä osoita enää mitään merkkejä siitä, että se edes olisi alunperinkään ollut tärkeää. Meillä on itsellämme aina ollut kaikki omat paperit 100 % kunnossa, koska me nyt olemme sellaisia ihmisiä että se on (ainakin luulin) ollut yks tärkeä juttu. Ettei tule koskaan mitään epäselvyyksiä.
Myyjä pääsi selkäni takana puhumaan miehen pään ympäri ja väitti, että he ovat nyt jälkikäteen lähettäneet mm. autokatoksen piirustukset kunnalle, jos vaikka sieltä myönnettäisiin rakennuslupa jälkikäteen ja varmaan myöntävät, hän väitti.
Meille ei kuitenkaan ole annettu sen paremmin piirustuksia (joita siis ei pitänyt myyjän mukaan olla olemassakaan ennen tätä!) eikä mitään kopiota rakennuslupahakemuksestakaan.
Joten minusta kyllä näyttää siltä, että myyjä vain valehtelee, haluaa että aika kuluu ja että me vaikka "unohdamme" koko jutun.
Ja mies hyväksyi myyjän sepustuksen ilman mitään kysymyksiä. Hän ei edes kysynyt, mistä se piirustus nyt sitten on äkkiä ilmestynyt, kun meille väitettiin, että mitään papereita ei mukamas olekaan. Saati että mies olisi pyytänyt kopion siitä hakemuksesta.
Vaikea tässä enää jälkeenpäin on ruveta vaatimaan mitään kun mies vain myöntelee ja nyökyttelee ihmiselle, joka ilmiselvästi on pettämässä meitä.
Elä nyt sitten tuommoisen asian kanssa jatkuvasti. Tää oli nyt siis vain viimeisin esimerkki, näitä piisaa vuosien saatossa varmaan jo kymmeniä.
Nyt en enää ole kiinnostunut rakennuslupa-asiasta vaan siitä, miten ihmeessä jaksan elää miehen kanssa kun se aina tekee noita temppujaan selkäni takana.
Sekoittamaan kaksi noin täysin eriasiaa keskenään; talon lupatilanteen sekä avioliiton.
Tekisi kyllä mieli haukkua, muttei se auta, asiat selviää kysymällä ( vaikka rakennusvalvonnasta )
Kukahan on asiantuntevampi noissa lupa-asioissa, sinä, miehesi vai talon myyjä?
oma tulkintasi oli kapea. ei kyse ole mistään yksittäisestä lupatilanteesta, vaan luonne-eroista: vaimo ei jaksa miestä, joka ei osaa pitää puoliaan vaan antaa ulkopuolisten viedä kuin litran mittaa.
Ratkaisuhan voisi tietysti olla se, että sovittaisiin, että vaimo hoitaa tällaiset asiat eikä mies niihin puutu. Jos mies ei suostu, tilanne onkin pahempi...
Ja miksi vaimo ei voisi olla lupa-asioissa asiantuntevin? Saattaahan asiantunteva tietysti olla se myyjäkin, mutta tuskin ostajan eduksi.
että pitää yhteisistä raha-asioista päättää, kuka osaa. Tai pistää ne erilleen, niin kumpikin voi sössiä omaan piikkiin.
Mielestäni avioliitto vaatii niin paljon sitoutumista, ettei tällaisia tilanteita pitäisi syntyä kertaakaan, saati sitten jatkuvasti vuosien saatossa silloin tällöin.
Niin paljon ei ole fyrkkaa sentään että olisi varaa antaa toisen sössiä (hyvä sana muuten, ei tullut itselle mieleen!). Kaikki muukin on yhteistä paitsi autot, jotka ovat molemmat miehen nimissä. No hän voi varmaan siirtää toisen niistä minulle ilman ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.
Nämä jutut on niitä periaatejuttuja, että jos kerran ollaan aviossa niin sitten myös pidetään yhtä. Turha kai sitä on papin puheilla edes käydä, jos kerran ei huvita sitoutua.
No, ero tästä nyt sitten on tuloksena. On se edes hyvä, ettei ole lapsia, ei tarvitse aiheuttaa sellaista kärsimystä viattomille.
Hyvä kun on näitä palstoja, saa ainakin purkaa höyryjä ulos. Vaikka mahtui tähänkin lyhyeen ketjuun tuossa jossain keskivälissä yksi törppö, joka ei alkuunkaan tajunnut mistä on kyse.
Tässä on nyt jotain mätää,tässä jutussa,toinen mies???
miksi nyt ero,eikö asiat hoidu puhumalla sen ukkosi kaa,eikä kitisemällä täällä.
ymmärrän kyllä ; kun tarpeeksi monta kertaa pettyy siinä, ettei yhdessä sovituista asioista (todellakin yhdessä sovituista, ei sellaisista, joissa tehdään vain toiselle mieliksi) pidetä kiinni, alkaa ottaa nuppiin toden teolla!
Jos toinen lupailee ja silti on täysin ulkopuolisten vietävissä, totta hitossa se rassaa! Tuossa aiemmin ehdotettiin, että jospa asiat hoitaisi se, joka osaa ne "jämptisti" hoitaa eikä usko kaiken maailman paskaa..? Tämä ei toisaalta perusongelmaa vielä poista - mies on pettänyt luottamuksen olemalla mamero! Siitä tietysti voisi puhua - mutta kokemuksesta tiedän, ettei sekään välttämättä auta.
Silloin kun ihmiseltä puuttuu kyky pitää puoliaan, ei sitä puhumisella, vaatimisella ja lupailuilla muuksi muuteta. Sellainen ihminen (sukupuolesta riippumatta) tulee hamaan hautaan asti olemaan aina hyväksikäyttäjien armoilla.
Miehesi kävelee ylitsesi ja avioliiton luottamus on heikoilla. Keksi jokin keino, millä voisit osoittaa miehellesi tämän pahan olon, mitä hän on suhteeseenne teoillaan tuonut. Ihan ensimmäiseksi en lähtisi eroamaan, vaan jos voisit vaikka muuttaa joksikin aikaa pois. Tässä kohtaa ei pidä ajatella liikaa kustannuksia ja omien mukavuuksien menettämistä, vaan tässä kohtaa sinä otat selvää, mihin suuntaan sinun loppuelämäsi kulkee.
Voimia ja viisautta Sinulle!