Vastoin kulttuurimme kuuluvaa hypetystä, avioliitossa ei tarvita rakkautta. Kaksi ihmistä voi elää hyvin avioliitossa keskenään, ilman mitään suurta rakkauden tunnetta. Rakkausavioliiton vaatimus on vain kulttuurimme, viihteen, kirjallisuuden ja ideologian tuottama ilmiö.
Tämän kulttuurillemme tyypillisen rakkaushypetyksen varjossa olemme unohtaneet avioliiton todellisen ja lihallisen institutionaalisen tarkoituksen. Avioliitto, eli perhe, on olemassa instituution jokaisessa olemassa olevassa yhteiskunnassa, ja on tiettävästi ollut ihmiskunnan historiassa jokaisessa yhteiskunnassa. Kyse ei kuitenkaan ole rakkaudesta, vaan seksistä ja siitä syntyvien lasten eloonjäämisestä. Nimittäin kun seksiä harjoitetaan, niin siitä seuraa lapsia. Ihmisen lapsi on kuitenkin niin avuton ja hoidettava, että nainen ei yksin pysty huolehtimaan lapsista, vaan tarvitsee toisen ihmisen tukemaan lapsen huoltamista. Jos naisella ei ole ollut miestä, niin lapset ovat kuolleet pois. Siksi kaikissa yhteiskunnissa on tullut säännöksi, että se mies, joka seksiä harjoittaa naisen kanssa, myös huolehtii lapsista. Naiset taas ovat viisaasti olleet antamatta seksiä miehille, jos tämä ei sitoudu huolehtimaan seksin seurauksista, eli lapsista.
Tämä, seksin harjoittaminen ja lapsista huolehtiminen on avioliitoksi nimitetyn tradition perusta.
Ennen kukaan mies ei saanut seksiä, jos ei ollut aviossa naisen kanssa, tai sitten maksanut seksistä maksulliselle naiselle.
Eikä tilanne ole muuttunut siitä paljoakaan. Tässä asiassa on ero kuitenkin naisten ja miesten välillä siten, että naiset eivät huomaa sitä, että satunnainen seksi ravintolasta haetun kumppanin kanssa on vain myytti. Miehet tietävät, että tämä on vain myytti, jota ylläpitävät tv-sarjat, elokuvat ja omat seksifantasiat.
Jos kysyt eronneelta tai yli kolmikymppiseltä sinkkumieheltä, miten hän on järjestänyt seksielämänsä, hän luultavasti vastaa: "irtoseksiä tuolta ravintoloista." Mutta me tiedämme, että hän vain valehtelee. Hänellä ei ole mitään seksielämää runkkauksen ja vastentahtoisen selibaatin lisäksi. Tämän osoittaa tilasto: keskimäärin suomalaisella naisella on elämänsä aikana 10 seksikumppania. Näistä 7 hän on todennäköisesti käyttänyt ennen ensimmäistä avioliittoaan. Missään ei ole todellisuudessa olemassa suurta joukkoa yli 30-kymppisiä naisia, joilla on tapana iskeä miehiä ravintoloista, ja viettää yhden yön suhteita.
Todellisuudessa seksiä on vain avioliitoissa ja avioliitonomaisissa suhteissa. Puheet irtoseksistä ovat vain selibaatin peittelyä.
Todellisuudessa siis, niin kuin Henry Laasanen huomauttaa kirjassaan Naisten seksuaalinen valta, miehet pysyvät avioliitossa ja uskollisina vaimoilleen lähinnä sen takia, että tietävät, että eivät saisi seksiä muualta. Pysy aviossa, pääset panemaan.
Tässä ei ole mitään vikaa. Avioliitot solmitaan monissa kulttuureissa järjestetysti, eikä minkään rakkauden perusteella. Näin on tehty vuosisatoja myös Suomessa. Ihmiset ovat menneet naimisiin, koska heitä on panettanut, ja seksiä ei ole saanut muuten kuin avioliitossa. Näin on eletty ennen, ja eletään tänäkin päivänä. Rakkaus avioliiton syynä ja olemuksena on vain romanttista hypetystä, jota viisas ihminen ei ota vakavasti.
Ei siis pidä huolestua siitä, että avioliitosta puuttuu rakkauden tunteet. Eikä pidä erota sen takia, että tuntuu, että rakkaus on kuollut. Rakkautta ei tarvita, se ei ole avioliiton olemus. Olemus on seksi, sitä tarvitaan avioliitossa ja avioliitto on sitä varten.
Tämän kulttuurillemme tyypillisen rakkaushypetyksen varjossa olemme unohtaneet avioliiton todellisen ja lihallisen institutionaalisen tarkoituksen. Avioliitto, eli perhe, on olemassa instituution jokaisessa olemassa olevassa yhteiskunnassa, ja on tiettävästi ollut ihmiskunnan historiassa jokaisessa yhteiskunnassa. Kyse ei kuitenkaan ole rakkaudesta, vaan seksistä ja siitä syntyvien lasten eloonjäämisestä. Nimittäin kun seksiä harjoitetaan, niin siitä seuraa lapsia. Ihmisen lapsi on kuitenkin niin avuton ja hoidettava, että nainen ei yksin pysty huolehtimaan lapsista, vaan tarvitsee toisen ihmisen tukemaan lapsen huoltamista. Jos naisella ei ole ollut miestä, niin lapset ovat kuolleet pois. Siksi kaikissa yhteiskunnissa on tullut säännöksi, että se mies, joka seksiä harjoittaa naisen kanssa, myös huolehtii lapsista. Naiset taas ovat viisaasti olleet antamatta seksiä miehille, jos tämä ei sitoudu huolehtimaan seksin seurauksista, eli lapsista.
Tämä, seksin harjoittaminen ja lapsista huolehtiminen on avioliitoksi nimitetyn tradition perusta.
Ennen kukaan mies ei saanut seksiä, jos ei ollut aviossa naisen kanssa, tai sitten maksanut seksistä maksulliselle naiselle.
Eikä tilanne ole muuttunut siitä paljoakaan. Tässä asiassa on ero kuitenkin naisten ja miesten välillä siten, että naiset eivät huomaa sitä, että satunnainen seksi ravintolasta haetun kumppanin kanssa on vain myytti. Miehet tietävät, että tämä on vain myytti, jota ylläpitävät tv-sarjat, elokuvat ja omat seksifantasiat.
Jos kysyt eronneelta tai yli kolmikymppiseltä sinkkumieheltä, miten hän on järjestänyt seksielämänsä, hän luultavasti vastaa: "irtoseksiä tuolta ravintoloista." Mutta me tiedämme, että hän vain valehtelee. Hänellä ei ole mitään seksielämää runkkauksen ja vastentahtoisen selibaatin lisäksi. Tämän osoittaa tilasto: keskimäärin suomalaisella naisella on elämänsä aikana 10 seksikumppania. Näistä 7 hän on todennäköisesti käyttänyt ennen ensimmäistä avioliittoaan. Missään ei ole todellisuudessa olemassa suurta joukkoa yli 30-kymppisiä naisia, joilla on tapana iskeä miehiä ravintoloista, ja viettää yhden yön suhteita.
Todellisuudessa seksiä on vain avioliitoissa ja avioliitonomaisissa suhteissa. Puheet irtoseksistä ovat vain selibaatin peittelyä.
Todellisuudessa siis, niin kuin Henry Laasanen huomauttaa kirjassaan Naisten seksuaalinen valta, miehet pysyvät avioliitossa ja uskollisina vaimoilleen lähinnä sen takia, että tietävät, että eivät saisi seksiä muualta. Pysy aviossa, pääset panemaan.
Tässä ei ole mitään vikaa. Avioliitot solmitaan monissa kulttuureissa järjestetysti, eikä minkään rakkauden perusteella. Näin on tehty vuosisatoja myös Suomessa. Ihmiset ovat menneet naimisiin, koska heitä on panettanut, ja seksiä ei ole saanut muuten kuin avioliitossa. Näin on eletty ennen, ja eletään tänäkin päivänä. Rakkaus avioliiton syynä ja olemuksena on vain romanttista hypetystä, jota viisas ihminen ei ota vakavasti.
Ei siis pidä huolestua siitä, että avioliitosta puuttuu rakkauden tunteet. Eikä pidä erota sen takia, että tuntuu, että rakkaus on kuollut. Rakkautta ei tarvita, se ei ole avioliiton olemus. Olemus on seksi, sitä tarvitaan avioliitossa ja avioliitto on sitä varten.
Vastaukset 32
Vanhimmat
saa seksiä? Sekaisin olet. kysyin kerran tutulta poikamieheltä, miksei hän hanki vaimoa. Vastaus oli, että hänellä on toisten vaimojen tyydyttämisessä täystyöllisyys.
Itse esiinnyin poikamiehenä tansseissa ja kapakoissa, kyllä seksiä riitti, nyt en jaksa enää mennä jahtiin, pysyttelen oman kullan kainalossa
Tosi on, avioliitossa ei tarvita rakkautta, on paljon muita syitä pitää perhe koossa, lapset etusijalla.
ON kai se paljon mukavampaa, jos mukana on rakkautta? Muuten liitot voivat jäädä tyngiksi... Sen verran vakavalla mielellä saatais olla sitoutumisessa, että ei annettais itselle lupaa mihinkään muihin suhteisiin. Olisi älytyöntä kuvitella, että puoliso olisi sellainen marttyyri, joka vaan jaksaa rakastaa, vaikka toinen olisi hyppinyt aisan yli. Kyllä avioliitossa tarvitaan rakkautta, vaikka se on vaan mukavauudenhaluisten satuihin uskovien ihmisten toiveajattelua. Pohjimmiltaan olemme kaikki itserakkaita. Valitettavasti se on kylmä totuus. Tietenkin rakkausavioliitot ovat ihanne, joka voi säilyä, jos voi kunnioittaa ja arvostaa toista.
pitää jollain tavalla tykätä,mutta ei välttämättä rakastaa,arvostaa ja kunnioittaa voi ilman rakkauttakin.
Ainoa kestävä rakkaus on äidin ja lapsen välillä.
Toki tykkääminenkin on tärkeää, mutta se on vain lieveilmiö rakkauteen verrattuna. Olen sitä mieltä, että rakkaus ei katoa mihinkään, jos sitä on joskus ollut, mikäli edelleen pystyy kunnioittamaan ja arvostamaan toista. Kyllä rakkaus siitä hiipuu, jos kahta edellistä ei ole. Tarkoitan vaan, että ne ovat tärkeita asioista, jos jonkun kanssa haluaa onnistua. Niin voi kunnioittaa ja arvostaa vaikkapa työkaveria tai presidenttiä, mutta ei heitä silti rakasta. Kun rakastaa, haluaa aina tulkita kaikki asiat parhain päin, tarvittaessa uhrautuu toisen puolesta, muttei pidä sitä uhrauksena, haluaa pitää toisesta huolta, katsoo toisen virheitä läpi sormien... Kestävää rakkautta voi olla myös muitten kuin lapsen ja vanhemman välillä. Siihen haluan kyllä uskoa.
Tunteet voivat ailahdella... Silti rakkauteen pitää uskoa, jos haluaa, että sitä on. Avioliitossa ei välttämättä tarvita rakkautta. Viimisestä kappaleesta olen ihan samaa mieltä. Tunteet menevät ehkä aaltoliikkeen omaisesti: yhtenä päivänä voi tuntua yhtä toisena toista, mmutta erota ei saa,sillä aviolittoa sinänsä pitää kunnioittaa. Sitä kautta saavutetaan paljon hyviä asoita niin yksilän kuin yhteikunnankin kannalta hyvin laaja-alaisestikin ajateltuna. Ei yhtään hullumpi ajatus koko instituutio sinänsä.
olla itse tuollaisessa liitossa, ettei rakkaus merkitse mitään?
Ei ole. Uskon rakkauteen ja sitä ei ole koskaan ollutkaan, jos se kokonaan häviää. Rakkaus antaa elämälle tarkoituksen ja siitä seuraa paljon kaikkea hyvää sille, jota rakastaa ja sille, joka rakastaa.
Mies ei tarvitse rakkautta avioliitossa.
"Ihmiset ovat menneet naimisiin, koska heitä on panettanut, ja seksiä ei ole saanut muuten kuin avioliitossa." Lauseesi alussa oleva "ihmiset" kuuluisi korvata sanalla "miehet".
Järjestettyihin avioliittoihin naiset ovat kautta aikojen joutuneet tyytymään, koska heille ei ole annettu muuta mahdollisuutta. Ennenhän seksi oli "miehen oikeus ja naisen velvollisuus".
Nykyisissä länsimaissa naisillakin on mahdollisuus itse tienata ja elättää itsensä. Heidän ei siis enää ole pakko maksaa ruokaansa, vaatetustaan ja asumisoikeuttaan seksillä aviomiehilleen, kuten ennen vanhaan. Vaimot voivat siis "pihdata" jos siltä tutuu. Ja siltähän tosiaan tuntuu, ellei rakasta miestään.
Seksi on todella tympeää puuhastelua, suorastaan vastenmielistä, jos rakkaudentunteet puuttuvat. Jos mies haluaisi kanssani järkiavioliittoon, hän saisi varautua siihen, että sitten eletään pelkkinä kämppiksinä.
>>>Nykyisissä länsimaissa naisillakin on mahdollisuus itse tienata ja elättää itsensä. Heidän ei siis enää ole pakko maksaa ruokaansa, vaatetustaan ja asumisoikeuttaan seksillä aviomiehilleen, kuten ennen vanhaan. Vaimot voivat siis "pihdata" jos siltä tutuu. Ja siltähän tosiaan tuntuu, ellei rakasta miestään.>>>
Tai sitten ihan päinvastoin. Jos seksi on kauppatavaraa jolla nainen saa itselleen etuuksia, kuten "ennen" ainakin ylhäisön keskuudessa, niin silloinhan sitä kannattaa säännöstellä ja antaa vain harvoin. Ja jos ei ole pakko maksaa elatuksestaan seksillä, niin silloinhan ei tarvitse mennä naimisiin, vaan voi mennä jos rakastaa tai haluaa seksiä.
.."rakkautta ei tarvita avioliitossa, olemus on seksi"..
Toivottavasti yhteinen sopimus, muuten voi jäädä liitto lyhyex.
Nainen antaa seksiä saadakseen rakkautta,
mies antaa rakkautta saadakseen seksiä.
Kyllä kahden kauppa.
Toisaalta seksiä voi antaa ilman rakkauden tunnetta
mutta rakkauden tunne joko on tai ei. Sitä ei voi antaa ilman että oikeasti rakastaa. Voi vain esittää.
Vaikka noin olisi ettei rakkautta tarvita on se kuitenkin jokaisen toive ja halu. Niin miehen kuin naisenkin. Tulla rakastetuksi ja rakastaa.
Ajattele että tänä päivänä on niin paljon yksinhuoltajia huolehtimassa lapsista ihan yksin.
Ei ole olemassa sääntöjä jotta sinin pitäisi huolehtia lapsista jos harjoitat seksiä naisen kanssa. Huolehtiminen ei tarkoita elatusmaksuja.
On paljon naisia jotka tarvitsevat vain miehen siemenet eivätkä yhtään mitään muuta. On myös paljon naisia jotka olisivat halunneet mutta toisin kävi. Miehen seksihalut voittivat rakkauden jota ei koskaan ollutkaan vaikka luulit tai toivoit niin. Tässä kohtaa lasten asema huononee huomattavasti. Tarvitaan paljon rakkautta jotta perhe toimisi ja kestäisi arjen tuomat haasteet. On huomattu että mikään ei toimi ilman sitä. Erotilastot kertovat omaa kieltään.
Avoeroja tapahtuu, vaikka seksielämä olisi kunnossa, mutta tilastot osoittavat myös selvästi, että jos seksi loppuu, niin loppuu avioliittokin. Vain 2 % avioliitoista on sellaisia, että niissä ei ole seksiä.
Seksuaalinen haluttomuus on siis erittäin vakava uhka avioliitolle, jos se iskee jompaan kumpaan puolisoon. Useammin naiseen.
Moni mies tulkitsee sen, että vaimo ei halua seksiä rakkauden puutteeksi ja rakkauden loppumisen merkiksi. Asia ei kuitenkaan ole näin, sillä naisetkaan eivät anna seksiä rakkaudesta, vaan siksi, että heilläkin on omat seksuaaliset tarpeet. Seksittömyyden syynä ei ole rakkauden loppuminen vaan seksuaalisen halun loppuminen jostain syystä. Suuri osa naisista seksittää miehensä kanssa säännöllisesti, vaikka ei heillä mitään kummoisempia rakkauden tunteita ole enää miestään kohtaan jäljellä. Tämä on yleistä eikä sitä pidä häpeillä eikä pitää vääränä. Ei pidä uskoa liikaa hypetykseen rakkaudesta.
On hieman harhaanjohtavaa sanoa: "....naisetkaan eivät anna seksiä rakkaudesta, vaan siksi, että heilläkin on omat seksuaaliset tarpeet." Tuohan tarkoittaisi sitä, että lähes kuka tahansa mies kelpaa täyttämään ne naisen tarpeet. Näinhän asia ei suinkaan ole.
Naiset antavat seksiä sekä rakkaudesta, että siksi, koska heilläkin on omat seksuaaliset tarpeet. Jos nainen ei rakasta miestään, on masturbointi 100*parempi tapa tuon tarpeen tyydyttämiseen kuin sekstailu miehen kanssa.
Toisinaan näin: "Seksittömyyden syynä ei ole rakkauden loppuminen vaan seksuaalisen halun loppuminen jostain syystä." Toisinaan taas nainen harrastaa itsetyydytystä, mutta häntä ei huvita seksi miehensä kanssa, koska ei rakasta tätä enää.
Seksiä riitti vaan rakkautta ei. Avioero tuli.
Olen seksuaalinen nainen ja niin oli seksuaalinen mies exmiehenikin. Vaan eipä avioliiton ylläpitoon tuo seksikään riittänyt jos rakkautta ei ole.
Minä hlökohtaisesti haluan että minun sisintäni rakastetaan enemmän kuin vartaloani. Meidän suhteessa en tätä tunnetta saanut vaikka sain palvontaa vartalooni.
Olisin luopunut seksistä vaikka kokonaan jos olisin saanut tuntea olevani tärkeä ihmisenä ja kumppanina. Niinhän se sitten loppuikin. Kylmä seksi tämän miehen kanssa.
Rakkauden kaipuu oli suurempi kuin seksin tarve.
Seksi loppuu kuitenkin kun olet vanha ja silloin koettellaan suhteen muita osa-alueita. Harvoin yhdessäolon perusta 70 veenä on millään tavoin seksiin liittyvää vaikka yhdessäolo vuosia edessäpäin vielä olisikin ? Haluan että vierelläni on oihminen vielä silloinkin.
Silloin kumppania eniten tarvitaan.
Tiedoksesi että seksuaalisen halun loppuminen naisella on päässä tapahtuvaa niinkuin sen syttymynenkin ja pitkälle tunteisiin sidoksissa.
Naiselle ei riitä halun syttymiseen pelkän miehen elimen näkeminen toisin kuin miehillä joille riittää alastoman naisen vartalo.
Nainen syttyy ja sammuu sanoista, teoista ja tunteista. Nainen antaa rakastamalleen miehelleen seksiä joskus jopa vain rakkaudesta vaikka ei olisi seksuaalisia tarpeita juuri sillä hetkellä.
Seksitä nykyisen mieheni kanssa siis säännöllisesti mutta siksi että rakastan häntä.
Kun tunteet kuolevat kuolee seksikin välillämme.
Olen kuitenkin samaa mieltä Anna- Liisa Härkösen kanssa siitä että seksiä voi ja saa antaa toiselle vaikka itseä ei aina nappaisikaan. Se on lahja rakastammalleni miehelle joka onneksi myös arvostaa sitä. Se ei ole minulta pois.
Vastapainoksi saan uskollisuutta, sata pusua päivässä, paljon haleja ja iltapalaksi ison voileivän. Enempää en tarvitse.
Kyllä sillä tavoin pysyn halukkaanakin eikä usein ole tilannetta jossa antaisin "vain seksiä".
Kerroit hyvin tämän asian naisen kannalta katsottuna.
Mutta toisaalta olisi ehkä kuitenkin parempi elää parisuhteessa jossa on vilkasta seksielämää, mutta vähän rakkautta, kuin elää yksin eronneena sinkkuna ilman rakkautta ja seksielämää.
Naiselle päinvastainen tilanne on parempi. Se mikä sopii miehille, ei välttämättä sovikaan naisille, ja päinvastoin.
uskon, että seksin puute on ennemminkin syy jostain muusta ongelmasta. En usko, että asia olisi niin yksioikoinen, että seksin puute yksinään olisi syy avioerolle. Se on mielestäni seuraus, ei syy.
kun välit rikkoontuivat, seksikään ei maistunut. Olin 20v. naimisissa, lapsia kolme, ero tuli.
Tällä hetkellä avoliitossa, haluan vielä seksiä, mutta tiedän, että jos rakkaus häviää, loppuu seksikin ja tulee ero. Tietysti olen oppinut jotakin edellisestä liitosta, vaalin rakkauttamme, en toista samoja virheitä. Minä en makaa miehen kanssa jos en tunne häneen kiintymystä. Aloitin seurustelun 14 vuotiaana ja olimme yhdessä 12 vuotta. Tapasin miehen, hänen kanssaan kolme lasta, ja lasten aikuistuttua erosimme, rakkaus ja seksi olivat loppu. Minulla on siis ollut kolme miestä joiden kanssa olen harrastanut seksiä.Ikää minulla on 50v.Ei siis montaa, mutta tunnen silti, että olen elänyt vahvasti naisena, antanut ja saanut paljon elämältä vaikka miehiä on ollutkin vain nuo kolme. Kaikilla on paikka muistoissani vaikka olen heistä eronut.
Kun avioliittoa pidetään kasassa, muut seikat kuin "rakkaus", ovat merkittäviä: Kyky toimia yhteistyössä toisen kanssa, kyky pitää kiinni tavoitteistaan, pitkäjänteisyys, luotettavuus jne.
Nämä seikat eivät välttämättä liity millään lailla rakkauteen. Näitä ominaisuuksia tarvitaan mm. työelämässä, ja avioliittohan on yhdenlainen yritys. Kyllähän aviopuolisot voivat myös rakastaa toisiaan, mutta se ei todellakaan ole välttämätöntä.
En ole itse kiinnostunut tämänkaltaisesta "yritystoiminnasta", joten en ole mennyt naimisiin. Olen myös vaihtelunhaluinen, enkä siksikään voisi kuvitella olevani yhden ja saman kanssa koko elämääni. Olen nainen.
>>Ennen kukaan mies ei saanut seksiä, jos ei ollut aviossa naisen kanssa, tai sitten maksanut seksistä maksulliselle naiselle.>Kyse ei kuitenkaan ole rakkaudesta, vaan seksistä ja siitä syntyvien lasten eloonjäämisestä.>Jos naisella ei ole ollut miestä, niin lapset ovat kuolleet pois.
Niin eipä noissa sovituissakaan liitoissa rakkautta ole, mutta pitänee kysyä että ketä rakkaudeton liitto palvelee. Ja ennen kaikkea pitää kysyä miksi kenenkään pitäisi tyytyä rakkaudettomaan liittoon.
Sovittuihin liittoihinkin voi ajan myötä tulla rakkautta. Ei se ole yhtään mahdotonta vaan pikemminkin todennäköistä, kun molemmat osapuolet tekevät töitä sen eteen ja alkavat elää sitä rakkautta arjessa. Kenenkään ei pitäis tyytyä rakkkaudettomaan liittoon, varmaan joo niin on, mutta ei kai rakkaudettomia liittoja saa käden käänteessä lopettaakaan.
Rakkauteen kykenemättömiä miehiä sellainen liitto palvelee. Seksihän on heille suorastaan elinehto. Koska he eivät kuitenkaan pysty rakastamaan, on naiset kautta aikojen pitänyt pakottaa liittoon heidän kanssaan, että heidän seksintarpeensa tulisi tyydytetyksi.
Niissä kulttuureissa, joissa solmitaan sovittuja tai järjestettyjä avioliittoja ajatellaan, että on parempi valita puoliso ja solmia avioliitto järkevin perustein - rakkaus tulee sitten avioelämän myötä.
Voisi myös ajatella, että avioliitot ovat eräällä tavalla jatkumo rakkausavioliitosta sovittuun avioliittoon. Toiset valitsevat puolisonsa enemmän järjellä, ja toiset enemmän tunteella. Kyllä suomalaisetkin käyttävät paljon järkiperusteluja silloin, kun he kumppaniaan valitsevat. Järkeä käytetään paljonkin siinä vaiheessa, kun karsitaan pois sellaisia ehdokkaita, joihin sitten ei halutakaan rakastua.
Vielä jonkin aikaa sitten, kun ihmiset elivät maalla, niin tosiasiassa mahdollisten puolisoiden valikoima oli hyvin rajattu. Kylässä tai naapurikylässä oli vain muutamia soveltuvia ehdokkaita,kun vielä säätyrajat ja talojen koko rajoittivat puolison valintaa. Silti elettiin avioliitoissa ja onnellisina.
Romanttinen rakkaus taiteessa eli kirjallisuudessa taas tarkoitti alunperin rakkaustarinoita,joissa rakastunut ei koskaan saanut rakkautensa kohdetta, eli ne kuvasivat mahdottomia, etukäteen jo toivottomia rakastumisia. Happy endin pilasi usein säätyraja tai muu sellainen este.
kuvitelmaasi. Sinä et pysty sanomaan entisajan ihmisten onnellisuudesta mitään faktaa. Voit ainoastaan OLETTAA heidän olleen onnellisia.
Avioeron sai vain uskottomuuden perusteella. Käytännössä sekin tarkoitti naisen uskottomuutta. Alfauroksethan hyppäsivät silloinkin vieraissa minkä kerkesivät, mutta vaimo eli sitä (sinun mielestäsi) "onnellista" elämäänsä mahdollisesti vielä peläten väkivaltaista miestään.
Naisen oli päästävä naimisiin (=hankittava itselleen elättäjä), ettei tarvitse lymyillä veljensä riesana, tämän nurkissa. Joillakin kävi tuuri, ja he saivat rakastavan miehen. Toisten hartain toive elämältä oli: kumpa mies ei kovin paljoa hakkaisi. Kävi miten kävi, siihen naisen oli tyytyminen.
Ennen kukaan mies ei saanut seksiä, jos ei ollut aviossa naisen kanssa, tai sitten maksanut seksistä maksulliselle naiselle.
Ennenhän nimenomaan harrastettiin "kiellettyjä" suhteita esim. piikatyttöjen ja alempien yhteiskuntaluokkien naisten kanssa (vaikka ko. naiset olisivatkin olleet naimisissa ym.). Ennen myös suurin osa ihmisistä teki niin paljon ja niin raskasta työtä, että se varmasti hillitsi seksihaluja aika runsaastikin.
Vaikuttaa siltä, että olet itse kehitellyt ihan omia teorioitasi ikäänkuin selitykseksi omalle sinkkuudellesi ja tahattomalle selibaatillesi. Ne miehet, jotka ovat avioliitossa ja jotka saavat säännöllisesti seksiä, alkavat arvostaa henkisempiä arvoja ja romanttista rakkautta - puutteessa oleva onneton sinkku sen sijaan miettii vain seksiä kaiken keskipisteenä.
Asiahan on päinvastoin, avioliiton kulisseja arvostetaan aivan liiaksi. Rakkautta ei enää juuri missään. Ihmiset voivat elää yhdessä monista syistä, mutta rakkaus on jotain paljon suurempaa ja tärkeämpää kuin jokin avioliiton tyyppinen asia.
No, eihän sitä nyt hirveästi kyllä tarvita, mutta...
En vaivaudu edes lukemaan muita vastauksia, mutta vastaan tähän (pitkästä aikaa mihinkään), koska asiassa on vinha perä. MUTTA: Mitäs se sitten on, muuta, kuin rakkautta, kun eletään vuosikymmenet tiukasti yhdessä? Siis juuri niin tiukasti, kuin tuo kommentti sanoo: Sisäkkäin.
Sitäpaitsi; Vuosimiljoonien kehitys on luonut (?) rakkauden helpottamaan yhdessä oloa. Kyllä se helpommin käy, kuin hirveän tappelun kanssa ja väkisin.
Seuraavassa olisi hieman todistetta oheisen kommentin paikkansa pitävyyteen: Ihmiskunnan olemassaolon syy. Eli jotakuinkin se, mitä ko. kommentti kertoo.
http://www.alkuperamme.blogspot.com
En tiedä, toimiiko, mutta laitetaan uusiks, ellei toimi?
Tv: Vihtori The great?
Onneksi elän rakkausavioliitossa.
Ota huomioon että mitä et ole tuntenut sitä et voi omakohtaisesti tietää.
Voisin uteliaisuudesta lukea Henry Laasasen kirjan.
>>>Mutta me tiedämme, että hän vain valehtelee. Hänellä ei ole mitään seksielämää runkkauksen ja vastentahtoisen selibaatin lisäksi. >>>
Ketkä "me"? Te ATM:t, joilla ei olekaan. Luepa se Laasasesi loppuun asti, niin huomaat että on olemassa myös YTM:iä (ei tarkoita tässä yhteiskuntatieteiden maisteria).
>>>Tämän osoittaa tilasto: keskimäärin suomalaisella naisella on elämänsä aikana 10 seksikumppania. Näistä 7 hän on todennäköisesti käyttänyt ennen ensimmäistä avioliittoaan. Missään ei ole todellisuudessa olemassa suurta joukkoa yli 30-kymppisiä naisia, joilla on tapana iskeä miehiä ravintoloista, ja viettää yhden yön suhteita.>>>
Eh? Taidat olla vähän yksinkertainen.
Jos sadasta naisesta
kahdella on ollut 100 seksikumppania,
kahdeksalla 50,
kymmenellä 20,
60:llä 3,
20:llä 1,
niin laskepa huviksesi montako kumppania näillä on keskimäärin ollut.
Kyllä noista aktiiveista niille muutamalle YTM:lle riittää baariseuraa.