Hei! Olen yrittänyt selvittää mihin jazzin tyylisuuntaan Billie Holidayn voisi sijoittaa. Eikö hänen uransa kuitenkin noin 30-luvulle sijoittunut, joten olisiko swing kaikkein lähimpänä... Tämä oli aika villi veikkaus :) Missään ei ihan suoraan ole tätä asiaa selitetty. Olisikohan täällä henkilöä, joka olisi paremmin perillä, kuin tällainen jazz-untuvikko.
Billie Holiday
Tyylisuunta?
5524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Muusikkojen ja vokalistien kategorisoiminen yleensa ja Billie Holidayn erityisesti tuottaa toisinaan vaikeuksia, ja on yleensä aika tarpeetonta.
Billie oli taydellinen persoonallisuus laulajana (ja muutenkin) ja loi oman omintakeisen tyylinsä, joka on yhä "ajankohtainen". Aikakausi oli swingin ja toisaalta bebopin alkuaikoja, ja vaikutteita oli tietenkin molemmista. Mutta Billien omintakeisuus vei hänet lähelle perinteistä blueslaulua, jota hän "modernisoi" omalla persoonallaan. Minä luokittaisin hänet ajattomaksi jazz-soul-artistiksi. Toisaalta kyllä en pidä tällaisista luokituksista. Billie oli Billie, yksi suurimmista, ja sillä hyvä.
Muuten olen samaa mieltä, siinä swingin ja bebopin taitekohdassa Billie keinahteli omintakeisesti pienellä/suurella äänellään. Tota soul'ia en kyllä varsinaisesti kuitenkin Billien laulutyyliin liittäis, siis sielukkuutta toki riittää mutta varsinainen soul, Aretha Franklin ja mitä näitä on, niin...
Luin just kirjan "Muistoja jazzin kuningattaresta" (Julia Blackburn),niin kyllä Billie nyt ainakin selvästi kuuluu jazzlaulajattariin enemmän ku perinteiset blueslaulajat mut se sisäinen ote on hevimpi ja bluesimpi huomattavasti ku esim joillain Sarah Vaughn'illa tai Anita O'Dayllä.
Klassifikaatiot ovat välillä aika turhia. Soulia Arethan mielessä Billie ei toki edusta, mutta Billie olikin ensin, Aretha vasta sitten. Kyllä minusta Billietä voisi pitää yhtenä soulin esiäideistä, joka toi yhdenlaista threadia nykysouliin aina väittäisin hipohopsouliin saakka. Mutta en pane pahakseni vaikkei tätä kaikki hyväksyisikään. Toisaalta suuri joukko Billien jälkeisiä jazzlaulajattaria suoraan tunnusti velkansa Billielle, kuten Carmen McRae. Billie oli nahdakseni ainakin osittainen inspiraatio aika monenlaiselle suuntaukselle.
Kiitos teille jotka yrititte minulle hieman tuota selvittää. Olen siis ollut oikeilla jäljillä, itsekin lähdin laulajattareen tutustumaan tuon Blackburnin kirjan kautta. Tulin siihen lopputulokseen, että esittelen tehtävässäni mm. swingiä tarkemmin, ja korostan Lady Dayn olevat tavallaan oma "irrallinen" lukunsa. Ehkä hän oli niin oman polkunsa kulkija, ettei itsekään haluaisi että hänet lokeroitaisiin vain johonkin tiettyyn tyylisuuntaan.
Jatketaan ihmeessä keskustelua aiheesta, jos se vielä joitakin kommentteja kirvoittaa. Hassua, miten tavallaan yhden artistin perusteella alkaa itsekin kiinnostumaan, ennen niin vieraasta musiikkilajista, jazzista. :)
Mistä blues loppuu ja jazz alkaa... Mutta bluesia tämä nainen osasi laulaa:
http://www.youtube.com/watch?v=_tNSp7MaADM
Mutta huikea tämä esitys kaiken kaikkiaan.