Olen 25-vuotias nainen Keski-Suomesta ja 3 vuotta avioelämää takana. Saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta olen kulkemisen suhteen täysin riippuvainen miehestäni. Meillä on taloudessa vaan yksi auto eikä toista voida taloudellisten syiden vuoksi hankkia. Työpaikkani on 8 kilometrin päässä ja raahaudun sinne aina miten milloinkin pääsen. Auto on mieheni käytössä. Kesät, syksyt ja talvet niin pitkälle kuin sää sallii, kuljen pyörällä tai kävelen. Bussiyhteydet työpaikalleni ovat TODELLA huonot ja joudun tekemään kompromisseja työajoissani, jos bussia ei tiettyyn aikaan mene. Nyt tilanne on se, että olen 6. kk raskaana, kelit ovat jo siinä vaiheessa, että on liukasta ja pyöräileminen alkaa tässä tilassa PELOTTAA (jos vaikka kaadun...). Jos soitan miehelleni ja kerron, ettei bussi tullutkaan, hän on pelkästään ärtynyt ja kysyy, miten aion päästä töihin. Mieheni on erittäin tunnollinen työssään eikä mielellään tee mitään ylimääräisiä henk. kohtaisia keikkoja, kuten että auttaisi vaimonsa pulasta. Viimeisen 5 vuoden ajan olen olosuhteiden pakosta kävellyt joka paikkaan. Mitä mieltä te olette, olenko tyhmä, kun kuvittelen, että mieheni pitäisi auttaa minua pääsemään töihin vai onko hän tässä se itsekäs osapuoli??? Sen kyllä vaan sanon, että mies se minut on tähän tilaan saattanut (raskaaksi) ja pitäisi olla edes vähän huolissaan kulkemisesta. Muussa tapauksessa olen ennenkin pärjännyt ilman kenenkään kuljetusapua ja kävellyt joka paikkaan pitkiä matkoja (satoi taikka paistoi). Onko teillä muilla samanlaisia ongelmia? Miten olet/te ne ratkaisseet?
Ärsyttää!!!!
säälittävä
121270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
menemään se bussilla! Ja ite kuljet autolla, ja sinuna ottaisin ite selvää niistä sen työmatkan busseista, junista ym. kimppakyytiäkin vois kai miettiä!
Ja kyl ny luulis kahteen autoon olevan varaa jos molemmat käy töissä?
Ei tommosesta mitään tuu, et sinä säästät pelkästään ja mies sen ku köröttelee autolla! Ja tosiaan viä raskausaikana... Vaadi vähä kunnioitusta!
Mut ukkos on!!! Siis ihan oikeesti. Vaikuttaa siltä ettei ukkoas kiinnosta sen enempää sun saati lapsen turvallisuus. Hän kokee että hanellä on oikeus kulkea autolla ja akka saa tulla toimeen miten kykenee... Tosin hän on siihen jo tottunu kun et ilmeisesti ole koskaan vuosien varrella muuta vaatinutkaan...Nyt tilanne on todellakin muuttunut kun olet raskaana ja pyörällä liikkuminen voi olla vaarallista kun on niin liukasta.
En osaa sanoa mitä sun tulee tehdä, muuta kuin vaatia itsellesi ja lapsellesi oikeuksia. Joko oma auto käyttöön tai sit kyyditsemistä tarpeen vaatiessa. Mainitsit siitä että toiseen autoon ei ole varaa, niin kuinka kummassa sitä varaa on vain miehen autoon, ei vaimon, koska kuitenkin kumpikin tekee töitä talouden eteen...
Tää voi olla rankasti sanottu mut kuulostaa jonkinlaiselta natsi-hallinnolta....
...ei ihme että ärsyttää...
pakko kysyä, että miten olet tuohon jamaan asiat päästänyt; miksi tehdä lapsi miehen kanssa, joka on jo osoittautunut asenteeltaan tuollaiseksi?
Mutta nyt on joka tapauksessa korkea aika korjata asiat ja jos kerran molemmat käytte töissä niin eiköhän kakkosauton hankkimisen pitäisi olla itsestäänselvyys. Ei sen tarvitse olla kymmeniä tuhansia maksava, ja rahoitusjärjestelyjä on olemassa.
Onhan sinulla kuitenkin kortti ja osaat ajaa autoa, vai onko kyse ajamispelosta?
oli sama ongelma noin 10v sitten. Ratkaisimme ongelman hankkimalla kakkosauton, vaikka se tiesi isolta tuntuvaa rahanmenoa. Kakkosauto oli tietenkin halpa pikkuauto ja vanhakin. Sillä ajeltiin käytännöössä vain toisen työmatkoja ja sillä paremmalla kaikki yhteiset ajot ja muut ajot.
No siinä vanhassa pikkuautossa oli aika usein pikkuvikoja, joten minä aloin ajmaan sillä töihin, kun kerta pystyin ja jouduin ne viat myös korjaamaan. Aikaa myöten vaihdettiin ykkösauto parempaan, jolloin siitä tuli kakkosauto ja se vanhempi kakkosauto myytiin pois. Meillä toimii sama systeemi edelleen, eikä siitä luovuta vaikka se kustannuksia lisää edelleen, ellei tarve työmatkojen suhteen muutu. Meillä työmatkaa on noin 15km. Auton käytön hankalat sumplimiset jäivät pois, kuten turhat edestakaiset kuskausajot.
Eli teidän kannattaa pohtia kuitenkin sitä kakkosauton hankintaa.
että nainen kulkee työmatkan bussilla, junalla, pyöräillen tai kävellen, mies ajaa autolla, oli matka miten lyhyt tahansa. Nynnerö mies, kuten köyhä mies, kulkee julkisilla tai kävelee, jotkut nuoret, etenkin poikamiehet, kuntoilevat ajaen pyörällä pitkänkin työmatkan.
Mies menee työhönsä yksin autossa istuen, ellei aivan pakottavasta syystä joudu kuljettamaan siinä vaimoaan, jonka pudottaa matkan varrelle, tai vie lapsen tarhaan työmatkan varrella, jos vaimo on sairas tai joutuu poikkeuksellisesti lähtemään työhön sellaiseen aikaan, että skidin tarhaan vienti olisi ylivoimaisen vaikea järjestää siinä samalla.
Jos naiselle ei kelpaa bussi, tai jos julkinen liikenne ei tarjoa sopivia vuoroja, kakkosauto on välttämätön ja sen nainen maksaa omasta palkastaan.
No mikset hanki kakkosautoa ja aja sillä, täysin itsenäisesti? Kyllä mua ärsyttäisi, jos mun pitäis aina hoitaa toisen kulkemiset, antaisin sitten sen auton vaikka lahjaks :D
tävän itsekeskeinen ja epäempaattinen. Jos sinulla ei ole ajokorttia, miehen pitäisi sinut kuskata töihin nyt kun olet raskaana. Vaikuttaa siltä, ettei hän välitä sinusta ollenkaan.
Toinen vaihtoehto ehkä voisi olla muuttaminen, niin että kummallakin on kohtuullinen työmatka.
Sinun on aloitettava jämäkkä keskustelu ongelman ratkaisemiseksi.
Meilläkin oli pitkään pelkästään yksi auto.
Enkä minä edes käynyt töissä.
Silti, mieheni ehdotti aina omasta vapaasta tahdostaan, että jos milloin tarvitset autoa päästäksesi kauppaan, ystäviesi luokse, vanhempiesi luokse käymään tai muualle, jos viitsit heittää hänet töihin, niin saat auton käyttöösi päivän ajaksi.
Mielestäni tuo oli hyvin huomaavaista!
Nyt meillä on myös kakkosauto, jota kylläkin ollaan myymässä pois, enkä murehdi turhia; jos satun autoa tarvitsemaan, tiedän, että minun tarvitsee vain pyytää, ellei mieheni ennätä tarjota sitä ensin.
Mielestäni miehesi ajattelee liikaa omaa napaansa.
Kunnon aviomies tekisi kaikkensa, että raskaana oleva vaimo on turvassa, eikä keikaroi ympäriinsä jollain polkupyörällä enää noin myöhäisessä raskausvaiheessa!
Olet siis oikeassa tuntoinesi.
Minulla kaksi lasta mieheni kanssa. Hän kohteli minua kuin kuningatarta kummankin odotus ajan aikana, ei olisi tullut kysymykseenkään että hän olisi pistänyt minua kävelemään töihin noin. Sinun täytyy vaatia kunnioitusta, hän saa kävellä tai sitten maksaa taksit mutta sinun täytyy olla varovainen eikä todellakaan enää pyöräillä kun jo noin raskaana olet. Kyllä se sinä olet nyt numero yksi ja hänen pitää se tajuta. Arrrgghhhh!!! Käy todella päähän ton ukkosi käyttäytyminen sinun puolestasi. Mutta älä sinäkään anna kuvaa että et tarvi apua, eihän tässä ole sinä enää yksin vaan masussasi oleva vaavi myös. Voimia nyt ja puhu ihan kunnolla miehellesi tästä asiasta.
Jos taas on töissä, niin voi, voi. Eikö siellä työpaikalla ole ketään samoilla työajoilla, joka voisi pientä korvausta vastaan heittää ja noutaa sut? Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että sun olisi kannattanut hommata oma auto jo vuosia sitten, ja jos bussia ei tule, niin ota taksi. Jokainen vastaa ensisijaisesti itse omasta töihin pääsystä.
ensiksikin SINÄ TÄSSÄ ITSEKÄS OLET!
"mieshän minut tähän tilaan saattoi"
"miehen pitäisi kyyditä minut töihin"
"minä joudun vain raahautumaan töihin"
"minulla on niin vaikeaa päästä töihin"
hei haloo!
kasva aikuiseksi!
ota huomioon että sunkin miehes käy töissä ja ansaitsee sitä rahaa teidän tulevan perheennne hyvinvointiin. olisit tyytyväinen että mies käy töissä ja on tunnollinen työssään.
ja todellakin se vastuu sun töihinpääsystä on sulla ei kellään muulla. sä vaan nyt tykkäät tehdä asioista vaikeita ja oletat että kun olet raskaana niin sua pitäis jotenkin kohdella jonain kunigattarena..sori vaan ei onnaa.
mun äitini, 4 lapsen yksinhuoltaja ei tarvinnu mitään hitsin kyytiapua, ja jos tartti niin hän kehitti sen kyydin jostain eikä kitissyt.
sun pitää alkaa ottamaan selvää bussiaikatauluista ja vaikka tulostat sellaisen itsellesi jääkaapin oveen.ja toiseksi otat selvää onko työpaikallasi ihmisiä jotka ovat samassa vuorossa kuin sinä että voitte tidellakin toteuttaa sen kimppakyydin. ja kolmanneksi, älä oleta että mies on henkilökohtainen taksisi, vaan ala hieman itsenäistyä. et sä voi olettaa että mies tulee töistä "tosta noin vaan" sormia napsauttamalla sua kyyditsemään..
toisaalta voittehan muuttaa lähemmäs työpaikkaasi?niin ei kyydityksestä tartte murehtia.
Miksette muuta?