Kaipaisin teidän puolueettomia mielipiteitänne asiaan, jonka kanssa en enää tiedä mitä tehdä.
Olemme ystäväni kanssa tunteneet jo ala-asteelta asti ja olimme koko peruskouluajan tiiviisti yhdessä. Menimme eri lukioihin mutta ystävyys säilyi kohtalaisen hyvin. Nyt lukion jälkeen molemmilla on omat uudet menonsa: opiskelut ja työpaikat ja näkemisemme on pikkuhiljaa harventunut ja kaverini ottanut asian esille jo toista kertaa vuoden sisällä että minulla ei ole tarpeeksi aikaa hänelle. Osittain asia johtuu siitä että minä seurustelen ja hän ei. Hän väittää että vietän kaiken vapaa-aikani poikaystäväni kanssa ja totta on että nään paljon poikaystävääni, mutta olen myös nähnyt kaveriani. Seurusteluasiamme ovat muutenkin menneet aina vähän ristiin, sillä kaverini seurusteli lukion ensimmäiset vuodet ja kun erosi minä aloin vasta seurustelemaan ja olen seurustellut kohta pari vuotta, minkä ajan hän taas on halunnut olla vain sinkkuna.
En ole itse kokenut että emme näkisi tarpeeksi sillä käymme vähintään kerran viikossa yhteisessä harrastuksessa (mitä kaverini mielestä ei voi laskea näkemiseksi) ja tämän lisäksi olen pyytänyt kaveriani kahville, kesällä lenkille monesti ja mukaan esimerkiksi juhliin tai vastaavaa. Hän on minulle tosi rakas ystävä ja haluaisin säilyttää välimme, mutta tuntuu hyvin turhauttavalta kun asia tulee esille aina ensin pienenä kuittailuna että aikaa ei ole tarpeeksi kaverin näkemiseen ja vaihtuu riidaksi.
Kaverini väittää että emme ole enää hyviä ystäviä kun emme näe yhtä usein eikä hyvä ystävyys voi olla mahdollista jos näkee harvemmin. Mielestäni taas on, sillä näen monia muitakin ystäviä harvemmin ja olemme silti hyvissä väleissä.
Yritin sovitella asiaa että jos nyt tästä eteenpäin sovittais näkevämme aina kerran viikossa harrastuksen lisäksi ja tehtäis yhdessä jotain kivaa, mutta kaverini vastasi että ei hän tiedä haluaako näin sillä se tuntuu liian väkinäiseltä. Hän vieläkin kuulemma epäilee että haluanko nähdä häntä hänen itsensä takia enkä vaan sen takia ettemme olisi riidoissa. En taas itse ymmärrä ollenkaan miten hän ees voi ajatella noin. Olemme kuitenkin tehneet yhdessä vaikka mitä syksyn aikana, mm: olleet laivalla. Eikä hyvän ystävän merkitys nyt noin vaan katoa!
Ymmärrän häntä siinä mielessä että hän haluaa nähdä minua useammin ja toki minäkin häntä, mutta esimerkiksi aina töiden jälkeen en jaksa ja kaipaan joskus ihan omaa aikaakin. Kaverini taas sanoo että vaikka on vähintään yhtä kiireinen kun minä hän kyllä aina saa järjestettyä jostain välistä aikaa.
Tein myös itse samoin juuri tällä viikolla, kun pyysin illalla kahville, mutta hän kieltäytyi tekosyyllä ja myönsi itse tehneensä niin koska on loukkaantunut siitä ettemme nää tarpeeksi usein.
Yritin kirjoittaa asian niinkun se on todenmukaisesti mennyt ja kaverini sanonut. Enkä tiedä miten tämän tilanteen ratkaisisin?
Olemme ystäväni kanssa tunteneet jo ala-asteelta asti ja olimme koko peruskouluajan tiiviisti yhdessä. Menimme eri lukioihin mutta ystävyys säilyi kohtalaisen hyvin. Nyt lukion jälkeen molemmilla on omat uudet menonsa: opiskelut ja työpaikat ja näkemisemme on pikkuhiljaa harventunut ja kaverini ottanut asian esille jo toista kertaa vuoden sisällä että minulla ei ole tarpeeksi aikaa hänelle. Osittain asia johtuu siitä että minä seurustelen ja hän ei. Hän väittää että vietän kaiken vapaa-aikani poikaystäväni kanssa ja totta on että nään paljon poikaystävääni, mutta olen myös nähnyt kaveriani. Seurusteluasiamme ovat muutenkin menneet aina vähän ristiin, sillä kaverini seurusteli lukion ensimmäiset vuodet ja kun erosi minä aloin vasta seurustelemaan ja olen seurustellut kohta pari vuotta, minkä ajan hän taas on halunnut olla vain sinkkuna.
En ole itse kokenut että emme näkisi tarpeeksi sillä käymme vähintään kerran viikossa yhteisessä harrastuksessa (mitä kaverini mielestä ei voi laskea näkemiseksi) ja tämän lisäksi olen pyytänyt kaveriani kahville, kesällä lenkille monesti ja mukaan esimerkiksi juhliin tai vastaavaa. Hän on minulle tosi rakas ystävä ja haluaisin säilyttää välimme, mutta tuntuu hyvin turhauttavalta kun asia tulee esille aina ensin pienenä kuittailuna että aikaa ei ole tarpeeksi kaverin näkemiseen ja vaihtuu riidaksi.
Kaverini väittää että emme ole enää hyviä ystäviä kun emme näe yhtä usein eikä hyvä ystävyys voi olla mahdollista jos näkee harvemmin. Mielestäni taas on, sillä näen monia muitakin ystäviä harvemmin ja olemme silti hyvissä väleissä.
Yritin sovitella asiaa että jos nyt tästä eteenpäin sovittais näkevämme aina kerran viikossa harrastuksen lisäksi ja tehtäis yhdessä jotain kivaa, mutta kaverini vastasi että ei hän tiedä haluaako näin sillä se tuntuu liian väkinäiseltä. Hän vieläkin kuulemma epäilee että haluanko nähdä häntä hänen itsensä takia enkä vaan sen takia ettemme olisi riidoissa. En taas itse ymmärrä ollenkaan miten hän ees voi ajatella noin. Olemme kuitenkin tehneet yhdessä vaikka mitä syksyn aikana, mm: olleet laivalla. Eikä hyvän ystävän merkitys nyt noin vaan katoa!
Ymmärrän häntä siinä mielessä että hän haluaa nähdä minua useammin ja toki minäkin häntä, mutta esimerkiksi aina töiden jälkeen en jaksa ja kaipaan joskus ihan omaa aikaakin. Kaverini taas sanoo että vaikka on vähintään yhtä kiireinen kun minä hän kyllä aina saa järjestettyä jostain välistä aikaa.
Tein myös itse samoin juuri tällä viikolla, kun pyysin illalla kahville, mutta hän kieltäytyi tekosyyllä ja myönsi itse tehneensä niin koska on loukkaantunut siitä ettemme nää tarpeeksi usein.
Yritin kirjoittaa asian niinkun se on todenmukaisesti mennyt ja kaverini sanonut. Enkä tiedä miten tämän tilanteen ratkaisisin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
ystävällesi elämästäsi! Sinä elät elämääsi niin kuin sinä haluat. Et niin kuin ystäväsi haluaa.
Ei kukaan halua menettää ystäviään. Ne on yksi tärkein osa elämää. Mutta... jokaisella oma elämä muovautuu omiin uumiinsa. Ette te voi koko elämäänne elää samanlailla. Ystäväsi on ymmärrettävä että sinulla on elämää hänen lisäkseen ja hänellä oma sinun lisäkseen.
Ystävyys ei katso välimatkaa tai tapaamisien määrää. Te pysytte aina ystävinä jos niin haluatte. Näette sitten 2 kertaa viikossa ta 2 kertaa kuukaudessa. Ystävyys on sitä että kunnioittaa toista eikä mökötä toiselle toisen elämästä.
Itsellä laspuuden ystävä asuu toisella paikkakunnalla ja näemme varmaankin 1-2 kertaa vuodessa. Kummallakin on parisuhde ja työt ynnä muut. Mutta toisiamme emme unohda ja sen olemme toisillemme luvanneet. Mutta me elämme omaa elämäämme kumpikin.
Toinen parhammista ystävistäni sai juuri lapsen,eikä hänellä enää olekaan niin paljoa aikaa minulle. Tietysti se harmittaa,mutta minun on hyväksyttävä se että hänellä elämässä on nyt muutakin kuin meidän ystävyys. Ja olen onnellinen ja kiitollinen niistä hetkistä kun hän pääsee ja ehtii minua näkemään.
sani ystävällesi suoraan että sinulla on omaa elämää ja jos hän ei tätä ymmärrä,hän ei ole sinun ystäväsi. Hän tuijottaa vaan omaa napaansa. ystävä ei kitise toiselle ystävyydestä. Ystävyys pitäisi olla vapaaehtoista -ei pakollista jossa toinen kitisee.