En oikein tiedä minne kyseisestä aiheesta kirjoittaisin. Itse olen ihan normaalisti menestynyt 22-vuotias nainen Tampereelta, olen valmistunut ylioppilaaksi, asun omillani kivassa kämpässä, olen ollut jo pitkään kokopäivätyössä ja kyllä-seurustelen. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa pian 2 vuotta ja olen hänen kanssaan onnellinen, enkä halua muita miehiä. Tiedän että hän rakastaa minua.
Itse asia on kuitenkin se, että mulla on 20-vuotias sisko jonka kanssa olin etenkin nuorempana hyvinkin läheinen, mutta olemme aina myös kilpailleet keskenämme enemmän tai vähemmän. Hänkin on ihan normaali ikäisekseen, mutta olen hänelle kateellinen yhdestä asiasta, minkä pelkään vaikuttavan väleihimme. Hän on seurustellut poikaystävänsä kanssa vasta muutaman kuukauden (ehkä puolisen vuotta) ja he jo ovat kihloissa ja asuvat yhdessä. Meille ei poikaystäväni kanssa edellä mainitut asiat ole vielä ajankohtaisia.
Eli ongelma on siinä, että kun olemme kahdestaan tai etenkin muiden sukulaisten seurassa, niin mua harmittaa se, että itse "vaan" seurustelen kun taas pari vuotta nuorempi siskoni on jo kihloissa ja avoliitossa, vaikka on ollut poikaystävänsä kanssa paljon vähemmän aikaa yhdessä. Siskoni on jopa alkanut ärsyttää minua ja ajattelen hänestä negatiivisia asioita, kuten että hän on huomion kipeä ja itserakas. (Koska on kihloissa?! en tiedä)
Eli olenko mielestänne täysin kajahtanut ja onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Itse asia on kuitenkin se, että mulla on 20-vuotias sisko jonka kanssa olin etenkin nuorempana hyvinkin läheinen, mutta olemme aina myös kilpailleet keskenämme enemmän tai vähemmän. Hänkin on ihan normaali ikäisekseen, mutta olen hänelle kateellinen yhdestä asiasta, minkä pelkään vaikuttavan väleihimme. Hän on seurustellut poikaystävänsä kanssa vasta muutaman kuukauden (ehkä puolisen vuotta) ja he jo ovat kihloissa ja asuvat yhdessä. Meille ei poikaystäväni kanssa edellä mainitut asiat ole vielä ajankohtaisia.
Eli ongelma on siinä, että kun olemme kahdestaan tai etenkin muiden sukulaisten seurassa, niin mua harmittaa se, että itse "vaan" seurustelen kun taas pari vuotta nuorempi siskoni on jo kihloissa ja avoliitossa, vaikka on ollut poikaystävänsä kanssa paljon vähemmän aikaa yhdessä. Siskoni on jopa alkanut ärsyttää minua ja ajattelen hänestä negatiivisia asioita, kuten että hän on huomion kipeä ja itserakas. (Koska on kihloissa?! en tiedä)
Eli olenko mielestänne täysin kajahtanut ja onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Vastaukset 11
Vanhimmat
No sanoisin että olet vielä melko lapsellinen, joten älä ihmeessä kiirehdi kihloihin ja avoliittoon. Ne asiat ovat kahden aikuisen välisiä juttuja.
Mieti mikä on oikeasti tärkeää suhteessasi, ei sen pitäisi riippua ulkopuolisista asioista. Ei ainakaan saisi.
Itsellä oli vähän samanlainen tilanne, mutta en ollut kateellinen sisarukselleni vaan hyvälle pitkäaikaiselle ystävälleni. Meidän vanhempamme ovat erittäin hyviä ystäviä ja olenkin tuntenut tuon kaverini n. 2-vuotiaasta asti. Ollaan saman ikäisiä.
Minä aloin seurustella 19-vuotiaana (nyt 23v.) ja ystäväni 20-vuotiaana. Hän ja poikaystävänsä muuttivat n. 2kk:n jälkeen yhteen ja kihloihinkin menivät vuosipäivänään. Minä taas sain kuunnella sekä ystäväni että hänen vanhempiensa juttuja (ja omien vanhempieni ihmetystä, että miksei me jo mennä kihloihin tai muuteta yhteen, kun kaverikin jo oli) siitä miten heillä menee niin hyvin ym.ym.
Olin kyllä erittäin onnellinen poikaystäväni kanssa vaikka emme vielä silloin yhdessä asuneetkaan tai kihloissa oltukaan. Kuitenkin olin aika kateellinen siitä, että ystäväni oli jo lyhemmässä ajassa saanut ne kaikki asiat, joita itse odotin ja toivoin parisuhteeltani.
Nyt olen ollut oman kihlattuni kanssa yhdessä 4 vuotta ja kihloissa vuoden. Olen todella onnellinen, häitä suunnitellaan ja yhteisestä pienokaisesta haaveillaan. Omaa kotiakin suunnitellaan.
Ystäväni taas on onneton kihlattunsa kanssa ja epäilen, että kohta heillä on ero edessä.
Joten enää en ole kateellinen.
Mutta silloin joskus olin.
Ne tunteet loppui siihen, kun itse muutin poikaystäväni kanssa yhteen ja menimme kihloihin. Eikä se odotus ainakaan pahaa tehnyt, parempi on tutustua kaikessa rauhassa toiseen ennen suurien päätösten tekemistä. Kamalahan sitä olisi herätä huomaamaan, että alkuihastus on loppunut ja sitä ei ehkä oikeasti haluakaan sitoutua juuri siihen ihmiseen ja on jo ehtinyt kihloihin ym.ym.
Sitä en osaa sanoa, miten pääsisit tuosta ajatuksesta eroon. Tiedän, että se on vaikeaa. Yritä kuitenkin vain keskittyä siihen, mitä kaikkea hyvää sinun ja poikaystäväsi suhteessa on ja ajattelepa vaikka, että olet paljon onnellisempi ja onnekkaampi kuin siskosi, eikä siihen tarvita kihlasormusta tai yhteistä osoitetta :)
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Kuinka pian seurustelun aloittamisen jälkeen muutit siis poikaystäväsi kanssa yhteen? Kihloihin menitte ilmeisesti kolmen vuoden jälkeen?
Itse tiedän kyllä, että nopea eteneminen ei todellakaan takaa onnistumista. Mutta tekstissäsi pisti vielä se silmään, että kateutesi loppui vasta kun muutit itsekin poikaystäväsi kanssa yhteen ja menitte kihloihin, ei ennen sitä.
kuin muutimme yhteen. Olimme seurustelleet n. 2v. 4kk. kun muutimme yhteen. En itse alkanut painostaa miestä yhteen muuton suhteen vaan asiat menivät omalla painollaan ja tuli myös miehelle se tunne, että voisi muuttaa saman katon alle.
Kateuden tunteet siitä, että ystäväni asui yhdessä miehensä kanssa (ja muutkin kaverit, sukulaiset olivat avoliitoissa) loppui siihen, kun itse sain alkaa sisustaa uutta kotiamme ja vihdoin herätä jokainen aamu miehen kainalosta myös. Mutta kateus siitä, että muilla, erityisesti ystävälläni, oli se kihlasormus nimettömässä, ei vielä siihen loppunut, että muutimme yhteen. Totta kai ajattelin, että miksi oma mieheni ei halua kosia ja tehdä minua onnelliseksi, kun muiden miehet kyllä.
Sitten kun se vain tapahtui, mieheni kosi, oli se todella mukavaa. Tosin vähän ehkä tunnelma latistui kun ajatuksiin hiipi se kaikki, miten olin itsekkäästi kadehtinut ystävääni ja muitakin kihloissa olevia. Ajatellut heistä pahaa ja ollut itse kuin mikäkin kakara.
Huomasinkin, ettei se kihloissa oleminen muuttanut mitään. Ihan samanlainen suhde oli ja on edelleen kuin ennen kihlautumista. On se hassu juttu, miten sitä on altis muiden kerskuilulle sormus nimettömässä, kun itsellä ei sitä ole ja jotenkin kuvittelee, että se sormus takaa onnen, mikä ei pidä paikkaansa.
Sen voisin vielä sanoa, että omalla kohdalla nuo kateuden tunteet ovat kyllä vaihdelleet paljon. Milloin olen kateellinen siitä, että joku kaverini asuu jo isossa omakotitalossa tai jos joillekin on tulossa/tullut vauva jne.jne. En tiedä olenko vain niin kamalan kateellinen ihminen, etten osaa hallita noita tunteitani.
Nyt en onneksi huomaa näitä tunteita itsessäni, kun olen saavuttamassa kaiken sen, mitä elämältäni haluan ja olen aina halunnut. Toivon, että kateuden tunteet eivät tulisi pintaan niin vahvoina enää koskaan, vaikka tuskin eivät tulisi.
Ehkä kateutesi loppuu, jos joskus muutatte yhteen poikkiksesi kanssa. Tai ehkä se loppuu jos menette kihloihin. Jokainen suhde etenee tahdillaan ja jos painostat poikkistasi, saatat tahallasi pilata teidän hyvän suhteen.
Mutta jos oletetaan että te nyt sitten muutatte yhteen ja menette kihloihin, niin luuletko että kateus loppuu? Entäs jos siskosi alkaa suunnitella ensi kesäksi kesähäitä ja kertoo olevansa raskaana. Jos te pidätte myös kesähäät ja alatte yrittämään lasta, niin siskosi kertoo ostavansa puolisonsa kanssa kolmion jne...
Aina on syitä olla kateellinen, mutta mielummin kannattaa miettiä onko siihen syytä ollenkaan. Puolessa vuodessa ei ihmistä tunne vielä kunnolla, eikä oikeastaan ennen kuin on asunut yhdessä jonkun aikaa. Jos ajattelet asian näin, niin oletko kateellinen siskollesi, joka lupautui menemään lähes tuntemattoman ihmisen kanssa naimisiin?
Jos sinulla kerran on mies jota rakastat ja joka rakastaa sinua niin ole ihmeessä onnellinen. Minä olen sinkku ja 4-vuotta nuorempi siskoni on seurustellut jo useamman vuoden mukavan pojan kanssa. Haluan tottakai löytää miehen itselleni, mutta en ole kateellinen siskolleni. Ihan rehellisesti voin sanoa, että olen pelkästään onnellinen siskon puolesta. Siskon onni ei ole minulta pois.
*nauraa räkättää paskaisesti* on teilläkin ongelmat... eläkääpä nyt sitten niiden kanssa ja yrittäkää kestää.. tiedoksi vaan että ihan oikeitakin ongelmia voi olla jonain päivänä tulossa!
kuulostaa nyt tämä tarina. Hän kertoi minulle että meni kihloihin vain ärsyttääkseen sinua ja saadakseen huomiota vanhoilta tädeiltä.
Kyllä siskosten välillä on miltei aina jonkinlaista kateutta ja kilpailua. Täällä oli aiheesta kiinnostava artikkeli:
http://www.suhdesoppa.fi/lapset-perhe/sisaruus-opettaa-oman-arvon
Ymmärrän kyllä sinua tavallaan, että mietit miksi nuorempi siskosi on "saanut enemmän" lyhyemmässä ajassa. Mutta en ymmärrä että miksi olet siitä kateellinen. Niin kuin joku jo sanoikin, niin ei se yhdessä asuminen ja kihloissa oleminen takaa heidän onneaan, ja jos sinä olet tällä hetkellä onnellinen ja siskosi on onnellinen, niin mikset olisi siihen tyytyväinen?
Minulla on tavallaan sama tilanne, että poikaystäväni veli ja hänen tyttöystävänsä ovat kihloissa ja asuneet yhdessä pidemmän aikaa, vaikka ovat meitä pari vuotta nuorempia ja seurustelleet lyhyemmän aikaa. Myös veljeni ja hänen vaimonsa ovat seurustelleet suunnileen saman verran kuin me, ja he ovat naimisissa ja heillä on lapsi. Mutta en silti ole kenellekään kateellinen, enkä edes haluaisi olla heidän tilanteessaan. Ihmiset ovat erilaisia ja itse ainakin haluan edetä rauhassa, ja mennä naimisiin vasta sitten kun siihen on sopiva aika, eli vasta opiskelujen jälkeen.
Ole onnellinen siitä mitä sinulla on, toisilla ihmisillä tulee aina jossakin asioissa menemään paremmin kuin sinulla, ja sitten taas toisissa asioissa huonommin, tarkoitan että aina voit kadehtia esim. toisen työpaikkaa tms. Mutta olet itse paljon onnellisempi, jos olet tyytyväinen siihen mitä sinulla on, etkä mieti liikaa toisten asioita.
Poikkeuksiahan tietenkin on, mutta voisin vaikka lyödä vetoa, että teidän suhteenne kestää kauemmin kuin siskosi. Älä tee asiasta itsellesi ongelmaa, kun se ei sellainen ole. Eniten olisin huolissani siskosi kypsymättömyydestä...