Miksi

Erosin kirkosta silloin kun mun eka poika syntyi. Ajattelin sen niin, että annan hänelle mahdollisuuden valita itse. En ymmärtänyt, että se tilanne johon kasvetaan on aina se, mikä on itsestään selvää. Ei se tietenkään valinnut kristinuskoa, kun ei siihen kasvanut. Mun lapset on aitoja pakanoita. Tää vanhempi on joku mystikko, jolla on ihan henk.koht. uskonto. Sekaisin kaikkia mahdollisia muita, paitsi kristinuskoa. Jotain Newage-krishna-castaneda-wicca-reiki-puidenhalaamis-vegaani-henkiolento-uskontoa...

En tiiä, onko se nyt saanut sielulleen isomman vahingon kuin tapakristittynä. Tuskin kuitenkaan.

Myöhemmin mua on harmittanut ihan siksi, että. Mua ei haittaa minkä uskonnon nuo itselleen omaksuvat tai ovatko ilman. Mutta se koulun uskonnonopetus antaa moraalisysteemin ja sen perusteet. Sen voi sitten hylätä jos siltä tuntuu. Mutta musta on hyvä, että saa jonkun rungon, koska silloin on heklpompi arvottaa asioita. Pidän siis eroamiseni syitä huonosti harkittuina.

ei edusta enää niitä arvoja jotka itse koen tärkeäksi, ja en oikeastaan ymmärrä mihin koko kirkkoa edes tarvitaan. Jos vaikka sattuisin uskomaan johonkin ylempään, niin en silti kokisi tarvitsevani jotain välittäjää.

Kirkko on ihmisten rakentama maallinen instituutio, jolla ei ole juuri mitään tekemistä uskonnon tai uskomisen kanssa.